tiistai 24. toukokuuta 2022

Lahja opettajalle - dinosaurusaihe


Kymmenvuotias rakastaa dinosauruksia, ja Jurassic-teema kulkee vahvana mukana leikeissä ja tarinoissa. Juuri vietimme samalla teemalla synttäreitä, joten oli aika luontevaa tehdä lahjat dinomaiseen tyyliin. Minusta on kiva, että lahjan antaja näkyy lahjassa, ja tässähän se näkyy.

 

Pääsin myös hyödyntämään synttäreitä varten hankkimaani rekvisiittaa. Purkkien kanteen kiinnitetyt dinokoristeet jäivät oikeastaan käyttämättä juhlissa. Puiset jalanjäljet olivat pöytäkoristeena ensin, ja nyt kiitoskorttina.


Piirsin mustalla tussilla leffalogoa vastaavan kuvan ja kirjoitin monitulkintaisesti, että
"Teaching is a walk in the park"
(Vapaasti suomentaen: Opettaminen on kuin kävely puistossa)

Mielikuva puistokävelystä on ilman dinosaurusviittauksia varsin herttainen, mutta leffat tuntevana merkitys muuttuu melkoisesti. Oppilaat ovat varmasti enimmäkseen oikein herttaisia myös, mutta uskon, että ainakin välillä opettaja voi kuvitella kouluttavansa pariakymmentä velociraptoria. 😉




Purkkeihin valikoin kultaisen ja ruskeansävyisiä herkkuja. Löysin niin nätit puukantiset purkit, että ainakin omaan silmään näistä tuli kauniit näin. Dinokoristeet olivat myös kätevästi jo valmiiksi kauniin kultaiset.


Purkki on helppo toteuttaa myös ihan tavallisilla pikkuleludinoilla (tai jos dinot ei ole "se juttu", niin eläin, auto tai muu tarpeeksi pieni lelu sopii myös - itse meinasin tehdä keskimmäisen kanssa vastaavat urheilijafiguureista ja nuorimmaisen kanssa kettu- tai autoleluista heidän kiinnostuksenkohteidensa mukaan).

Lelun voi maalata, ja jos purkkina käyttää esim. kierrätettyä peltikantista säilykepurkkia, niin maalaa samalla värillä myös kansi (Esim. spraymaali toimii hyvin ja lempparivärit käyttöön!).


Tässä vielä havainnollistava kuva purkeista, jotka tein aikanaan viidakkojuhliin - kansi ja lelu spraymaalattu kultaisella.


Tässä vielä samassa kuvassa kolmen lapsen lahjat tälle keväälle. Dinopurkki esikoiselta, välkkypurkki keskimmäiseltä ja kettupurkit kuopukselta.
Muut lahjat esittelen erikseen.


sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Ratikkamuseo


Raitioliikennemuseo on yksi kestosuosikki, kun mietimme kivaa tekemistä kaupungissa. Ilmainen, helposti saavutettava museo, jossa on ihasteltavana kuusi erilaista ratikkaa (kolmeen pääsee istumaankin!).


Museo ei ole kovin suuri, ja se on toisaalta ihan kiva juttu lasten kanssa. Museoretkeen on sitä paitsi helppo yhdistää ihan oikea ratikkamatka, kun pysäkit ovat melko vieressä. Me saavuimme ensin keskustaan junalla, ja tultiin muutaman ratikkapysäkin verran museolle päin. (Pidempää ratikkakierrosta ei paikallisina kaivattu, ja lähtiessäkin kävelimme rautatieasemalle.)

 

Helsingin Töölössä sijaitseva Ratikkamuseo on arkkitehti Valdemar Aspelinin suunnittelema vaunuhalli, ja se valmistui vuonna 1900 sähköraitiotieliikenteen alkamisen myötä. Ennen uudenaikaista hallialuetta tilalla oli hevostalleja ratikkahevosineen, vaunuvajaa yms.
Museona halli on toiminut vuodesta 1993.

Meidän nuorimmainen rakastaa joukkoliikennevälineitä, joten kävimme museossa aika pian avajaisten jälkeen keväällä. Tämän museoretken jälkeen kolmevuotias pyysikin, että mennään seuraavaksi bussimuseoon! (Siksi kävimmekin pian Kiasmassa, jossa on hauska bussiteos - tästä kirjoitinkin jo aikaisemmin täällä)


 

 Iloksemme Ratikkamuseon näyttely oli hieman uudistunutkin tässä sitten viime vierailun. 
Lapsille suunnatut jutut olivat lisääntyneet - oli tietoa ja pohdittavaa, leikkipaikka ja muuta.
Vanhaan verrattuna elämys oli siis kasvanut hieman, joskin esimerkiksi lipun leimaus ei ollut nyt käytössä (uskoakseni vain väliaikaisesti).

 Viihtyvyyttä oli lisätty perhenäkökulmasta - kiva leikkialue leluineen toi mukavan tauon kaiken ihmettelyn ja ajovuorojen jonottelun keskelle. 

 

Hienoja ratikoita - kolmevuotias oli kuin taivaassa!

 


 

Näyttelyssä pääsee sisään kolmeen raitiovaunuun, joista yksi on 1800–1900-lukujen vaihteen hevosvetoinen ratikka.


Metrokin oli mahtava! Tämä pienoismalli oli ehkä jopa pikkumiehen lempparijuttu tällä kertaa.

 

Matkustelua ja rahastuksen makua - museo tarjoaa paljon eläytymismahdollisuuksia! 



 

Leikkialue oli tosiaan kiva - kartalla oli tuttuja paikkoja, magneettiratikasta tehtiin valtavan pitkä, ja lattiallakin oli runsaasti liikennettä.

 

Pojat kävivät vuoroin ajamassa raitiovaunulla. Uudistuksiin kuului myös tämä Sisulaattori-ratikkasimulaatio. Ratikalla pääsi ajamaan menneisyyden Helsinkiin!

 

Liikkuvaa kuvaa ja katujen ääniä. Interaktiivisella Sisulaattorilla pääsee ajamaan ratikkaa neljällä aikakaudella, esim. sotavuosien, olympiahuuman ja poliittisen liikehdinnän Helsingissä. 

Sisulaattori on rakennettu vuosina 1941–1979 käytössä olleeseen Sisu -moottorivaunuun. Ajelun aikana voi toimia kuskina, matkustajana tai vaikkapa rahastajana.






 

Kuuden raitiovaunun lisäksi museossa on viisi pysäkkiä, joilla pääsee tutustumaan tarkemmin Helsingin joukkoliikenteen kehittymiseen. Näyttely ei keskity vain ratikoihin, vaan mukaan on otettu 40 vuotias metroliikenne sekä bussit ja kaupunkipyöräily. Näyttely ei myöskään ole vain katsaus historiaan, vaan pistää miettimään joukkoliikenteen tulevaisuutta.


Lopuksi nautimme pienet eväät, ja tutkailtiin hieman museosta ostamaamme koristeratikkaa.












keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Jurassic park - dinotutkijan synttärit


Esikoinen täytti 10 vuotta pääsiäisen tienoilla. Pitkästä aikaa pystyttiin järjestämään juhlat suurin piirtein merkkipäivän tienoilla, ja sekä sukulaisille että kavereille!
Sukulaiset vierailivat lankalauantaina, kaverit muutaman viikon kuluttua siitä. Teema oli sama, vaikka toteutinkin hieman erilaisia juttuja.


Sukusynttäreille ei tällä kertaa saatu lapsivieraita, niin suurempaa ohjelmaa en järjestänyt. Koska elettiin pääsiäisenaikaa, niin pääsiäisdino oli kuitenkin piilotellut yllätysmunia asuntoon, ja "meidän" neljä lasta niitä sitten etsi suurella innolla.


Synttärikakku oli pala kaivauksilta. Reunustin suklaakakun kekseillä ja dinosauruksen luut olivat mantelimassaa. Keksejä lukuunottamatta kakku oli gluteeniton sekä maidoton.


 



Fossiilikekseissä oli dinosauruksen jalanjälkiä sekä painaumajälkiä luurangoista.
(Gluteeniton/maidoton hannatädin keksi)


Lisäksi tein meripihka-hyytelöä - valmistin ananashyytelön silikonivuokiin, lisäsin joukkoon ötökän näköiseksi leikatun rusinan ja hyytymisen jälkeen lusikoin palat tarjoiluastiaan.




Suolaisena lisänä valmistin valkosipuliciabattaleipiä tryffelisalsan kanssa nautittavaksi (normaali sekä gluteeniton/vegaaniversio)


Lastenkemuihin panostin hieman enemmän, joskin jäi melko viimeiseen hetkeen valmistelut. Onneksi oli apukäsiä!


Kutsuiksi askarreltiin vieraspassit Jurapuistoon. Näillä sai yhden päivän vapaapääsyn alueelle.

 

Vasemmalla vierailijan kulkulupa. Omille tein henkilökuntapassit. Synttärisankari halusi labrateknikon (ei kuvassa) henkilökortin, ja pikkuveljestä tuli puistonvartija / turvallisuusvastaava. Tulostin kuvat ja viimeistelin kätevillä henkilökorttikoon pikalaminointitaskuilla.


Puiston porttien rakentaminen jäi viimeiseen iltaan. Onneksi tuli kuitenkin tehtyä - vaikutus leikkifiilikseen oli valtava, ja uskon, että teemaan pääsi paremmin sisään tämän portin kautta. (Kiitos puolison työpaikan, josta sai juuri sopivan suuren jätepahvipalan!)


Labrateknikko ID-kortissaan.

  

Ja yksi aitauksestaan karannut pikkusaurus!


Juhlissa soi taustamusiikkina Jurassic-leffojen elokuvasävellykset.

  

Muutaman tehtävän synttäriohjelma järjestettiin myös. 
Lasten piti kerätä t-rexin fossiili, ja osia siihen sai suorittamalla tehtäviä. Ensimmäisenä tainnutettiin dinosaurus. Sankari valmisti tämän "heittopelin" ihan itse, hieman ennen juhlien alkua!  Hieno tuli, ja kiva, että saatiin hieman kemutekemistä tämän myötä. Dinoa ammuttiin "tainnutuspyssyllä", jotta saadaan sen kurkusta napattua turvallisesti tarvittavat luut(arrat). Tehtävän jälkeen tarrat kiinnitettiin palapelinomaisesti pohjakuvaan.


Sitten kaivauksille.


Jokainen sai vuorollaan kaivaa (sooda)hiekasta itselleen pienen dinoluurangon. Kivasti tunnistivat lajitkin luurangon perusteella. Palkkioksi saivat myös hieman lisää luita tarrakuvaan.

 

Otin viimekertaisilta pokemonjuhlilta soodat talteen (soodapokemonmunista), ja se toimi erinomaisesti kaivauspohjana. Kastelin soodaa siis hieman ja painelin massaa laatikon (puusalkun) pohjalle. Painelin lelut massaan ja peitin vielä lopulla soodamassalla. Sitten jätin kuivumaan, kunnes lapset saapuivat kaivauksille. (Tästäkin nappasin jämäsoodan talteen - varmasti keksitään käyttöä toistekin.)

Ollaan joskus käytetty vastaavassa leikissä taikahiekkaa, mutta soodalla on paremmat ominaisuudet. Lapset tykkäsivät tästä ohjelmanumerosta kovasti.


Viimeisenä tehtävänä oli fossiloitunut dinosauruksen muna -pinjata. Sisällä oli karkkia sekä lisää luita tarrapohjaan.


 

Palkkioksi tehtävän suorittamisesta ja luurangon valmistumisesta lapset saivat kotiinviemisiksi pienen lahjapussin.


Lahjapussissa oli pieni kaivauspaketti, dinotarroja, suklaamunia ja dinonmunapurukumi. Allergikolle laitoin suklaamunien sijaan muutaman vedessä kuoriutuvan dinosauruksenmunan.

(Allergia koski vain maapähkinää, mutta välttelin varman päälle kaikkia "saattaa sisältää x-pähkinää" -tuotteita ja varasin varmempia vaihtoehtoa sivupöydälle.😌)


Herkkupöydässä jatkui sama teema. Oli fossiileja ja munia ynnä muuta dinotutkijaa kiinnostavaa.


Kuten koproliittia... (fossiloitunutta dinosauruksen kakkaa...)


Koska tutkija voi päästä dinosauruksen jalanjäljille näiden elementtien kautta, niin pöydässä kipolta toiselle kulkee dinon askeleet. Koproliittikulholta dinosauruksen pesille,...


...dinosaurusten munien tutkimisen jälkeen päästään luulöytöihin...


...ja edelleen meripihkapalasiin. 


Pöytäkoristelua täydentää pojan omat geologiset sekä paleontologiset "aarteet".


 


Halusin näihinkin kemuihin meripihkaa hyönteisillä, sillä onhan sillä merkittävä rooli dinosaurusten luomisessa Jurapuistoon. En kuitenkaan halunnut tehdä taas hyytelöä, vaan sen sijaan valmistin oranssit tikkarit lakuötököillä.

 


Erimuotoisista suolatikuista ja valkosuklaasta syntyi suolaisenmakeat luuherkut.


Pääsiäismunia löytyi vielä kivasti ja poisheittohinnoin.


Koproliittina toimi erilaiset suklaapalat.


Dinosauruksen pesät olivat niin ikään suolatikkuja ja suklaata, osaan laitoin myös ns. linnunmunia.


Kakun teko ei sujunut ongelmitta, ja meinasin jättää sen tekemisen tätä juhlaa varten kokonaan. Mutta koska sankaria kakun puuttuminen selvästi harmitti, valmistin hätäisesti kakkutikkarimaisen tulivuoren. Vaikka mikään erityisen hieno siitä ei nyt tullutkaan, niin soihdun kanssa siitä tuli silti oikein näyttävä! 

 

Tulivuoren purkautuessa laulettiin onnittelulaulut.
(Olipa ihanaa, kun 8-10 -vuotiaat alkoivat laulun ihan omatoimisesti!)

 

Juomana oli dilophosauruksen happoa. (Greippi-päärynä-limusekoitusta)


Suurin osa juhlatarvikkeista löytyi My Dream Daylta.
Myös "paikkakortti"-dinot vieraat saivat lopuksi viedä mukanaan.

 

Lisätarjoiluna sipsiä ja karkkia.



Olipa kivat kemut, ja sankari oli niin onnellinen - kannatti nähdä hieman vaivaa! 💚
Avain onnistuneeseen juhlaan on kuitenkin vieraat, joten ennen kaikkea kiitos kaikille osallistujille!