lauantai 23. marraskuuta 2019

Helsingin Kaupunginteatteri - Pieni merenneito suurmusikaali


Viime viikon perjantaina koitti odotettu teatteri-ilta! Kävimme poikien kanssa ensimmäistä kertaa Helsingin Kaupunginteatterissa, ja ensimmäiseksi näytökseksemme valikoitui Disney-suurmusikaali Pieni merenneito, joka todella lunasti odotuksemme. 

Koska rakkauteni satuihin syttyi nimenomaan Disney-klassikoista, niin oli aika selvää, että tämän mittakaavan esitys on ehdottomasti nähtävä - tästä puhutaan Helsingin Kaupunginteatterin kalleimpana tuotantona, ja satsauksen todella huomaa.  Ja vaikka lapset nauttivat esityksestä varmasti yhtä paljon, niin  liput ostin ikään kuin synttärilahjaksi itselleni. 



Teatterissa oli hieno tunnelma ja niiin ystävällisiä ihmisiä yleisössä ja henkilökunnassa - lapset olivat todella tervetulleita.

 

Käsiohjelmakin oli niin kaunis ja sitä selailtiin kovasti ennen näytöksen alkua sekä jälkeenpäin kotona. 


 

Väliajalle emme olleet varanneet tarjoiluja, joten tyydyimme rapistelemaan karkkipussia pikaisen wc-käynnin jälkeen. Lisäksi huomasimme, että penkeille oli olemassa korokkeita lapsia varten, ja kävin hakemassa salin sisäänkäynniltä meillekin sellaisen - ei tarvinnut pienen enää loppuesitystä kurkotella penkin pohjalta. (Tämän kun olisi huomannut heti aluksi...)


Ja millainen se Pieni Merenneito sitten oli... En voi sanoin kuvailla. Niin henkeäsalpaavan lumoava lavasteineen ja tehosteineen, että tässä yhteydessä "sukellus syvälle merenalaiseen taikamaailmaan" ei ole yliampuvaa sanaleikittelyä. Kohtaus, jossa merenneito ui lavalta korkeuksiin, sai pidättämään hengitystä. Ja kun seuraavassa silmänräpäyksessä oltiinkin takaisin lavalla, saattoi katsoja ainoastaan huokaista hämmästyksestä.


Musikaali oli mukaansatempaava, ja sisälsi vahvoja kohtauksia, joissa vähän aikuistakin jännitti. Esimerkiksi Ursula oli ihanan karmaiseva, ja lipuessaan lavalle lonkeroineen hän valtasi suurella persoonallaan koko näyttämön. Lapset tuijottivat tarinan pahiksia jäykkinä ja silmää räpäyttämättä, ja Tritonin tuhotessa Arielin aarteet nuoremmalla tuli tippa linssiin. Varsinaisesti pelottava näytös ei kuitenkaan missään kohdin ollut - tunteikas vain. 



Pieni merenneito-elokuvan läpikotaisin tuntevana ilahduin siitä, miten musikaalissa oli sekä samankaltaisuutta että omaperäisyyttä alkuperäiseen nähden. Kuulimme tietysti kaikki parhaat hittikappaleet sekä myös uusia, yhtä mukaansatempaavia, lauluja. Visuaalinen puoli ei todellakaan häpeillyt elokuvaversiolle. Väriä, sulavaa koreografiaa ja hauskoja yksityiskohtia oli enemmän, kuin mitä pystyi kerralla edes seuraamaan.


Musikaali eteni hieman eri tavoin ja juonenkääntein kuin elokuva. Mielestäni moni hahmo sai sopivasti lisää syvyyttä, ja näyttelijät todella loistivat rooleissaan. 
Ja vaikka merenneidon persoona jäi vähän pintapuoliseksi, musikaalin Ariel oli suloinen ja upea! En ainakaan itse jäänyt kaipaamaan mitään lisää; musikaali oli ensisijaisesti herkkua aisteille ja avoin ovi fantasiamaailmaan. 




Meillä oli vielä ihana kohtaaminen aulassa ennen kotiinlähtöä 😍


Ja arvata saattaa, että katsoimme seuraavana päivänä merenneitoa DVD:ltä 😁


lauantai 16. marraskuuta 2019

Musiikkitalo - tiedeshowta ja oopperaa


Pojat olivat halunneet käydä Musiikkitalossa, ja viimein kesällä heidät vein sitten sinnekin - kahdesti. Kesän perheille soveltuvassa ohjelmistossa oli mm. hulvaton tiede- ja musiikkishow Pop-up Heureka (ilmainen) sekä ilmiömäinen Wagnerin teoskokonaisuuden tiivistävä ooppera Lasten RING.

 


Pop-up Heureka on demonstraatioita, kokeita ja vuorovaikutusta sisältävä tiedeshow. Musiikkitalossa esitys rakentui musiikin ja soitinten ympärille.


Esitys oli ihan hassu ja täynnä oivalluksia. Parhaita juttuja ehdottomasti hanskafoni ja lp-levyä soittava pikkuauto.

 


Esitys oli lyhyt, n. puoli tuntia, joten se on helppo käydä katsomassa muun kesämenon ohessa. Vieressähän on tietty Oodi-kirjasto ja juuri avattu leikkipuisto Lorun ulkoleikkialue, jossa Suomen suurin leikkiteline!


  

Sitten elokuussa kävin lasten kanssa katsomassa Lasten RINGin. Ostin perhelipun, mutta lopulta mies jäi pienimmän kanssa kotiin ja bonuslapsi tuli minun ja isompien poikien kanssa seuraamaan oopperaa.

Lasten RING tiivisti massiivisen Nibelungin sormus -teoskokonaisuuden koko perheelle soveltuvaksi reilu parituntiseksi elämykseksi. Alunperin esityksiä piti olla kaksi, mutta suuren suosion myötä Ring sai lisänäytöksen.


Sormus-tetralogia on neljästä oopperasta (Reininkulta, Valkyyria, Siegfried ja Jumalten tuho) koostuva sarja ja Richard Wagnerin pääteos. Nyt näimme sen yhdellä istumalla. (Tai kahdella, jos väliaika lasketaan😃)


Ennen näytöksen alkua Alalämpiössä kuultiin Anni Elosen pitämä teosesittely (- Itse ooppera esitettiin Konserttisalissa). Virittäydyimme tunnelmaan mm. kääpiö- ja jättiläisnäkökulmista.

 

RINGin kiehtova tarina kietoutuu mystisen Nibelungin sormuksen ympärille, jonka kaikki haluavat omistaa, sillä sormuksen avulla voi hallita maailmaa. Sormus toi kuitenkin mukanaan kirouksen. Jumalia ja mytologisia hahmoja sisältävä tarina imaisi kyllä mukaansa niin lapset kuin aikuisetkin.

 

 

Visuaalisesti näyttävä ja musiikillisesti korkeatasoinen oopperateos esitettiin suomeksi, ja seuraamisen helpottamiseksi se oli myös tekstitetty. Mahtavaa, että tämä ooppera oli saatu Musiikkitaloon ja Juhlaviikkojen ohjelmaan!

Lapset pitivät esityksestä suunnattomasti, ja sitä onkin muisteltu pitkin syksyä! Koska lapset olivat niin innoissaan oopperasta, niin mahdollisuuksien mukaan pyrin heille tarjoamaan "korkeakulttuuria" jatkossakin. Nyt loppusyksyyn kuului Disney-suurmusikaali Pieni merenneito, jonka kävin 5- ja 7-vuotiaiden kanssa katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa synttärilahjaksi itselleni! 👌
Siitä ehkä kirjoitan muutaman sanan lähiaikoina.


Suomen Pankin rahamuseo


Tässä jälleen kiva ilmainen museovinkki lastenkin kanssa tutustuttavaksi.

Suomen Pankin rahamuseo löytyy aivan Tuomiokirkon kyljestä Snellmaninkatu 2:sta, ja se on avoinna tiistaista perjantaihin 11-17 ja viikonloppuna 11-16. Tiloissa on myös kahvila ja museomyymälä.


 

Rahamuseo esittelee rahan historiaa ja keskuspankin toimintaa, ja tämänhetkinen vaihtuva näyttely kertoo rahaväärennöksistä. Väärän rahan näyttely kiinnostikin lapsia kovasti.



"Tunnustele, katso, kallistele".


Pääsimme tutkimaan oikeiden ja väärien setelien eroja valojen ja suurennuslasien avulla.



Lapset olisivat tarvinneet korokkeet yltääkseen paremmin tutkimaan eroavaisuuksia, mutta niitä ei ollut ainakaan samassa tilassa saatavilla. Kun kuitenkin jotenkuten ylsivät ja vain pari kertaa piti nostaa, niin en sitten kävellyt tämän sakkini kanssa museon toiseen päähän kahvilasta kysymään, olisiko sellaisen saanut lainaan. Enpä sitten muistanut enää lähtiessäkään mainita, että tällä pienellä parannuksella lapset saisivat vielä hienomman museokokemuksen.




 

Yllätyin todella iloisesti tästä museosta. En ole pitänyt rahaa ja talousasioita aikaisemmin kovin kiinnostavina, mutta pysähdyimme monta kertaa lasten kanssa ihmettelemään ja keskustelemaan molemmista. Lapset ovat sinänsä otollisessa iässä, että ovat alkaneet kiinnostua rahasta, mutta eivät ole sitä vielä aivan ymmärtäneet. Saatiin siis myös eväitä rahakasvatukseen!


 


Museoon voi tutustua itsenäisesti, mutta etukäteen voi varata myös maksuttoman opastetun kierroksen suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

 


Ai niin, pääovella on muutama porras, mutta esteetön sisäänkäyntikin löytyy hieman sivummalta. 

 

Lapset ostivat museomuistoksi setelinnäköiset postikortit, ja mukaan saatiin vielä kätevät "väärennetyn rahan tunnistusohjeet". Lapsilta saamani palautteen perusteella uskallan suositella, etenkin 31.5. asti olevaa VÄÄRÄÄ RAHAA! -näyttelyä.