Suomenlinna on meille, kuten varmasti hyvin monelle muullekin helsinkiläiselle, jokavuotinen retkikohde. Useimmiten seilaamme suosikkisaareen kesäaikaan, vaan tänä kesänä menoja oli niin paljon, että jo moneen kertaan nähty linnoitussaari jäi välistä. Lopulta se olikin pelkästään positiivinen asia, sillä tuskin muuten olisimme tehneet syysretkeä ja ihastuneet syksyiseen Suomenlinnaan - ilman hellettä ja väentungosta. Kävin eväsretkellä kolmen poikani kanssa viikonloppuna ja vielä arkena uudestaan kaksin nuorimmaisen kanssa. Kierreltiin museoita ja nautittiin ulkoilusta upeissa maisemissa.
Yhteyslautalla oli tilaa erinomaisesti. Samassa tilassa matkasi vain muutama muu.
Kurkistimme HAA Galleriaan, jossa oli juuri avattu ihmisoikeuksia käsittelevä näyttely If Man is an Island. Taiteilijakollektiivi Kunst:in näyttely tuo näkyväksi usein piilossa olevaa vallankäyttöä, sosiaalisia rakenteita ja yhteiskuntaa ylläpitäviä sääntöjä.
Kahden teoksen näyttelyssä on hyödynnetty datavirtaa - Kelan, TE-toimiston ja Migrin asiakkailleen esittämiä kysymyksiä sekä visuaalista informaatiota ja virtuaalitodellisuutta.
Nimen mukaisesti näyttelyn keskusajatus on yksilö ihmiskunnan osana. John Donnen runon sanoin "yksikään ihminen ei ole saari; itsessään riittävä".
Näyttelyssä puhuttelee algoritmit, ja kuinka ne määrittelevät ja jakavat ihmisiä. Olisi hauska kuulla, millaisia tuloksia muut saivat kyselystä - kirjoita kommetti, mikäli käyt kokeilemassa!
Näyttely oli puhutteleva - voit tutustua siihen 17.10.2021 asti ti-to 12-18, pe-su 12-16.
Kurkistimme myös kirkkoon.
Viikonloppuretkellä söimme eväät jo heti kirkon puistossa, sillä lasten oli vaikea malttaa odottaa edes sinne asti.
Hauska verrata näitä alle viikon välillä otettuja kuvia, sillä pysähdyimme kolmivuotiaan kanssa samaiseen puistoon leikkimään pudonneissa syyslehdissä. Niin se syksy etenee vauhdilla.
Tosin kävellessämme ohi päivän päätteeksi, oli lehdet jo silppuuntuneet ruohonleikkurin alla - onneksi tartuimme hetkeen heti alkuun.
Kiertelimme monessa museossa myös, mutta kirjoitan niistä erilliset postaukset. Moni kohde vieläpä sulkeutui juuri lokakuun myötä, mutta Suomenlinna-museo ja Sotamuseon maneesi (ja Tykistömaneesi) ovat avoinna vuoden ympäri.
Emme ehtineet kaikkiin museoihin yhden retken aikana, sillä en suunnitellut ja aikatauluttanut kierrostamme sen mukaan, vaikka toki kaikissa halusimmekin käydä.
Pääasia oli kuitenkin se, että vietetään kiva rento retkipäivä, ja se onnistui. Fiilisteltiin paljon vastaantulevia asioita, eikä pelätty vähän eksyäkin.
Harmitti toki, että isot pojat eivät päässeet kahteen museoon, missä kävin vain nuorimman kanssa, mutta ehkä seuraavalla kaudella.
Meiltä kaikilta jäi välistä myös Lelumuseo, mikä oli kiinni jo syyskuussa.
Suuri linnanpiha oli merilinnoituksen hallinnollinen keskus.
Tällä kertaa eväänä oli vain keksi, sillä lähdimme suurempia suunnittelematta ja aikaisin, jotta ehdimme takaisin kotiin ennen koululaisia. Keksi maistui kovin hyvältä näissä maisemissa. Kahvilassa söimme vielä hyvän välipalan.
Ympäristötaidetta.
Kierreltiin vähän missä sattuu odottaessamme museon avautumista. Monta uutta polkua itsellenikin.
Ruutikellari
Liikuntapuistokin löytyi.
Viaporin telakka. Suomen vanhin ja yksi maailman vanhimmista yhä toimivista allastelakoista. Kuivatelakka rakennettiin Ruotsi-Suomen rannikkolaivaston suojaksi vuonna 1751. Telakalla telakoidaan ja kunnostetaan nykyäänkin muun muassa vanhoja perinnepurjelaivoja ja veneitä.
Telakkalla rakennettiin sotalaivoja Ruotsin saaristolaivastoon 1700-luvulla. Venäjän alla telakalla tehtiin lähinnä laivojen korjaustöitä ja sitä pidettiin säilytyspaikkana.
Kuivatelakan suuremman sisäaltaan pituus on 140 metriä, leveys 50 metriä. Pienemmän ulkoaltaan pituus on 120 metriä, leveys 21 metriä. Telakka-altaisiin johtaa 5 metrin syvyinen väylä.
Suomen laivaston sukellusvenelaivueen tukikohta sekä huoltopaikka se oli 1930- ja 1940-luvulla.
Kauppalaivoja valmistettiin sekä Suomen että Neuvostoliiton tarpeisiin 1940-luvulla. Telakalla rakennettiin myös troolareita sotakorvauksena Neuvostoliitolle.
Telakan alueella rakennettiin lentokoneitakin, aikavälillä 1921–1935.
Viimeinen Suomenlinnassa rakennettu alus valmistui vuonna 1974. Vuodesta 1987 lähtien telakkaa on hallinnut Viaporin Telakka ry, ja nykyään siellä korjataan mm. perinteisin käsityömenetelmin vanhoja perinnepuulaivoja.
Kiitos Suomenlinna!
Pojilla on toiveissa päästä vielä ainakin kerran tänä syksynä saariseikkailulle - toivottavasti sellainen mahtuu vielä kalenteriin!
Lisää linkkivinkkejä aiheesta Suomenlinna:
Suomenlinnan seikkailukierros lapsille (osallistavaa teatteria)
