Päivälehden museon kovasti odotettu näyttely aukesi rajoitusten höllettyä, ja me kävimme sen katsastamassa aika pian (kuitenkin mahdollisen alkuruuhkan mentyä ohi).
Me ollaan lueskeltu Seitsemää koiraveljestä hieman, ja otettiin kyseinen kirja mukaan bussilukemiseksi. Ihan ei olla koko tarinaa vielä ehditty yhdessä lukea, mutta jo ikkunassa tuttu kuva herätti innostuksen. Jonkun verran muisteltiin tarinaa museossa, mutta sama sitten kun luetaan tarina loppuun, niin muistellaan museomiljöötä.👌
Koska olen vähän sellainen perinnehössöttäjä, myös Aleksis Kivi on lapsille jokseenkin tuttu. Minusta onkin hienoa, että lapsille on monista merkittävistä teoksista sellainen helposti lähestyttävä versio, kuten nyt vaikkapa Kunnaksen Koirien Kalavala ja juurikin tämä Seitsemän koiraveljestä. Minulle, kuten varmasti monelle suomalaiselle, alkuperäinen romaani on tärkeä, niin on kiva saada jakaa se lasten kanssa. Ja miten kiva onkin päästä heittäytymään tarinaan näin leikin kautta museossa!
Jukolan talossa tutustuttiin veljeksiin. Kaikkien nimet ei ulkomuistista vielä tullut, mutta tutun laulun sanat antaa vihjeen...
Pienehkö museotila sulkee sisäänsä valtavasti tuttuja paikkoja. Jukolan talosta mentiin Lukkarin tupaan, yövyttiin isoisän vanhassa sysikojussa. Tarinaa kalveasta immestä kuunneltiin luolassa ja sitten saunottiin Impivaaran saunassa. Pian paettiinkin susia hevoskyydillä.
Niin, ja hiidenkivellekin kapusivat lapset sonnilaumaa karkuun.
Lukkarin tuvassa on vaarana joutua jalkapuuhun. Nyt kyllä kävi niin, että meidän kolmikosta lukutaidoton vältti jalkapuun ja lukutaitoiset istuivat rangaistuksen...
Sysikojusta saunaan, ja susia pakoon.
Lähtöä tehdessämme taapero karkasi vielä liukumäkeen ja hepan selkään. Taisi olla näyttelyn kohokohdat!
Hiidenkiveltä liu'uttiin monta kertaa. Sen alla myös luola, jossa voi pysähtyä kuulemaan tarinaa.
Ja kyllä, bongattiin Herra Hakkarainen 😉
Aikaa näyttelyyn tutustumiseen on vuoden loppuun asti, eli hyvin ehtii käydä vielä myöhemminkin.
Ehkäpä mekin vierailemme vielä uudestaan, kun tarina on paremmin hallussa.
Meidän vieraillessa museossa oli todella maltillisesti väkeä. Mahdollisina ruuhka-aikoina yleisömäärää kuitenkin rajoitetaan, joten kannattaa varautua jonotukseen ja vierailuajan rajoitukseen - tarkistathan museon omilta sivuilta ohjeet vierailuun näin korona-aikana.
Ja edelleen, Päivälehden museoon on vapaa pääsy, ja tämän lapsille suunnatun näyttelyn lisäksi voit tutustua median ja kirjapainon historiaan. Katso lisää tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti