keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Marja-aroniahillo


Tämän syksyn runsaasta aroniasadosta tein parin ihanan piiraan lisäksi hilloa.
Katso piirakkareseptit sekä muuta marja-aroniaan liittyen klikkaamalla tästä.


Vahvan makuinen hillo sopii mielestäni hyvin käytettäväksi suolaisten ruokien tai leipien kanssa.

Aroniahillo

1 l marja-aronioita
½ dl vettä
2 dl hillosokeria
½ dl sitruunamehua

Lisää kattilaan vesi ja marjat, ja keitä puolisen tuntia. Siivilöi mehu ja purista marjat survimella, jotta saat talteen kaiken mahdollisen. Lisää sokeri ja sitruunamehu, ja keitä 10 minuuttia.
Kaada marmeladi sitten puhtaisiin lasi­purkkeihin jähmettymään.

Maistelimme hilloa tänään mikkelinpäivän kunniaksi. Lisäilen lähipäivinä blogiin myös Pyhän Mikaelin leivän ohjeen. 


maanantai 20. syyskuuta 2021

Pokémon Go -teemakemut


Tänä vuonna jäi isojen lasten symttärit juhlimatta niin sukulaisten kuin kavereidenkin kanssa. Seitsemänvuotias täytti helmikuussa ja yhdeksänvuotias huhtikuussa, jolloin jatkuvasti oltiin epävarmuudessa rajoitusten suhteen. Siksi kemusuunnitelmat siirtyivät koko ajan. 
Vaikka tietenkin huomioimme lapsia merkkipäivinä erityisellä ohjelmalla perheen kesken, (ja joitain lahjojakin saivat,) kavereiden/läheisten kanssa juhliminen on se, mitä he synttäreiltä toivovat ja odottavat. 


Lopulta ei kuitenkaan enää suunniteltu synttärikemuja, vaan muuten vaan kavereiden kesken juhlimista juuri ennen koulujen alkua elokuussa. Koulunaloitus ja koulun vaihtaminen oli näiden kemujen perimmäinen syy, ja muutaman naapurilapsen lisäksi kemuihin saapui vanhemman pojan pari (vanhaa) koulukaveria - näin saimme vielä juteltua jatkon yhteydenpidosta, vaikka koulutiet erkanivat.

 

Teemana toimi meidän perheen yhteinen harrastus - Pokémon Go!
(Tästä klikkaamalla näet edelliset järjestämäni Pokémon-teemaiset kemut)

Kutsuista en ikävä kyllä napannut kuvaa, mutta lapset veivät naapureille Rakettiryhmä-tutkat - niillä osasivat olla sitten oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

 Pöydälle loihdittiin PokéStop. Stopilta sai pyöritettyä "marjoja" ja poképalloja, ja sen ympäriltä sai napattua muutamia eri pokémonejakin.


Diglett spawnasi runsaana. Mansikkasuukoille olin lisännyt vain nenän sokerikuorrutteella, ja sillä kiinnitin myös helposti syötävät silmäkoristeet.


Poképalloja oreokekseistä (tai vastaavista). Valmiin keksi päälle pursotetaan vain valkoista sekä punaiseksi värjättyä sokerikuorrutetta (viimeistely tarvittaessa mustalla elintarviketussilla).


Magikarpit, eli tässä tapauksessa taiyakileivokset, tilasin japanilaistuotteita myyvästä kaupasta, kuten myös pokémonaiheisissa pakkauksissa olevat suklaakeksit. Kalaleivoksissa oli vaniljakreemitäyte.


 


Irtokarkeista löytyi Razz-, Nanab- sekä Pinap marjat. Erittäin helpot ja lähes täysin valmiit tarjottavat siis. 


Kakun sentään tein alusta asti itse. Persikkamoussekakku sai oranssin sokerimassakuorrutteen, ja vaikka ei synttäreitä varsinaisesti juhlittukaan, niin pojat saivat sammuttaa Charmanderin liekehtivän hännänpään yhdessä!


Laitoin hännänpäähän pieneksi pätkäistyn kakkukynttilän, jonka suojasin foliolla ja hieman paksummin sokerimassalla.


 


Punaiset kertakäyttölautaset ja ihan perus valkoinen lautasliina tuo riittävän hyvin mieleen poképallot. Musta tai ihan tavallinen lusikka viimeistelee kattauksen. 

 

Ja kuten tutka-kutsuista saattoi arvata, Rakettiryhmä ilmestyi kuokkavieraaksi. Näköjään Jessie ja James olivat vohkineet paljon pokémoneja, ja lapset saivat koettaa pudottaa pallon ja vapauttaa ne. Palkkioksi pokémonkouluttajakokelaat saivat valita mieleisensä pelastetuista pokémontarroista.


Pelissä lähetetään ystäville lahjoja, ja siksipä näpertelin kaikille ystäville oman pienen lahjan kotiinviemiseksi. Lahja sisälsi (jälleen japanilaiskaupan) ramunemakeisia ja purukumin tutulla teemalla.


 



Rakettiryhmän kukistamisen lisäksi pokémonkemujen ohjelmaksi valikoitui luonnollisesti pokémon-munat. 


Tein yllätys-soodamunia hieman eri värityksillä, ja ennen kun munan sai rikkoa, lasten tuli kiertää pöydän ympäri niin monta kertaa, kuin pelissä kukin väri vaatii kilometrejä. Eli violetin munan valinnut joutui tekemään kymmenen kierrosta, oranssin viisi, vihreän kaksi ja punaisen kaksitoista. Ihanasti kaikki innostuivat tästä ohjelmanumerosta - onneksi olin tehnyt soodamunia ihan reilusti! 

(Tätä ohjelmanumeroa voisi vielä kehittää - ensinnäkin kierrokset voisivat olla pidempiä, jos tilaa on, ja ehkä siihen voisi liittyä jokin hauska kuljetustapa!)


Etenkin rikkomisosuus oli kaikista hauska, mutta sotkuun kannattaa varautua! Otin soodamurskan talteen, ja käytän sen uudestaan joissain tulevissa juhlissa.


Munista kuoriutui pieniä Pokémon-figuureja! 

Klikkaa tästä soodamunaohjeeseen.

 

Ekaluokkalaisen paita kuvioitiin hyvissä ajoin synttäreitä varten, joten onneksi sentään vielä mahtui päälle! 😅

Tuntuu, että lapset ovat joutuneet joustamaan niin paljon tässä pandemia-aikana synttäreiden, harrastusten, kulttuurin ja muiden huvitusten osalta, että onneksi kemut lähimpien kavereiden kanssa ei jäänyt kokonaan välistä tältäkään vuodelta. Tosi kivat juhlat saimmekin viettää pienellä porukalla. Nyt vaan jaksetaan uskoa ja toivoa, että tulevana vuonna saisi sitten jo pitää lapsille ihan omat oikeat synttärit ja kutsua kaikki kaverit sekä serkut ja kummin kaiman lemmikit mukaan juhlimaan!

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Tatu ja Patu Helsingissä

Liput saatu, kiitos Helsingin Kaupunginteatteri!

 

Tätä on odotettu! 
Viimein ollaan siinä pisteessä, että jokaista teatteriesitystä ja toivottavasti konserttiakaan ei enää tarvitse siirtää taikka perua. Alunperin Tatu ja Patu Helsingissä -näytelmän piti saada ensi-iltansa jo viime vuonna, mutta hankalan pandemiatilanteen ja rajoitusten vuoksi se siirtyi lopulta vuodella. Nyt oli kuitenkin ihanaa pitkän odotuksen jälkeen istua teatterikatsomoon, vaikkakin edelleen turvavälein ja maski kasvoilla.

Tulimme ekaluokkalaisen kanssa viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa. Hän osuu hyvin kohderyhmään. Suositusikä näytelmässä on nelivuotiaista ylöspäin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Tatu ja Patu Helsingissä – Kuva Tuomo Manninen

Tatu ja Patu ovat alunperin tuttuja monista Aino Havukaisen ja Sami Toivosen yhdessä kirjoittamista ja kuvittamista lastenkirjoista, joissa he ovat seikkailleet muun muassa pihalla, päiväkodissa, Suomessa, junassa, avaruudessa sekä kesäleirillä. Nyt näytelmässä nämä outolalaiset veljekset seikkailevatkin Helsingissä, jonne he saapuvat vierailemaan serkkunsa Jorin luo. (Musiikkinäytelmä perustuu väljästi kirjaan Tatu ja Patu Helsingissä, 2003.)

Helsingin Kaupunginteatteri – Tatu ja Patu Helsingissä – Kuvassa Paavo Kääriäinen ja Antti Timonen – Kuva Tuomo Manninen

Tatun ja Patun rooleissa näyttelee Antti Timonen (Tatu on pinkki) ja Paavo Kääriäinen (Patu keltainen). 
Kaksikko tuli tutuksi myös Pieni merenneito -musikaalin Lierona ja Kierona.

Tatu ja Patu ovat kotoisin Outolasta, jossa asiat tehdään hieman toisin kuin tavallisesti. Näytelmästäkään ei puutu vauhtia eikä outolalaista huumoria. Itse pidin erityisesti oivaltavista yksityiskohdista, joita näytelmässä ja sen taustalla näkyi ja tapahtui koko ajan. Meille moni ennestään tuttu asia ja paikka sai aivan uusia outolalaisia merkityksiä. 

Helsingin Kaupunginteatteri – Tatu ja Patu Helsingissä – Kuvassa Paavo Kerosuo – Kuva Tuomo Manninen

Kuvassa Jori - kaikkien aikojen menestynein outolalainen. Tatu ja Patu seikkailevat ympäri Helsinkiä ja kohtaavat monia pääkaupungin ihmeitä yrittäessään pysyä tämän kiireisen liike(nne)miehen perässä! 

Taustalla kurahaalareihin sonnustautuneita, mahdollisesti vaarallisia, liivijengiläisiä!

Helsingin Kaupunginteatteri – Tatu ja Patu Helsingissä – Kuvassa edessä Paavo Kääriäinen, Paavo Kerosuo ja Antti Timonen – Kuva Tuomo Manninen

Jori on Tatun ja Patun sankari, ja kieltämättä varsin ihmeellinen hahmo - mitä mahtaakaan merkitä kirjaimet HKL Jorin rinnuksissa? 
Vaikka "Tatu ja Patu" ei minulle itselleni ollut ennestään kovinkaan tuttu, niin esitys on todella mukaansatempaava ja kaikessa hulvattomuudessaan lämminhenkinen. Suosittelen näytelmää mielelläni iloiseksi koko perheen ohjelmaksi.

 

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Sademetsän salaisuudet Keran halleilla


Eilen teimme nuorimmaisen kanssa pienen päiväretken Espooseen Keran halleille, missä hallissa 435 on ihastuttava taideinstallaatio Sademetsän salaisuudet.



Matkaa julkisilla oli ihan riittävästi, käytimme kolmea bussia saapuessa ja juna-bussiyhdistelmää palatessa. Oli kuitenkin tosi kiva käydä Sademetsässä toistamiseen, pidimme edellisestä installaatiosta myös kovasti (siitä tässä). Lisäksi Keran hallit on tullut vastaan viime aikoina erilaisten tapahtumien yhteydessä, joten halusin käydä tutustumassa alueeseen nyt ensimmäistä kertaa - ensi kerralla on sitten helpompi tulla.



Ja hyvä, että käytiin tutustumassa näin kiireettömästi vain pienimmäisen kanssa, nimittäin hieman oli karttasovellusten kanssa säätöä ja turhaa kiertelyä - eivät ilmeiseti ole ihan ajantasalla sen suhteen, että yleisöllä on pääsy alueelle. Löysin kuitenkin lopulta niin alueen kuin oikean hallinkin.



Salaisuuksien verhon takaa paljastui audiovisuaalinen satumetsä.


Lasten näkemyksiä viidakon otuksista.

 

Rehellisesti sanottuna viidakko voi olla myös hyvin pelottava. Meidän melkein 3-vuotias oli aluksi ainakin hyvin peloissaan - iso pimeä halli ja oikeastaan aika hurjakin äänimaailma jännitti. Siinäkin mielessä oli hyvä, että tulimme kahdestaan, ja pystyimme lähestyä viidakkoa ihan rauhassa.



Pelottava vaihtui jännittäväksi ja lopulta riemastuttavaksi. Jos aluksi pienellä polvet tutisi, niin lopulta hän ei olisi lähtenyt satumaailmasta ollenkaan pois. "Kivaa vademetsässä!" oli pienen taidekriitikon lopullinen arvio.

 


 

Taapero nautti juoksentelusta köynnösten ja kukkasten välissä. 
Aluksi niin jännittävä sademetsä sai hänet aivan villiintymään.


Sademetsän salaisuudet on koettavissa Keran halleilla enää torstaina 16.09. klo. 10-18. 


Kiitos myös taiteilijalle, joka otti meidät lämpimästi vastaan, vaikka satuimme sademetsään juuri lounasaikaan.


Keran hallit on miljöönä todella kiva - entisenä tehdastyöntekijänä tuli positiivisella tavalla nostalginen olo täällä vanhan logistiikkakeskuksen alueella. Ja siihen vielä yhdistyy taide, kestävät palvelut sekä elämykset. 👌