perjantai 1. lokakuuta 2021

Syksyinen Suomenlinna


Suomenlinna on meille, kuten varmasti hyvin monelle muullekin helsinkiläiselle, jokavuotinen retkikohde. Useimmiten seilaamme suosikkisaareen kesäaikaan, vaan tänä kesänä menoja oli niin paljon, että jo moneen kertaan nähty linnoitussaari jäi välistä. Lopulta se olikin pelkästään positiivinen asia, sillä tuskin muuten olisimme tehneet syysretkeä ja ihastuneet syksyiseen Suomenlinnaan - ilman hellettä ja väentungosta. Kävin eväsretkellä kolmen poikani kanssa viikonloppuna ja vielä arkena uudestaan kaksin nuorimmaisen kanssa. Kierreltiin museoita ja nautittiin ulkoilusta upeissa maisemissa.


Yhteyslautalla oli tilaa erinomaisesti. Samassa tilassa matkasi vain muutama muu.

  


Kurkistimme HAA Galleriaan, jossa oli juuri avattu ihmisoikeuksia käsittelevä näyttely If Man is an Island. Taiteilijakollektiivi Kunst:in näyttely tuo näkyväksi usein piilossa olevaa vallankäyttöä, sosiaalisia rakenteita ja yhteiskuntaa ylläpitäviä sääntöjä.


Kahden teoksen näyttelyssä on hyödynnetty datavirtaa - Kelan, TE-toimiston ja Migrin asiakkailleen esittämiä kysymyksiä sekä visuaalista informaatiota ja virtuaalitodellisuutta. 
 

Nimen mukaisesti näyttelyn keskusajatus on yksilö ihmiskunnan osana. John Donnen runon sanoin "yksikään ihminen ei ole saari; itsessään riittävä". 


Näyttelyssä puhuttelee algoritmit, ja kuinka ne määrittelevät ja jakavat ihmisiä. Olisi hauska kuulla, millaisia tuloksia muut saivat kyselystä - kirjoita kommetti, mikäli käyt kokeilemassa!


Näyttely oli puhutteleva - voit tutustua siihen 17.10.2021 asti  ti-to 12-18, pe-su 12-16.

   

Kurkistimme myös kirkkoon. 

 


  

Viikonloppuretkellä söimme eväät jo heti kirkon puistossa, sillä lasten oli vaikea malttaa odottaa edes sinne asti.



Hauska verrata näitä alle viikon välillä otettuja kuvia, sillä pysähdyimme kolmivuotiaan kanssa samaiseen puistoon leikkimään pudonneissa syyslehdissä. Niin se syksy etenee vauhdilla.

  

Tosin kävellessämme ohi päivän päätteeksi, oli lehdet jo silppuuntuneet ruohonleikkurin alla - onneksi tartuimme hetkeen heti alkuun. 



 

Kiertelimme monessa museossa myös, mutta kirjoitan niistä erilliset postaukset. Moni kohde vieläpä sulkeutui juuri lokakuun myötä, mutta Suomenlinna-museo ja Sotamuseon maneesi (ja Tykistömaneesi) ovat avoinna vuoden ympäri.



 

Emme ehtineet kaikkiin museoihin yhden retken aikana, sillä en suunnitellut ja aikatauluttanut kierrostamme sen mukaan, vaikka toki kaikissa halusimmekin käydä. 
Pääasia oli kuitenkin se, että vietetään kiva rento retkipäivä, ja se onnistui. Fiilisteltiin paljon vastaantulevia asioita, eikä pelätty vähän eksyäkin. 


Harmitti toki, että isot pojat eivät päässeet kahteen museoon, missä kävin vain nuorimman kanssa, mutta ehkä seuraavalla kaudella. 

 

Meiltä kaikilta jäi välistä myös Lelumuseo, mikä oli kiinni jo syyskuussa.

 


 


Suuri linnanpiha oli merilinnoituksen hallinnollinen keskus.


 


Tällä kertaa eväänä oli vain keksi, sillä lähdimme suurempia suunnittelematta ja aikaisin, jotta ehdimme takaisin kotiin ennen koululaisia. Keksi maistui kovin hyvältä näissä maisemissa. Kahvilassa söimme vielä hyvän välipalan.



Ympäristötaidetta.


 

Kierreltiin vähän missä sattuu odottaessamme museon avautumista. Monta uutta polkua itsellenikin.


 


Ruutikellari



Liikuntapuistokin löytyi.

  



Viaporin telakka. Suomen vanhin ja yksi maailman vanhimmista yhä toimivista allastelakoista. Kuivatelakka rakennettiin Ruotsi-Suomen rannikkolaivaston suojaksi vuonna 1751. Telakalla telakoidaan ja kunnostetaan nykyäänkin muun muassa vanhoja perinnepurjelaivoja ja veneitä.

 

Telakkalla rakennettiin sotalaivoja Ruotsin saaristolaivastoon 1700-luvulla. Venäjän alla telakalla tehtiin lähinnä laivojen korjaustöitä ja sitä pidettiin säilytyspaikkana.



Kuivatelakan suuremman sisäaltaan pituus on 140 metriä, leveys 50 metriä. Pienemmän ulkoaltaan pituus on 120 metriä, leveys 21 metriä. Telakka-altaisiin johtaa 5 metrin syvyinen väylä. 


Suomen laivaston sukellusvenelaivueen tukikohta sekä huoltopaikka se oli 1930- ja 1940-luvulla.


Kauppalaivoja valmistettiin sekä Suomen että Neuvostoliiton tarpeisiin 1940-luvulla. Telakalla rakennettiin myös troolareita sotakorvauksena Neuvostoliitolle.


Telakan alueella  rakennettiin lentokoneitakin, aikavälillä 1921–1935. 

 

Viimeinen Suomenlinnassa rakennettu alus valmistui vuonna 1974. Vuodesta 1987 lähtien telakkaa on hallinnut Viaporin Telakka ry, ja nykyään siellä korjataan mm. perinteisin käsityömenetelmin vanhoja perinnepuulaivoja.



 


Kiitos Suomenlinna! 
Pojilla on toiveissa päästä vielä ainakin kerran tänä syksynä saariseikkailulle - toivottavasti sellainen mahtuu vielä kalenteriin!

 


Lisää linkkivinkkejä aiheesta Suomenlinna:





keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Marja-aroniahillo


Tämän syksyn runsaasta aroniasadosta tein parin ihanan piiraan lisäksi hilloa.
Katso piirakkareseptit sekä muuta marja-aroniaan liittyen klikkaamalla tästä.


Vahvan makuinen hillo sopii mielestäni hyvin käytettäväksi suolaisten ruokien tai leipien kanssa.

Aroniahillo

1 l marja-aronioita
½ dl vettä
2 dl hillosokeria
½ dl sitruunamehua

Lisää kattilaan vesi ja marjat, ja keitä puolisen tuntia. Siivilöi mehu ja purista marjat survimella, jotta saat talteen kaiken mahdollisen. Lisää sokeri ja sitruunamehu, ja keitä 10 minuuttia.
Kaada marmeladi sitten puhtaisiin lasi­purkkeihin jähmettymään.

Maistelimme hilloa tänään mikkelinpäivän kunniaksi. Lisäilen lähipäivinä blogiin myös Pyhän Mikaelin leivän ohjeen. 


maanantai 20. syyskuuta 2021

Pokémon Go -teemakemut


Tänä vuonna jäi isojen lasten symttärit juhlimatta niin sukulaisten kuin kavereidenkin kanssa. Seitsemänvuotias täytti helmikuussa ja yhdeksänvuotias huhtikuussa, jolloin jatkuvasti oltiin epävarmuudessa rajoitusten suhteen. Siksi kemusuunnitelmat siirtyivät koko ajan. 
Vaikka tietenkin huomioimme lapsia merkkipäivinä erityisellä ohjelmalla perheen kesken, (ja joitain lahjojakin saivat,) kavereiden/läheisten kanssa juhliminen on se, mitä he synttäreiltä toivovat ja odottavat. 


Lopulta ei kuitenkaan enää suunniteltu synttärikemuja, vaan muuten vaan kavereiden kesken juhlimista juuri ennen koulujen alkua elokuussa. Koulunaloitus ja koulun vaihtaminen oli näiden kemujen perimmäinen syy, ja muutaman naapurilapsen lisäksi kemuihin saapui vanhemman pojan pari (vanhaa) koulukaveria - näin saimme vielä juteltua jatkon yhteydenpidosta, vaikka koulutiet erkanivat.

 

Teemana toimi meidän perheen yhteinen harrastus - Pokémon Go!
(Tästä klikkaamalla näet edelliset järjestämäni Pokémon-teemaiset kemut)

Kutsuista en ikävä kyllä napannut kuvaa, mutta lapset veivät naapureille Rakettiryhmä-tutkat - niillä osasivat olla sitten oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

 Pöydälle loihdittiin PokéStop. Stopilta sai pyöritettyä "marjoja" ja poképalloja, ja sen ympäriltä sai napattua muutamia eri pokémonejakin.


Diglett spawnasi runsaana. Mansikkasuukoille olin lisännyt vain nenän sokerikuorrutteella, ja sillä kiinnitin myös helposti syötävät silmäkoristeet.


Poképalloja oreokekseistä (tai vastaavista). Valmiin keksi päälle pursotetaan vain valkoista sekä punaiseksi värjättyä sokerikuorrutetta (viimeistely tarvittaessa mustalla elintarviketussilla).


Magikarpit, eli tässä tapauksessa taiyakileivokset, tilasin japanilaistuotteita myyvästä kaupasta, kuten myös pokémonaiheisissa pakkauksissa olevat suklaakeksit. Kalaleivoksissa oli vaniljakreemitäyte.


 


Irtokarkeista löytyi Razz-, Nanab- sekä Pinap marjat. Erittäin helpot ja lähes täysin valmiit tarjottavat siis. 


Kakun sentään tein alusta asti itse. Persikkamoussekakku sai oranssin sokerimassakuorrutteen, ja vaikka ei synttäreitä varsinaisesti juhlittukaan, niin pojat saivat sammuttaa Charmanderin liekehtivän hännänpään yhdessä!


Laitoin hännänpäähän pieneksi pätkäistyn kakkukynttilän, jonka suojasin foliolla ja hieman paksummin sokerimassalla.


 


Punaiset kertakäyttölautaset ja ihan perus valkoinen lautasliina tuo riittävän hyvin mieleen poképallot. Musta tai ihan tavallinen lusikka viimeistelee kattauksen. 

 

Ja kuten tutka-kutsuista saattoi arvata, Rakettiryhmä ilmestyi kuokkavieraaksi. Näköjään Jessie ja James olivat vohkineet paljon pokémoneja, ja lapset saivat koettaa pudottaa pallon ja vapauttaa ne. Palkkioksi pokémonkouluttajakokelaat saivat valita mieleisensä pelastetuista pokémontarroista.


Pelissä lähetetään ystäville lahjoja, ja siksipä näpertelin kaikille ystäville oman pienen lahjan kotiinviemiseksi. Lahja sisälsi (jälleen japanilaiskaupan) ramunemakeisia ja purukumin tutulla teemalla.


 



Rakettiryhmän kukistamisen lisäksi pokémonkemujen ohjelmaksi valikoitui luonnollisesti pokémon-munat. 


Tein yllätys-soodamunia hieman eri värityksillä, ja ennen kun munan sai rikkoa, lasten tuli kiertää pöydän ympäri niin monta kertaa, kuin pelissä kukin väri vaatii kilometrejä. Eli violetin munan valinnut joutui tekemään kymmenen kierrosta, oranssin viisi, vihreän kaksi ja punaisen kaksitoista. Ihanasti kaikki innostuivat tästä ohjelmanumerosta - onneksi olin tehnyt soodamunia ihan reilusti! 

(Tätä ohjelmanumeroa voisi vielä kehittää - ensinnäkin kierrokset voisivat olla pidempiä, jos tilaa on, ja ehkä siihen voisi liittyä jokin hauska kuljetustapa!)


Etenkin rikkomisosuus oli kaikista hauska, mutta sotkuun kannattaa varautua! Otin soodamurskan talteen, ja käytän sen uudestaan joissain tulevissa juhlissa.


Munista kuoriutui pieniä Pokémon-figuureja! 

Klikkaa tästä soodamunaohjeeseen.

 

Ekaluokkalaisen paita kuvioitiin hyvissä ajoin synttäreitä varten, joten onneksi sentään vielä mahtui päälle! 😅

Tuntuu, että lapset ovat joutuneet joustamaan niin paljon tässä pandemia-aikana synttäreiden, harrastusten, kulttuurin ja muiden huvitusten osalta, että onneksi kemut lähimpien kavereiden kanssa ei jäänyt kokonaan välistä tältäkään vuodelta. Tosi kivat juhlat saimmekin viettää pienellä porukalla. Nyt vaan jaksetaan uskoa ja toivoa, että tulevana vuonna saisi sitten jo pitää lapsille ihan omat oikeat synttärit ja kutsua kaikki kaverit sekä serkut ja kummin kaiman lemmikit mukaan juhlimaan!


________________________________edit________________________________


Lisäilen tänne vielä yhden vinkin: juhlien alla en löytänyt mistään näitä mustavalkoisia tikkareita, joista halusin askarrella poliwageja, mutta myöhemmin kun löysin, niin toteutin idean yksille nimppareille. Samalla nautittiin Japanin tuliaisena saamamme kauniit keksit!



sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Tatu ja Patu Helsingissä

Liput saatu, kiitos Helsingin Kaupunginteatteri!

 

Tätä on odotettu! 
Viimein ollaan siinä pisteessä, että jokaista teatteriesitystä ja toivottavasti konserttiakaan ei enää tarvitse siirtää taikka perua. Alunperin Tatu ja Patu Helsingissä -näytelmän piti saada ensi-iltansa jo viime vuonna, mutta hankalan pandemiatilanteen ja rajoitusten vuoksi se siirtyi lopulta vuodella. Nyt oli kuitenkin ihanaa pitkän odotuksen jälkeen istua teatterikatsomoon, vaikkakin edelleen turvavälein ja maski kasvoilla.

Tulimme ekaluokkalaisen kanssa viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa. Hän osuu hyvin kohderyhmään. Suositusikä näytelmässä on nelivuotiaista ylöspäin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Tatu ja Patu Helsingissä – Kuva Tuomo Manninen

Tatu ja Patu ovat alunperin tuttuja monista Aino Havukaisen ja Sami Toivosen yhdessä kirjoittamista ja kuvittamista lastenkirjoista, joissa he ovat seikkailleet muun muassa pihalla, päiväkodissa, Suomessa, junassa, avaruudessa sekä kesäleirillä. Nyt näytelmässä nämä outolalaiset veljekset seikkailevatkin Helsingissä, jonne he saapuvat vierailemaan serkkunsa Jorin luo. (Musiikkinäytelmä perustuu väljästi kirjaan Tatu ja Patu Helsingissä, 2003.)

Helsingin Kaupunginteatteri – Tatu ja Patu Helsingissä – Kuvassa Paavo Kääriäinen ja Antti Timonen – Kuva Tuomo Manninen

Tatun ja Patun rooleissa näyttelee Antti Timonen (Tatu on pinkki) ja Paavo Kääriäinen (Patu keltainen). 
Kaksikko tuli tutuksi myös Pieni merenneito -musikaalin Lierona ja Kierona.

Tatu ja Patu ovat kotoisin Outolasta, jossa asiat tehdään hieman toisin kuin tavallisesti. Näytelmästäkään ei puutu vauhtia eikä outolalaista huumoria. Itse pidin erityisesti oivaltavista yksityiskohdista, joita näytelmässä ja sen taustalla näkyi ja tapahtui koko ajan. Meille moni ennestään tuttu asia ja paikka sai aivan uusia outolalaisia merkityksiä. 

Helsingin Kaupunginteatteri – Tatu ja Patu Helsingissä – Kuvassa Paavo Kerosuo – Kuva Tuomo Manninen

Kuvassa Jori - kaikkien aikojen menestynein outolalainen. Tatu ja Patu seikkailevat ympäri Helsinkiä ja kohtaavat monia pääkaupungin ihmeitä yrittäessään pysyä tämän kiireisen liike(nne)miehen perässä! 

Taustalla kurahaalareihin sonnustautuneita, mahdollisesti vaarallisia, liivijengiläisiä!

Helsingin Kaupunginteatteri – Tatu ja Patu Helsingissä – Kuvassa edessä Paavo Kääriäinen, Paavo Kerosuo ja Antti Timonen – Kuva Tuomo Manninen

Jori on Tatun ja Patun sankari, ja kieltämättä varsin ihmeellinen hahmo - mitä mahtaakaan merkitä kirjaimet HKL Jorin rinnuksissa? 
Vaikka "Tatu ja Patu" ei minulle itselleni ollut ennestään kovinkaan tuttu, niin esitys on todella mukaansatempaava ja kaikessa hulvattomuudessaan lämminhenkinen. Suosittelen näytelmää mielelläni iloiseksi koko perheen ohjelmaksi.