lauantai 23. marraskuuta 2019

Helsingin Kaupunginteatteri - Pieni merenneito suurmusikaali


Viime viikon perjantaina koitti odotettu teatteri-ilta! Kävimme poikien kanssa ensimmäistä kertaa Helsingin Kaupunginteatterissa, ja ensimmäiseksi näytökseksemme valikoitui Disney-suurmusikaali Pieni merenneito, joka todella lunasti odotuksemme. 

Koska rakkauteni satuihin syttyi nimenomaan Disney-klassikoista, niin oli aika selvää, että tämän mittakaavan esitys on ehdottomasti nähtävä - tästä puhutaan Helsingin Kaupunginteatterin kalleimpana tuotantona, ja satsauksen todella huomaa.  Ja vaikka lapset nauttivat esityksestä varmasti yhtä paljon, niin  liput ostin ikään kuin synttärilahjaksi itselleni. 



Teatterissa oli hieno tunnelma ja niiin ystävällisiä ihmisiä yleisössä ja henkilökunnassa - lapset olivat todella tervetulleita.

 

Käsiohjelmakin oli niin kaunis ja sitä selailtiin kovasti ennen näytöksen alkua sekä jälkeenpäin kotona. 


 

Väliajalle emme olleet varanneet tarjoiluja, joten tyydyimme rapistelemaan karkkipussia pikaisen wc-käynnin jälkeen. Lisäksi huomasimme, että penkeille oli olemassa korokkeita lapsia varten, ja kävin hakemassa salin sisäänkäynniltä meillekin sellaisen - ei tarvinnut pienen enää loppuesitystä kurkotella penkin pohjalta. (Tämän kun olisi huomannut heti aluksi...)


Ja millainen se Pieni Merenneito sitten oli... En voi sanoin kuvailla. Niin henkeäsalpaavan lumoava lavasteineen ja tehosteineen, että tässä yhteydessä "sukellus syvälle merenalaiseen taikamaailmaan" ei ole yliampuvaa sanaleikittelyä. Kohtaus, jossa merenneito ui lavalta korkeuksiin, sai pidättämään hengitystä. Ja kun seuraavassa silmänräpäyksessä oltiinkin takaisin lavalla, saattoi katsoja ainoastaan huokaista hämmästyksestä.


Musikaali oli mukaansatempaava, ja sisälsi vahvoja kohtauksia, joissa vähän aikuistakin jännitti. Esimerkiksi Ursula oli ihanan karmaiseva, ja lipuessaan lavalle lonkeroineen hän valtasi suurella persoonallaan koko näyttämön. Lapset tuijottivat tarinan pahiksia jäykkinä ja silmää räpäyttämättä, ja Tritonin tuhotessa Arielin aarteet nuoremmalla tuli tippa linssiin. Varsinaisesti pelottava näytös ei kuitenkaan missään kohdin ollut - tunteikas vain. 



Pieni merenneito-elokuvan läpikotaisin tuntevana ilahduin siitä, miten musikaalissa oli sekä samankaltaisuutta että omaperäisyyttä alkuperäiseen nähden. Kuulimme tietysti kaikki parhaat hittikappaleet sekä myös uusia, yhtä mukaansatempaavia, lauluja. Visuaalinen puoli ei todellakaan häpeillyt elokuvaversiolle. Väriä, sulavaa koreografiaa ja hauskoja yksityiskohtia oli enemmän, kuin mitä pystyi kerralla edes seuraamaan.


Musikaali eteni hieman eri tavoin ja juonenkääntein kuin elokuva. Mielestäni moni hahmo sai sopivasti lisää syvyyttä, ja näyttelijät todella loistivat rooleissaan. 
Ja vaikka merenneidon persoona jäi vähän pintapuoliseksi, musikaalin Ariel oli suloinen ja upea! En ainakaan itse jäänyt kaipaamaan mitään lisää; musikaali oli ensisijaisesti herkkua aisteille ja avoin ovi fantasiamaailmaan. 




Meillä oli vielä ihana kohtaaminen aulassa ennen kotiinlähtöä 😍


Ja arvata saattaa, että katsoimme seuraavana päivänä merenneitoa DVD:ltä 😁


lauantai 16. marraskuuta 2019

Suomen Pankin rahamuseo


Tässä jälleen kiva ilmainen museovinkki lastenkin kanssa tutustuttavaksi.

Suomen Pankin rahamuseo löytyy aivan Tuomiokirkon kyljestä Snellmaninkatu 2:sta, ja se on avoinna tiistaista perjantaihin 11-17 ja viikonloppuna 11-16. Tiloissa on myös kahvila ja museomyymälä.


 

Rahamuseo esittelee rahan historiaa ja keskuspankin toimintaa, ja tämänhetkinen vaihtuva näyttely kertoo rahaväärennöksistä. Väärän rahan näyttely kiinnostikin lapsia kovasti.



"Tunnustele, katso, kallistele".


Pääsimme tutkimaan oikeiden ja väärien setelien eroja valojen ja suurennuslasien avulla.



Lapset olisivat tarvinneet korokkeet yltääkseen paremmin tutkimaan eroavaisuuksia, mutta niitä ei ollut ainakaan samassa tilassa saatavilla. Kun kuitenkin jotenkuten ylsivät ja vain pari kertaa piti nostaa, niin en sitten kävellyt tämän sakkini kanssa museon toiseen päähän kahvilasta kysymään, olisiko sellaisen saanut lainaan. Enpä sitten muistanut enää lähtiessäkään mainita, että tällä pienellä parannuksella lapset saisivat vielä hienomman museokokemuksen.




 

Yllätyin todella iloisesti tästä museosta. En ole pitänyt rahaa ja talousasioita aikaisemmin kovin kiinnostavina, mutta pysähdyimme monta kertaa lasten kanssa ihmettelemään ja keskustelemaan molemmista. Lapset ovat sinänsä otollisessa iässä, että ovat alkaneet kiinnostua rahasta, mutta eivät ole sitä vielä aivan ymmärtäneet. Saatiin siis myös eväitä rahakasvatukseen!


 


Museoon voi tutustua itsenäisesti, mutta etukäteen voi varata myös maksuttoman opastetun kierroksen suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

 


Ai niin, pääovella on muutama porras, mutta esteetön sisäänkäyntikin löytyy hieman sivummalta. 

 

Lapset ostivat museomuistoksi setelinnäköiset postikortit, ja mukaan saatiin vielä kätevät "väärennetyn rahan tunnistusohjeet". Lapsilta saamani palautteen perusteella uskallan suositella, etenkin 31.5. asti olevaa VÄÄRÄÄ RAHAA! -näyttelyä.

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Helsingin Taidehalli


Vielä on tämän viikon loppuun 17.11. asti mahdollista tutustua kansainvälisesti tunnustetun Ugo Rondinonen (s. 1964) puhuttelevaan näyttelyyn "Everyone gets lighter" Helsingin Taidehallissa.

 

 

Ugo Rondinonen teoksissa yhdistyy elementtejä käsi- ja pop-taiteesta, sekä arkisista asioista, joihin liittyy eksistentiaalinen, pohdiskeleva ulottuvuus. 





 

Yksinäisyyden sanasto -installaatio muodostuu "meditoivista" klovneista. 5-vuotias koki nämä veistokset pelottavina, kun olivat niin realistisia. Lisäksi klovnien rauhallisuus, passiivisuus, ehkä surumielisyyskin, hämmensi lasta, joka tietenki tuntee klovnit lähinnä huvipuistosta ja riehakkaista sirkusesityksistä. Näyttelystä puuttui tuttu ja turvallinen hölmöily.

 

 Vaikka teos tasapainotteleekin ilon ja surun välillä, ei se silti ole mitenkään uhkaava, vaan ennemmin rauhoittava (koulrofobiasta kärsiville en ehkä silti uskalla suositella). Tunteita ja ajatuksia se kyllä herättää, ja näyttääkin hienolta. 

 


Reippaasti pelkoinenkin kiersi näyttelyn, veljen kädestä pitäen. Hyssytteli meille, ettei pellet vaan herää. Tämä näyttelykierros meni meillä nyt vähän läpikulkemiseksi, vaikka mielellään olisin pysähtynyt ja hiljentynyt itsekin mietiskelemään.





  Teosten perustana olevat yleismaailmalliset symbolit, kuten sateenkaari, pohjautuvat Rondinonen visioon taiteesta: sen tulisi olla ymmärrettävissä iästä tai taustasta riippumatta. Tämä näyttely onkin mielestäni erinomainen lasten kanssa. Meidän käyntimme ei toki ollut aivan onnistunut, koska pelle-pelko oli turhan vahvasti läsnä - mutta saimme toki siitäkin viriteltyä hyvät keskustelut. Muut tunneteemat jäivät nyt vahvemman varjoon. 

 


Kävimme vasta ensimmäistä kertaa Taidehallissa, mutta täytyy ottaa seurantaan uusien mielenkiintoisten näyttelyiden varalta. Seuraava näyttely, Tampereen Taiteilijaseuran juhlanäyttely, avautuukin sitten marras-joulukuun vaihteessa.




 

Taidehalli löytyy osoitteesta Nervanderinkatu 3.
Aukioloajat: ti, to, pe 11-18, ke 11-20, la-su 11-17 ja ma suljettu.

Liput maksaa 12/8 €, alle 18 v. ilmaiseksi.
Museokorttikin käy