Muun muassa Vartiosaari oli meidän kesäloman tehtävälistalla. Kovasti kehuttu saari kiehtovine ja monipuolisine nähtävyyksineen on ihan pakko nähdä ja kokea itse.
Matkalla laiturille, Reposalmentien varressa, ohitimme myös mahdollisesti Helsingin seudun suurimman männyn.
Laiturilla nostettiin kutsuviitta ylös ja odotettiin moottorivenekyytiä. Viikonloppuisin klo. 11-17 Vartiosaaren pop up kahvila tarjoaa kyydin molempiin suuntiin, ja vaunutkin sai mukaan, joten kannattaa ehdottomasti tämä palvelu hyödyntää.
Kahvilan herkutkin olivat ihania. Pojat nautiskelivat piirakoita ja mehua, ja retken varalle otettiin pienet karkkipussitkin. Harvemmin luontoretkellä näin herkutellaan.😄
Paluukyytiä odotellessa valikoima oli kaventunut, eikä ihme. Jotain pientä otettiin vielä ennen kotimatkaa.
Uintimahdollisuuskin on!
Siirtolohkare on luontopolulla hieman ennen uimarantaa.
Sitten tuli vastaan hiidenkirnu. Ja siellähän oli elämää!
Otto Santala, Muistijälki 30.11.1939
Luonnon lomassa saari tarjoilee myös taidetta. Yllä oleva teos kuvaa talvisodan ensimmäisen siviiliuhrin, josta kohosi sodan alkamisen tunnus ja siviiliuhrien symboli. Vuosien myötä tämä kuva on hiipunut unohduksiin, ja siitä on myös ajatus tämän kuvainstallaation taustalla: Kuva haalistuu luonnossa vähitellen, kuten muistotkin ajan saatossa.
Bongailimme muutakin taidetta, ja lapsilla oli niille omia tulkintojaan.
Maisemat olivat upeat! Paikanpäällä tietenkin vielä vaikuttavammat kuin kuvissa.
Sitten löytyi Tapionpöytä.
Lapset etsivät ja tutkivat innoissaan rasteja, mutta tietosisältöä palasimme pohtimaan rauhallisempaan aikaan. Meni välillä polkujuoksuksi, kun keksivät kerätä pisteitä kaikista polkuviitoista ja -merkeistä.
Jatulintarha. Tämä kivilabyrintti on rakennettu 1999 kunnioittamaan vanhaa saaristolaisperinnettä.
Yksi lempiasioistani saarella oli tämä näyttävä ikään kuin puoliksi elävä ja puoliksi kelo puu. Tunnustan, että mentiin niin nopsaa ohi (Lue: lapset juoksi ja minä kiiruhdin vauva sylissä perässä), että en ole varma, oliko kyseessä yksi kaveri vai kaksi yhteenkietoutunutta puuta, mutta kontrasti on joka tapauksessa upea.
Sateenkaariportaat.
Tonttukirkko oli toinen lempparini. Tässä hetken pojatkin istuivat aloillaan ja rauhassa.
Lampaitakin bongailtiin.
Viimehetken herkut vielä kahvilasta ja venekyydillä vastarannalle. Oli mitä ihanin päivä.
Ai niin, ja suosittelen jättämään rattaat vaikka heti alkuvaiheessa odottelemaan, jos luontopolulle mielii. Vaihdoin itsekin kantoliinaan aika nopeasti.
Ja jotta ei olisi nyt vain minun hehkutukseen uskominen, niin 7-v. sanoi moneen kertaan, että "tämä on ihana maa".
Pop up kahvila auki viikonloppuisin syyskuun alkuun saakka!