keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Helsingin Vanhakaupunki

Vanhankaupungin koski ympäristöineen on seikkailun arvoinen paikka. Nähtävyyksiä ja kaunista maisemaa riittää. Kosken itä- ja länsihaaran väliin jäävässä Kuninkaankartanonsaaressa on esim. Tekniikan museo. Samalla seikkailulla voi käväistä myös Lammassaaressa

Tässä postauksessa on kuvia kahdelta retkeltä - kesältä 2020 sekä syksyltä 2021. Ensimmäisellä kierroksellamme emme osanneet etsiä aivan kaikkia nähtävyyksiä, joten päätin palata ihmettelemään niitä lasten kanssa vielä myöhemmin. Kesäretkeen sisältyi luontoretki Lammassaareen, syksyllä tehtiin enemmän sellainen historiakävely Vanhassa Helsingissä.

Patsas Helsingin perustajan Kustaa Vaasan nuorena menehtyneen vaimon Katariina Saksilaisen muistoksi. Verkatehtaan puisto.

Vanhankaupunginkosken (alunperin Helsinge fors eli Helsinginkoski) kulttuurihistoriallinen merkitys juontaa siitä, että Helsingin kaupunki perustettiin sen ääreen vuonna 1550.

Vanhankaupungin lukkosilta.

 

Kosken katselu on tietenkin aina kiinnostavaa. Vesi kiehtoo niin lapsia kuin aikuisiakin. Koskipuistossa pysähdeltiin katselemaan maisemaa hyvinkin tiheään.

Taustalla kaunis Matinkaaren silta.

 


Vanhankaupunginkosken pato.

 


Kosken länsirannalla on Helen Oy:n omistama ja ylläpitämä Vanhankaupunginkosken vesivoimala, joka toimii osana Tekniikan museota voimalamuseona. Voimalamuseossa emme ole vielä onnistuneet käymään, sillä en ole muistanut tarkkailla sen aukioloaikoja.

 






 



Kosken pauhujen ihmettelyn lisäksi vierailimme läheisissä puistoissa bongaillen historiallisia nähtävyyksiä. Kellomäen puistoalue kertoo kaupungin syntyajoista. On oikeastaan aika hassua ajatella, että pääkaupunkimme on syntynyt täällä, kun katsoo, miten rauhalliselle ja vaatimattomallekin alue vaikuttaa.


Toki Helsinki ei syntynyt suurkaupungiksi, vaan alunperin se muodostui pienistä hirsituvista, 600 asukkaasta ja kirkosta sekä raatihuoneesta mäen rinteellä. Kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjokisuuhun 12. kesäkuuta 1550 vanhan Koskelan kylän paikalle, ja porvareita muutettiin pakolla Helsinkiin mm. Porvoosta, Ulvilasta, Raumalta ja Tammisaaresta sen uhalla, että he eivät saa harjoittaa kauppaa, jos eivät muuta Helsinkiin.


Kävimme katsomassa paikan, jossa alku-Helsingin raatihuone ja raatihuoneen tori aikanaan sijaitsi. Raatihuoneen paikalla on vain kivetys muistokirjoituksineen, mutta alunperin siinä oli kaksikerroksinen raatihuone, jossa oli kellotapuli ja vankila kellarissa. Raati kokoontui raatihuoneessa ja päätti mm. hirtettävistä.



Uuden kaupungin sijainti oli harkittu tarkkaan -  se sijaitsi Tallinnaa vastapäätä Vantaanjoki hyvänä kulkuväylänä sisämaahan ja lisäksi se oli sotastrategisesti Venäjän varalta hyvä tukikohta. 

Vantaanjoen länsi- ja itähaaran väliselle saarelle perustettiin Helsingin kuninkaankartano vuonna 1551. Kartanon tehtävänä oli edistää alueen taloutta ja toimia mallitilana talonpojille. Se oli alueen hallinnollinen keskus, jossa majaili sotilaita ja virkamiehiä. 

 

Vanhan raatihuoneen vierestä noustiin ensin polkua pitkin ja sitten puisia portaita pitkin Kellomäen huipulle.


Kellomäeltä on hyvät näkymät paitsi lähiseudulle, myös koko kaupunkiin. 

 

Mäen laelle on pystytetty vuoden 1616 maapäivien muistokivi, jolloin kuningas Kustaa II Adolf "...piti kokousta Suomen säätyjen kanssa turvattuaan uuden itärajamme". Muistomerkissä on teksti suomeksi, ruotsiksi ja latinaksi.


Puiston pohjoispäässä on Helsingin 400-vuotismuistomerkki. Muistomerkissä on yhtenä osana Helsingin perustajan, kuningas Kustaa Vaasan reliefi.


Lisäksi muistomerkkiin kuuluu korkokuva Helsingin asemakaavasta vuosilta 1550–1640 eli ajalta, jolloin kaupunki sijaitsi Vantaanjoen suulla.


 


 Vanhankaupungin kirkkorauniot on Helsingin ensimmäisen kirkon kivijalka Kirkkorinteessä Kustaa Vaasan puistossa. Kivijalan muodostama hiekka-alue paljastaa vanhan kirkon sijainnin, koon ja muodon. Uuden kaupungin ensimmäinen kirkko ja hautausmaa rakennettiin mahdollisesti vuonna 1553 tai pian sen jälkeen. Kirkko oli pohjaltaan suorakaiteen muotoinen, kooltaan noin 20 x 10 metriä. Sen sisäänkäynti oli asehuoneen kautta, vastakkaisella puolella oli sakaristo. Rakennus oli hirttä ja siinä oli lauta- tai paanukatto. Кirkossa oli alkuun maalattia, ja penkit siihen tehtiin vasta 1600-luvulla. Kirkon kivijalka oli suurista luonnonkivistä, ja se on ainoa kirkosta nykypäiviin säilynyt osa. Kirkko oli käytössä tovin Helsingin siirtymisenkin jälkeen 1670-luvulle saakka, johon mennessä se oli tuhoutunut joko lahoamalla tai tulipalossa.



Kirkkorinteessä on lisäksi vanhoja hautoja. Hautausmaata reunustaa yli 450-vuotias kiviaita.
Kirkon rauniota tutkittaessa sieltä löydettiin yli 130 arkkuhautaa. Kirkon kivijalka jätettiin esille.


Kirkkoraunion sisällä olevan kaivamattoman haudan kohdalla on jäljennös  hollantilaisen kauppiaan Hans van Sandenin hautakivestä (alkuperäisen kiven palasia löytyi vuonna 1866). Jäljennöksen tekijä on Robert Stigell.


Vanhakaupunki ei koskaan oikein menestynyt. Kun Tallinna tuli osaksi Ruotsia 1560, Helsingin merkitys väheni. 1571 Iivana Julman johtamat venäläiset polttivat kaupungin.

Vuonna 1640 vasta 90-vuotias Helsinki päätettiin kenraalikuvernööri Per Brahen johdolla siirtää parempaan satamapaikkaan  Vironniemeen eli nykyisen Kruununhaan kohdalle. Muuttoliikkeen vaikutuksesta vanha kaupunki hiipui ja luonto alkoi vallata aluetta takaisin muuttaen entiset asuinkorttelit laitumiksi ja niityiksi.

Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812.

 

Kivoja maisemia ja sopivasti kotikaupungin historiaa - pakko myöntää, että paljon uutta itsellenikin!


Aivan vierestä löytyy myös Annalan kartano puistoineen. Me emme nyt kiertäneet kartanoaluetta kummemmin, mutta useissa tapahtumissa olemme Annalassa vuosien saatossa käyneet (ainakin kekri- ja laskiaistapahtumissa). Niistä en ole kuitenkaan blogiin postaillut, joten täytyy kyllä tutustua kartanoon ja miljööseen joskus ihan kunnolla.

 

Puistossa on paitsi vuokrattavia viljelypalstoja myös näytepalstoja eri aihepiireistä, kuten lääkeyrtit, värjäyskasvit, vanhat Helsingin puistoruusut, historialliset syreenit, perinneperennat ja -kesäkukat, marjatarha, keittiökasvimaa, permakulttuuripuutarha ja perhospuutarha.




Annalan tallin asukkaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti