lauantai 23. marraskuuta 2019

Helsingin Kaupunginteatteri - Pieni merenneito suurmusikaali


Viime viikon perjantaina koitti odotettu teatteri-ilta! Kävimme poikien kanssa ensimmäistä kertaa Helsingin Kaupunginteatterissa, ja ensimmäiseksi näytökseksemme valikoitui Disney-suurmusikaali Pieni merenneito, joka todella lunasti odotuksemme. 

Koska rakkauteni satuihin syttyi nimenomaan Disney-klassikoista, niin oli aika selvää, että tämän mittakaavan esitys on ehdottomasti nähtävä - tästä puhutaan Helsingin Kaupunginteatterin kalleimpana tuotantona, ja satsauksen todella huomaa.  Ja vaikka lapset nauttivat esityksestä varmasti yhtä paljon, niin  liput ostin ikään kuin synttärilahjaksi itselleni. 



Teatterissa oli hieno tunnelma ja niiin ystävällisiä ihmisiä yleisössä ja henkilökunnassa - lapset olivat todella tervetulleita.

 

Käsiohjelmakin oli niin kaunis ja sitä selailtiin kovasti ennen näytöksen alkua sekä jälkeenpäin kotona. 


 

Väliajalle emme olleet varanneet tarjoiluja, joten tyydyimme rapistelemaan karkkipussia pikaisen wc-käynnin jälkeen. Lisäksi huomasimme, että penkeille oli olemassa korokkeita lapsia varten, ja kävin hakemassa salin sisäänkäynniltä meillekin sellaisen - ei tarvinnut pienen enää loppuesitystä kurkotella penkin pohjalta. (Tämän kun olisi huomannut heti aluksi...)


Ja millainen se Pieni Merenneito sitten oli... En voi sanoin kuvailla. Niin henkeäsalpaavan lumoava lavasteineen ja tehosteineen, että tässä yhteydessä "sukellus syvälle merenalaiseen taikamaailmaan" ei ole yliampuvaa sanaleikittelyä. Kohtaus, jossa merenneito ui lavalta korkeuksiin, sai pidättämään hengitystä. Ja kun seuraavassa silmänräpäyksessä oltiinkin takaisin lavalla, saattoi katsoja ainoastaan huokaista hämmästyksestä.


Musikaali oli mukaansatempaava, ja sisälsi vahvoja kohtauksia, joissa vähän aikuistakin jännitti. Esimerkiksi Ursula oli ihanan karmaiseva, ja lipuessaan lavalle lonkeroineen hän valtasi suurella persoonallaan koko näyttämön. Lapset tuijottivat tarinan pahiksia jäykkinä ja silmää räpäyttämättä, ja Tritonin tuhotessa Arielin aarteet nuoremmalla tuli tippa linssiin. Varsinaisesti pelottava näytös ei kuitenkaan missään kohdin ollut - tunteikas vain. 



Pieni merenneito-elokuvan läpikotaisin tuntevana ilahduin siitä, miten musikaalissa oli sekä samankaltaisuutta että omaperäisyyttä alkuperäiseen nähden. Kuulimme tietysti kaikki parhaat hittikappaleet sekä myös uusia, yhtä mukaansatempaavia, lauluja. Visuaalinen puoli ei todellakaan häpeillyt elokuvaversiolle. Väriä, sulavaa koreografiaa ja hauskoja yksityiskohtia oli enemmän, kuin mitä pystyi kerralla edes seuraamaan.


Musikaali eteni hieman eri tavoin ja juonenkääntein kuin elokuva. Mielestäni moni hahmo sai sopivasti lisää syvyyttä, ja näyttelijät todella loistivat rooleissaan. 
Ja vaikka merenneidon persoona jäi vähän pintapuoliseksi, musikaalin Ariel oli suloinen ja upea! En ainakaan itse jäänyt kaipaamaan mitään lisää; musikaali oli ensisijaisesti herkkua aisteille ja avoin ovi fantasiamaailmaan. 




Meillä oli vielä ihana kohtaaminen aulassa ennen kotiinlähtöä 😍


Ja arvata saattaa, että katsoimme seuraavana päivänä merenneitoa DVD:ltä 😁


lauantai 16. marraskuuta 2019

Musiikkitalo - tiedeshowta, oopperaa, diskoa ja virtuaalisatuja


Oletko tutustunut Musiikkitaloon perhekohteena? Täytyy nimittäin tunnustaa, että itse löysin Musiikkitalon tarjonnan lapsille vasta pari vuotta sitten.

 

Kesän 2019  perheille soveltuvassa ohjelmistossa oli mm. hulvaton tiede- ja musiikkishow Pop-up Heureka sekä ilmiömäinen Wagnerin teoskokonaisuuden tiivistävä ooppera Lasten RING. Sen jälkeen ollaan tanssittu myös Skidit diskossa ja osallistuttu interaktiiviseen satuun. Näistä vain ooppera on ollut maksullinen, joten ihan varallisuudesta riippumatta kannattaa ottaa tulevatkin tapahtumat seurantaan.


Pop-up Heureka on demonstraatioita, kokeita ja vuorovaikutusta sisältävä tiedeshow. Musiikkitalossa esitys rakentui musiikin ja soitinten ympärille.


Esitys oli ihan hassu ja täynnä oivalluksia. Parhaita juttuja ehdottomasti hanskafoni ja lp-levyä soittava pikkuauto.

 


Esitys oli lyhyt, n. puoli tuntia, joten se on helppo käydä katsomassa muun kesämenon ohessa. Vieressähän on tietty Oodi-kirjasto ja leikkipuisto Lorun ulkoleikkialue!


  

Sitten elokuussa kävin lasten kanssa katsomassa Lasten RINGin. Ostin perhelipun, mutta lopulta mies jäi pienimmän kanssa kotiin ja bonuslapsi tuli minun ja isompien poikien kanssa seuraamaan oopperaa.

Lasten RING tiivisti massiivisen Nibelungin sormus -teoskokonaisuuden koko perheelle soveltuvaksi reilu parituntiseksi elämykseksi. Alunperin esityksiä piti olla kaksi, mutta suuren suosion myötä Ring sai lisänäytöksen.


Sormus-tetralogia on neljästä oopperasta (Reininkulta, Valkyyria, Siegfried ja Jumalten tuho) koostuva sarja ja Richard Wagnerin pääteos. Nyt näimme sen yhdellä istumalla. (Tai kahdella, jos väliaika lasketaan😃)


Ennen näytöksen alkua Alalämpiössä kuultiin Anni Elosen pitämä teosesittely (- Itse ooppera esitettiin Konserttisalissa). Virittäydyimme tunnelmaan mm. kääpiö- ja jättiläisnäkökulmista.

 

RINGin kiehtova tarina kietoutuu mystisen Nibelungin sormuksen ympärille, jonka kaikki haluavat omistaa, sillä sormuksen avulla voi hallita maailmaa. Sormus toi kuitenkin mukanaan kirouksen. Jumalia ja mytologisia hahmoja sisältävä tarina imaisi kyllä mukaansa niin lapset kuin aikuisetkin.

 

 

Visuaalisesti näyttävä ja musiikillisesti korkeatasoinen oopperateos esitettiin suomeksi, ja seuraamisen helpottamiseksi se oli myös tekstitetty. Mahtavaa, että tämä ooppera oli saatu Musiikkitaloon ja Juhlaviikkojen ohjelmaan!

Lapset pitivät esityksestä suunnattomasti, ja sitä onkin muisteltu pitkin syksyä!


Vuoden 2020 ohjelmatarjonnasta ehdimme poimia Talvijamien Skidit diskon ennen koronapandemian vaikutuksia. Hiihtolomaviikon huipennus oli mahtava bile-elämys varsin suuresta suosiosta huolimatta.

 

Me myös hieman taktikoitiin saapumisajan kanssa, eikä siten tarvinnut kohtuuttoman pitkään jonottaa.


Musiikkitalon Black boxissa levyjä pyöritti DJ Orkidea, ja seinillä vilisi VJ Sellekhanksin valloittavat kuvitukset. Yleisöä innosti ja leikitti MC Aino. Tunnelma oli mahtava - tanssilattialla riitti vilinää, eikä siellä tanssineet ainoastaan perheen pienimmät! 


 

Jonossa lapsille jaettiin valotikkuja, ja isommilla pojilla oli päällään itse Taiteiden yössä maalaamansa hohtopaidat.


 


Musiikkitalon Talvijamit tarjosivat Skidit diskon lisäksi paljon muutakin maksutonta musiikkiohjelmaa päiväkoti- ja alakouluikäisten lasten talvilomaviikolle. 


Ihanaa, että talvilomalla sai vielä nauttia normaalista elämästä ja kulttuurista. Sen jälkeen onkin musiikki vaiennut. Meillä oli liput varattuna John Williams -konserttiin syksylle 2020, ja tällä hetkellä pidetään peukkuja, että pääsemme liput käyttämään viimein tämän vuoden syksyllä. 

Toki korona-aikanakin olemme kerran käyneet Musiikkitalon tarjontaa ihmettelemässä. Syyslomaviikko tarjosi taidetta ja vuorovaikutteisen älyseinän satumaisessa hengessä.


Lomaviikosta huolimatta väkeä ei juuri ollut liikkeellä. Saimme aivan rauhassa uppoutua Sibeliuksen ja Madetojan musiikkiin pohjautuvaan satumaailmaan. 

 


Maaria Taivaanlaulaja -musiikkisatu kesti n. 45 minuuttia.



Ja Lappi-henkisen sadun päätteeksi avautui kosketukseen reagoiva pelimaailma.

 


Lapset pääsivät soittamaan revontuliharppua, lennättämään syksyn lehtiä, maalaamaan revontulia ja loihtimaan lunta omilla käden liikkeillään.




 

Niin lumoavaa!



Satuhetken päätteeksi pidimme herkkuhetken. Testattiin mm. Musiikkitalon oma nimikkoleivos. Suklaalla kuorrutettu flyygelileivos sisältää maitosuklaamoussea ja karpaloa.