Vapaalentotunneli Fööni

(Video ladattu Föönin sivuilta lennon jälkeen)

Tänä vuonna lasten syntymäpäivät jäivät koronatilanteen vuoksi juhlimatta (perinteiset sukulais- ja kaverisynttärit jäivät siis välistä - toki huomioimme juhlapäivinä perheen kesken esim. ravintolaruoalla), ja siksi halusimme antaa heille vielä jonkun ikimuistoisen elämyksen yhdessä. Fööni oli jäänyt mieleen joltain ohikulkumatkalta kauan sitten, ja viimein rohkaistuin varaamaan lapsille syyslennot vapaalentotunnelissa.

 

Bonuslapsen kanssa aikatauluja ei saatu kohdilleen, joten meiltä osallistui vain kaksi lentäjää iältään 7 ja 9 vuotta. Alaikäraja on 5 vuotta, joten kolme vuotta täyttävä saa jonkun oman pikku elämyksensä myöhemmin!

Saavuttiin paikalle kauppakeskus Redin kautta todetaksemme, että rattailla kulkevan täytyy kiertää ulkokautta. Helposti löydettiin perille joka tapauksessa. Ilmoittauduttiin ohjeen mukaan tuntia ennen varattua lentoaikaa, jolloin täytin lentäjien tiedot. Sen jälkeen odoteltiin rauhassa omaa vuoroa.

Poikien ryhmän vuoro koitti, ja sain olla heitä vielä valmistelemassa elämykseen. Hyvä niin, sillä ohjaaja puhui englantia, joten tulkkasin ohjeistukset lapsille. Kieliasiasta en muuten huomannut palvelua varatessa tai myöhemminkään mainintaa, joten mikäli kielitaidossa on epävarmuutta, kannattanee varmistaa ohjauksen kieli etukäteen asiakaspalvelusta.

 

Ohjaaja auttoi lapsia hyvin varusteiden kanssa, ja puki heille korvatulpat ja kypärät, jotta ovat kuten pitää. (Myös aikuiset osallistujat saivat tarvittaessa apua varusteiden kanssa - kaikinpuolin jäi hyvä fiilis toteutuksesta.)

 

Lentoaika 2 minuuttia on jaettu kahteen osaan, eli ryhmässä lennettiin minuutti kerrallaan vuorotellen. Oman vuoron lähestymistä seurattiin taululta, ja tempo oli nopea.

Elämys ei välttämättä sovi ihan jokaiselle. Olin etukäteen epävarma, miten aistipulmaisen lapsen kanssa mahtaa lento onnistua, mutta siihen vaikuttavista tekijöistä minulla ei ollut tarpeeksi tietoa lentoa varatessani (kuten äänen taso, varusteiden epämukavuus - etenkin korvatulpat - ja sitten ihan tuo tunnelin näkymä alas. Odotin itseasiassa, että lähinnä leijuminen voisi olla haastavaa hänelle, kuten vaikkapa vedessä kelluminen.) Aina kuitenkin kannustamme koettamaan, ja useimmiten hän onkin selvinnyt haastavista tilanteista hienosti ja saanut huikeita kokemuksia ja rutkasti itseluottamusta.

Tässä oli kuitenkin liikaa nopeasti sopeuduttavaksi. Ohjaaja hoiti tilanteen silti hienosti ja turvallisesti, eikä lapsen tarvinnut lentää seuraavalla kierroksella. Sen sijaan veli sai hänen vuoronsa, ja lensi yhteensä 1+2 minuuttia. Jonkin aikaa täytynee asiaa sulatella, ja ottaa paluulento sitten joskus myöhemmin, kun nuori lentäjä on uuteen yritykseen valmis!

 

Seitsemänvuotias sen sijaan nautti jännittävästä uudesta kokemuksesta täysin rinnoin. Olihan hänkin vakavan näköinen ja keskittynyt, mutta valtavan rohkea ja ylpeä suoriutumisestaan. 

Välillä nähtiin myös kokeneempien lentäjien taidonnäytteitä - suosittelen istumaan lasilliselle Bar & Cafe Hangaariin ihan vain katselumielessä, vaikka lentäminen ei olisikaan se oma juttu.
Tai ehkäpä innostut itsekin vielä kokeilemaan tarpeeksi katseltuasi!