Junibacken

11.00
Edellisessä postauksessa kerroin Skidit Risteilystä, jolle osallistuimme, ja tässä siis keskityn risteilyn välissä tekemäämme päiväretkeen.


Maanantaina aamupäivällä rantauduimme Tukholmaan, ja menimme helposti laivabussilla suoraan Djurgårdeniin. Ulkona oli hieman sateista iltapäivään asti, joten Junibacken oli oikein sopiva kohde. Ainoana negatiivisena puolena vain se, että moni muu valitsi samoin, ja tilat täyttyivät.


Teematalo oli ehkä ahtaampi kuin olin kuvitellut. Ja myös väenpaljous saattoi osaltaan vaikuttaa siihen fiilikseen. Joka tapauksessa lapset innostuivat leikkimään ja tutkimaan, eikä paljon tuntunut haittaavan se, että joutui välillä väistämään, odottamaan ja antamaan tilaa.


Lasten suosikkijuttuja oli suuren gorillan takana oleva hauska liukumäki ja juoksupyörä.

Omiin suosikkijuttuihin lukeutui hauskat ja hienot yksityiskohdat. Toki päivä oli sen verran hektinen, että en niihin ehtinyt kovin uppoutua.




Katto Kassinen nappasi pullan, vaikka Dani niin kovasti vahti.



Pesosen tuvassa:)






Lapset pääsivät leikkimään yhdellä kertaa monenmoisia leikkejä. Sai pitää korukauppaa, konditoriaa, työpajaa, nakkikiskaa ja nämä vain alkuun.












Historiahuoneen läpi jonotettiin satujunaan. Me ollaan Astrid Lindgrenin satuja luettu paljon viime aikoina, joten lapsille oli ihan tuttuja juttuja luvassa.





Satujuna oli aivan ihana. Istuimme omaan junavaunuumme, ja seikkailtiin siinä sadusta toiseen, Kesäkummusta Nangilimaan.


Lapset bongailivat tuttuja maisemia, hahmoja ja tapahtumia. Eemelin metkut ovat etenkin olleet mieleenpainuvia, ja ne oli pientenkin helppo tunnistaa. Katto Kassisen matkassa juna lähti jopa lentoon, ja lapsilla oli hauskaa. Vaikka he toisaalta katselivat mielellään kaikkia kivoja ja jännittäviä yksityiskohtia junamatkan varrella, niin ohitettiin myös pari vähän liiankin jännittävää satua (Ronja Ryövärintytär ja Veljeni, Leijonamieli).


Junamatkan jälkeen menimme Huvikumpuun leikkimään. Täälä oli kivasti tilaa, ja lapset viihtyivät. Talo oli jälleen täynnä yksityiskohtia, piilohuoneita ja sadusta tuttua hullunkurisuutta.








En ole varma, kuljimmeko huoneesta toiseen vai seikkailusta toiseen... Talo oli niin täynnä satumaisuuksia, että en enää pysynyt mukana:D





Oli kivaa välillä siirtyä ulkoalueelle leikkimään. Kovin monipuolisesti leikkipihassa ei virikettä ollut, mutta pieni rauhoittuminen siinä happihyppelyn lomassa teki varmasti ihan hyvää.










Hauska paikka, ja suosittelen käymään. Hieman hiljaisempaan aikaan varmasti täyden kympin elämys. Nyt jäi vähän kasin fiilis johtuen ahtaudesta:) Satujuna oli aivan ihana, mutta parissa kohtaa vähän turhan hurja alle kouluikäisille.




3 kommenttia:

  1. Onpa ihania kuvia! Meidän Junibacken käynnistä on ehtinyt kulua monta vuotta mutta tänä kesänä olisi tarkoitus käydä uudestaan ja kuopus pääsee ensimmäistä kertaa sinne. Ahdasta siellä kyllä on ollut mutta leikkipaikkana se on lapsille mahtava ja itsekin tykkään nostalgisoida noiden satujuttujen lumoissa. Luen nyt kesällä lapsille paljon esim. Eemeleitä ja Peppejä kun tiedän, että tuonne mennään niin on kiva kun hahmot ovat hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon^^
      Joo, ja luultavasti se ahtaus haittasi ainoastaan kuvaamista, itse kokemukseen se ei vaikuttanut, kun kerran kaikilla oli kivaa.:) Mekin tosiaan luettiin jonkin aikaa ennen reissua Lindgrenin satukokoelmia, ja sitten oli kiva yhdessä fiilistellä lasten kanssa - tuli sellainen yhteinen kokemus siitä, vaikka lapset enimmäkseen omin päin leikkivätkin.:)

      Poista
    2. Ja oikein hyvää tulevaa reissua teille! <3

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.