torstai 31. toukokuuta 2018

Jalkakylpypommit


Isompi lapsista halusi askarrella kevätlahjaksi kylpypommeja, ja toinen halusi antaa pikkulegoja (ne on niin iso juttu nyt!).
Siispä teimme kylpypommeja, ja osan pikkulegomuoteissa!


 

Tarvitset :

3 dl soodaa
80 g sitruunahappoa
3 rkl oliiviöljyä
2-3rkl vettä
2rkl maustettua teetä
(mitä tuoksuvampi sen parempi - itse käytin hedelmäistä mustaa lehtiteetä)



Sekoita ainekset keskenään, ja painele sitten seos muotteihin.

 

Seos voi turvota enemmän tai vähemmän, mutta se ei haittaa. Anna kuivua muutama tunti ennen irroittamista muotista.


Olen aikaisemmin säästänyt pieniä lasipurkkeja, joihin nyt sitten pakkasin lahjaksi annettavat kylpypommit.


Etiketin tein helpoimman kautta, ja kirjoitin kohokirjoittimella "jalkakylpypommit".

 

Lopuksi pakkasin purkit sellofaaniin ja lapset antoivat ne suklaakorttien kera lastenhoitajille ja opeille:) 

Näistä tuli kivoja, ja hieman jäi yli omaankin käyttöön. Onneksi, sillä lapset vaativat oman hemmotteluhoitonsa jalkakylvyn muodossa. Täytyy vain hankkia pesuvati kotiin.😊 


Sisältö ja käyttöohje tuli lisättyä suklaakortin taakse.
Ohje kivaan suklaalevykuoreen tästä.


Lahjakuori suklaalevylle


Tänä keväänä veimme lastenhoitajille ja opeille kiitoslahjaksi mansikan & vaniljan makuista suklaata kivoissa lasten kanssa askartelemissamme kuorissa. 

Suklaakuoria ollaan tehty joskus aikaisemminkin, sillä se on paitsi helppo ja antajansa näköinen, myös kätevä lahja toimien samalla korttina. Kuori on myös juhlava, etenkin kun sen tekee paksummasta paperista/kartongista.

Useimmille myös suklaa maistuu, ja mikäli ei, niin suklaa on helppo antaa myös eteenpäin - näin ei mene lahja ainakaan hukkaan. 


Lapset valitsivat värikkäät ja iloiset paperit jokaiselle aikuiselle hyvän harkinnan jälkeen. Kuoret taittelin kuitenkin itse, sillä tässä tarvitaan hieman enemmän tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä, kuin mitä leikki-ikäisillä on takataskussa. Käyttämäni paperit ovat kokoa 28 x 28 cm, ja se riitti hyvin. (Huom. a4 arkki ei ole mitoiltaan aivan riittävä)

Ensimmäisenä paperi/kartonki tulee leikata niin, että sivut ovat 23 cm x 25,4 cm. 


Mittaa sitten viivottimella ja merkitse paperin molemmille pidemmille sivulle (nurjalle puolelle) pienet merkit kohtiin 9 cm + 1,2 cm + 9 cm + 1,2 cm (viimeisestä merkistä jää vielä n. 5 cm yli).


Taita paperi merkkien kohdalta viivotinta apuna käyttäen. Suklaa sopii kuoreen näin nätisti.


Sivuja varten leikkaa saman paperin ylijäämäkaistaleesta kaksi 9 cm palaa, ja tee suurin piirtein niiden keskikohtaan taitokset, joiden väli on 1,2 cm.


Laita liimaa kaistaleen molemmille taitetuille sivuille kuvapuolelle. Liimaa kaistale kuoren samanpituisiin sivuihin (9 cm). Liimaa toinen kaistale kuoren toiselle sivulle.


Näin sinulla on näppärä kuori (Fazerin) suklaalevylle. Sitä voi sitten mielin määrin koristella lisää.


Vinkki: Koska tein samanaikaisesti 5 kuorta, helpotti kartongista tehty malli projektia. Valmiiksi mitoitettu ja taiteltu paksumpi kartonki toimi muottina, ja sen avulla myös taittelin loput papereista. En siis jokaista mittaillut ja merkkaillut erikseen. 


Leikkasin vielä legoukon palasia lapsille, ja he sitten "rakensivat" mieleisensä tyypit kuorta koristamaan. Lapset piirsivät hahmoista hymyilevät.


Suljin kuoret pienellä kaksipuoleisella tarralla.



Koska lahjaan kuului kortti/suklaalevyn lisäksi myös kylpypommeja, lisäsin niiden tiedot ja käyttöohjeet kuoren taakse. Varsinainen valmistusohje tässä.

Korttiin voi kirjoittaa myös runon tai muut terveiset, tai antaa lasten piirtää jotain mukavaa. 

tiistai 29. toukokuuta 2018

Vartiokylän muinaislinna ja ensimmäisen maailmansodan taisteluhaudat


Vartiokylän linnavuoren rinteillä on puisten puolustusvarustusten kivisiä perustuksia. Noin 30 metriä korkea linnavuori on pääkaupunkiseudun keskeisimpiä muistomerkkejä Helsingin kaupungin perustamista edeltävältä ajalta muinaislinnan ollessa Helsingin huomattavin kiinteä muinaismuisto.



Me käytiin seikkailemassa tällä jännittävällä metsäisellä linnavuorella, ja voin sanoa, että lasten mielikuvitus laukkasi kovaa vauhtia.

Kansantarun mukaan Helsingin Vartiokylän linnan, Sipoon Sibbesborgin ja Porvoon Linnamäen ovat Itä-Uudenmaan rannikolle rakentaneet kolme viikinkiveljestä: Helsing, Sibb ja Borg. Tarinan sanotaan periytyvän Raamatusta, jossa Nooan kolme poikaa asuttivat maan vedenpaisumuksen jälkeen. On vahvoja merkkejä, että linnavuori voisi olla rautakautinen ja liittyä esimerkiksi viikinkien liikehdintään Suomenlahdella, mutta virallisesti linna on kuitenkin ajoitettu varhaiseen keskiaikaan 1200 - 1300-luvuille, jolloin ruotsalaiset miehittivät "Uuden maan" rannikkoa.



Linna on todiste alueen strategisesta merkityksestä ainakin jo 300 vuotta ennen varsinaisen Helsingin kaupungin perustamista samalle seudulle vuonna 1550. Jos on ollut linna, on varmasti ollut myös asutusta.

 Linnavuorella on tehty kaivauksia, joissa näkyvän varustuksen on todettu olevan keskiaikainen eli peräisin 1200- tai 1300-luvulta. Linnan löydettyjen jäännösten rakentaminen on radiohiiliajoitusten mukaan ajoitettavissa noin vuosiin 1280 - 1330 tai 1340 - 1400, joista ensimmäisellä olisi ajallinen yhteys Birger-jaarlin tekemään toiseen ristiretkeen, ja sen seurauksena tapahtuneeseen ruotsalaisten saapumiseen Itä-Uudellemaalle. Linna rakennettiin mahdollisesti suojaamaan ruotsalaisia uudisasukkaita hämäläisiä vastaan.



Helsingin muinaislinna sijaitsi aikanaan meren rannalla, kapean salmen reunalla. Linna oli mereltä katsoen suojassa tuulilta ja katseilta nykyisen Vuosaaren takana.

Strategisesti linna oli vesiteiden risteyskohdassa.
Itä - Länsi - suunnassa linnan ohi kulki ns. viikinkien Idäntie Sveanmaan Upplannista Laatokalle Novgorodin valtakuntaan. Pohjoiseen, Hämeeseen, johti linnan läheltä vesitie - nykyinen Krapuoja - josta Vantaanjoen latvan kautta pääsi Puujokea pitkin Vanajan vesistöön. Linnan kanssa miltei samalla kohdalla Suomenlahden eteläpuolella oli puolestaan nykyinen Tallinna.


 

Alueelta löytyy muinaislinnan jäänteiden lisäksi myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia venäläisten rakentamia ampumahautoja ja tuliasemia. Ne ovat olleet osa Helsingin linnoitusjärjestelmää.

Olemme näihin vastaaviin linnoitusjärjestelmän jäänteisiin tutustuneet aikaisemmin esimerkiksi Jakomäessä ja Mustavuorella.


Täällä oli jännittävä luola, joka oli poikien mielestä selvästi vankila. Kalteriovi oli irronnut ja makasi maassa. Jännitettiin, että olikohan tässä tyrmässä ollut pahoja sotilaita vai hurja peikko. Karkuun oli joka tapauksessa päässyt, mikä sitten olikaan. Sitten pitikin olla enemmän varuillaan, kun vanki saattoi olla vapaana jossain lähistöllä!



 

Linnavuoren historia on epäselvä. Joka tapauksessa se on ollut verrattain hyvin varusteltu. Sitä ovat suojanneet vuoren eteläpuolella kolminkertaiset ja lännessä ja pohjoisessa ainakin kaksinkertaiset kiviperusteiset varustukset, mutta suurin osa valleista on kuitenkin aikojen kuluessa hävitetty. Tämän kaltaisia useampia kehävalleja ei kuitenkaan yleensä käytetty suomalaisissa linnavuorissa  toisin kuin ruotsalaisissa muinaislinnoissa. 

Esinelöydöt viittaavat 1200-luvun loppuun ja 1300-lukuun. Löytöjen vähäisyys, niiden samanikäisyys ja vaatimattomuus viittaavat, että linna on ollut aktiivisessa käytössä vain lyhyen aikaa, sekä ehkä vain muutaman vartiomiehen oleskeluun vakituisesti mäellä. 
Löytöjen puute voi viitata myös siihen, että linnan käytöstä on luovuttu ilmeisen harkitusti. Tällöin se on tyhjennetty ja purettu/poltettu. Tulipalo ennen linnan tyhjentämistä tai valloituksen yhteydessä olisi jättänyt jälkensä esineistöön. Mitään viikinkiaikaan ajoittuvaa löytöä tai rakennetta ei tullut kaivauksissa esiin.

Tämä ei poista sitä mahdollisuutta, että Vartiovuori on ollut jo ennen viikinkiaikaa tai viimeistään silloin idäntien reitin vahtina. Vantaan suulla oli näihin aikoihin kauppapaikka, jonne viikingit myös pistäytyivät jo 700-luvun lopulta alkaen.

Muita linnan rakentajia tai rakennuttajia ovat voineet olla kruunu, joku yksityishenkilö tai kirkko. Hypoteettisia rakennuttajaehdokkaita ovat myös drotsi Bo Joninpoika Grip, joka hallitsi lähes koko Suomea 1300-luvun jälkipuolella, tai sitten rakennuttaja oli Suomen laamanni Jacob Abrahamsson Djäkn, joka toimi Joninpojan kuoltua tämän testamentin toimeenpanijana Suomessa. Djäkn sai vuonna 1387 kuningas Albrekt Mecklenburgilaiselta oikeuden hallita Turun, Satakunnan ja Porvoon voutikuntia ja rakentaa linnakkeita ja linnoituksia hallitsemilleen alueille.


Lapsilla oli myös omat teoriansa, miksi linna oli raunioina. 
Mikä onkaan parempaa, kuin mielikuvitusmatka lähiluonnossa!


Tutkittavaa ja ihmeteltävää riitti. Kallioissa oli isompia ja pienempiä koloja, mutta aarretta niihin ei oltu piilotettu (tai sitten sen on jo joku ehtinyt napata meidän nenien edestä). Kovasti silti etsittiin, ja lopulta maastosta löytyi kuulapyssyn kuula, joka hyvin kelpasi aarteeksi.

 






 

Suosittelen käymään (riittävän ketterien) pikkuseikkailijoiden kanssa linnavuorella. Historiallisen näkökulman lisäksi se tarjoaa aivan upeat puitteet jännittävälle elämykselle ja leikille.

 

Esteetön alue ei tosiaankaan ole, mutta ei turhan vaikeakulkuinenkaan. 
Varovaisuus täytyy tietenkin muistaa.

 


 


Täältä ei olisi maltettu lähteä kotiin lainkaan, mutta pakkohan se oli ennen illan hämärtymistä. Kannattaa sikälikin varata aikaa. Korkealla kalliolla pitäisi vaikka kivan piknikin, ja mahdollisesti läheltä löytyy myös uimapaikka (vettä löysimme, mutta rantaa emme etsineet tällä reippailureissulla).


 



Hassua sinänsä, että tämäkin kohde löytyy aika läheltä, mutta en ollut tästä koskaan ennen kuullut. Paikka mainittiin ohimennen jossain nettiartikkelissa, ja siten osasin sen etsiä. Ehdottomasti yksi pakko nähdä -paikoista Helsingissä!


 

Kommentoithan alle, jos sinulla on tiedossa joku paikallinen helmi, joka ei välttämättä kuitenkaan ole yleisesti tiedossa. Tällaiset kohteet tekevät Helsingistä mielestäni monipuolisen ja hurjan mielenkiintoisen paikan asua.