tiistai 26. syyskuuta 2017

Kettukarkit, eli pihlajanmarjamarmeladit


Mikä olisikaan nostalgisempi karkki kuin pihlajat, eli niin kutsutut kettukarkit! Pihlajamarmeladeja voi tehdä myös kotona, ja toisin kuin kaupasta löytyvissä herkkupaloissa, tässä reseptissä on oikeasti pihlajaa! Nyt onkin hyvä hetki testata reseptiä, kun pihat pursuilee Pohjolan sitruunaa. (Katso edellisestä postauksestani ohje myös pihlajahilloon sekä muita vinkkejä.)


Pihlajanmarjamarmeladit
350 g pihlajanmarjoja
5 dl vettä
3 ½ dl sokeria
15 g agar agaria (Algamar)

Pinnalle:
erikoishienoa kidesokeria

Putsaa ja huuhdo marjat, ja mittaa sitten veden kanssa kattilaan. Keitä marjoja vedessä noin 15 minuuttia. Siivilöi mehu ja puserra marjoista kaikki mehut irti siivilän läpi. Sakeaa mehua pitäisi olla noin 3–3 ½ dl.
Kuumenna jäljelle jäänyt pihlajanmarjamehu kattilassa ja lisää sokeri.

Lisää agar agar kiehuvaan mehuun sekoittaen. 
(Kannattaa hieman katsoa myös käytettävän rouheen/jauheen annostusta ja pakkauksen ohjetta, sillä näissä tuotteissa saattaa olla eroja painossa/määrässä. Minun reseptissäni on käytetty Algamarin luomu agar agaria. Apteekista saatavan Oriolan agar agarin annostus on vain n. 5-7 g. Prismoista ja leivontatarvikekaupoista saatavan jauheen annostuksesta en tiedä.)

Keitä 5-10 minuuttia. Kaada marmeladiseos leivinpaperin päälle vuokaan (suositus n. 20x20 cm). Hyydytä massaa huoneenlämmössä muutama tunti/yön yli. Paloittele sitten hyytynyt marmeladilevy ja anna vielä kuivahtaa muutama tunti tai yön yli, ja kieritä palat sokerissa. Jos marmeladi jää liian kosteaksi, sokeri alkaa sulaa.


Testasin reseptin kolmesti, johtuen agar agarin mittaongelmista. En arvannut, että tuotteissa on niin paljon eroa. Kannattaa huomioida siis reseptiä kokeiltaessa, jos käytät jotain muuta kuin Algamarin agar agaria (jota Ruohonjuuri myy). Ensimmäinen kokeiluni ei hyytynyt, seuraavasta tuli turhan kova (epämiellyttävä purutuntuma), mutta kolmas erä oli napakkaa mutta liki suussasulavaa pehmeää marmeladia. 




Kettukarkit<3
"Happamia" sano kettu! Makean ystäville suosittelen kokeilemaan marjojen pakastamista ennen työstämistä. Pakkasen puremat marjat maistuu makeammilta!

Pakasta siis joululahjamarmeladeja varten pihlajat valmiiksi;)


maanantai 25. syyskuuta 2017

Pihlajanmarjahillo ja pinaattiletut


Jos omena tänä vuonna antoi satoa niukasti, niin pyhä pihlaja on tuottanut runsaasti punaisia kyyneleitään. Jos vanhaa kansaa on uskominen, niin tuleva talvi onkin sitten vähäluminen. Ennen sitä täytyy kyllä poimia ihanat vitamiinipommit talteen, ja tehdä yhtä jos toista ihanaa niistä.

Meillä syödään pihlajanmarjoja enimmäkseen suoraan puusta sellaisenaan, mutta tänä vuonna ajattelin käyttää marjoja monipuolisemmin, niitä kun nyt riittää. Pihlajanmarjojen C-vitamiini säilyy hyvin ja kestää keittämistäkin. Pakastaminen ja pakkanen vähentävät omena- ja parkkiahapon määrää. Hieman pakkasen puremat marjat ovat makeampia, joten usein sanotaankin, että pihlajat kannattaa kerätä ensimmäisen pakkasyön jälkeen. Marjat voi käyttää keräämisen jälkeen myös pakastimessa, joten ei tarvitse odotella halloja. (Pihlajanmarjojen maun lieventämiseksi voi käyttää myös porkkanaa, kurpitsaa, omenaa, päärynää, ja perunaa. Toistaiseksi teen kokeiluni "naturellina".) 


Pihlajanmarjahillo

1,5 l pihlajanmarjoja
2 dl vettä
0,5 kg hillosokeria

Perkaa ja puhdista marjat ja mittaa veden kanssa kattilaan. 
Kuumenna hetki miedolla lämmöllä, n. 10 minuuttia.
Sekoita joukkoon hillosokeri ja keitä marjoja hiljalleen koko ajan hämmentäen noin 15 minuuttia.
Hillon voi paseerata, jolloin liemi suodatetaan siivilän kautta. 
Anna liemen jäähtyä puolisen tuntia, ja säilö se puhtaisiin ja tiiviisiin purkkeihin. Säilytä viileässä.


Pihlajasta tuli ihana hillo, ja uskoisin sen toimivan erityisesti suolaisissa ruuissa, kuten lihan ja perunan kanssa, tai vaikka pinaattiletuissa. Ja pinaattiohukaiset täytyikin heti ensimmäisenä testata.

Tässä vielä ihana pinaattiletturesepti:



Pinaattiletut

150 g hienonnettua pakastepinaattia
2 munaa
5 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä
1 tl suolaa
pinaatin lehtiä

Sekoita aineet keskenään lukuunottamatta pinaatin lehtiä. Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia, ja paista pinaattiletut voissa pannulla. Lisää pinaatin lehtiä taikinan päälle koristeeksi paistovaiheessa.

Tarjoile esimerkiksi pihlajahillon kera.

Omenakauden ihanin - Omena-ansa


Syksy ja omenat <3
Tämä vuosi ei ollut kovin satoisa, mutta aina sitä yhden piiraan tai kakun leipoo. Etenkin kun kaupasta saa omenaa, jos omenatarhasta vaikka pääsivätkin loppumaan ennen aikojaan. Minä tein omena-ansan.

Omena-ansasta on tullut ehkäpä mun suosikki omena-leivonnainen. Mielelläni kuulisin, mitä teillä leivotaan näin omena-aikaan? Vai tehdäänkö omenasta leivonnaisten sijaan mieluummin jotain ihan muuta?

Ja laitetaas ne omena-ansan ohjeet jakoon myös:



OMENA-ANSA

Tee ensin murutaikina:

4 dl vehnäjauhoja
2 dl hienoa sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 dl voisulaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sitten voisula. Ota muruseosta sivuun 3 dl, se lisätään piiraan päälle lopuksi. Jäljelle jääneeseen osaan lisää hyvin sekoittaen:

150 g vaniljajogurttia
1 kananmuna

Levitä taikina korkeaan piirasvuokaan tai kakkuvuokaan. Itse käytän irtopohjavuokaa, ja vuorasin sen leivinpaperilla.

Kuutioi pohjataikinan päälle n. puoli litraa omenaa (minä laitoin n. 4 keskikokoista omppua).

Täyte:
250 g maitorahkaa
250 g vaniljarahkaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl hienoa sokeria
3 kananmunaa

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada seos omenakuutioiden päälle. Ripottele sitten sivuun säästetty 3 dl muruseosta täytteen pinnalle.
Paista piirakka uunin alatasolla 200 asteessa n. 45 minuuttia.


Ihanan pehmeä ja makea omena-ansa on hyvää lämpimänä, jäähtyneenä ja kylmänä. Suositellaan jäähtyneenä, jos vaan malttaa odotella. Tähän ei tarvi lisukkeita.


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

DINO WORLD - kiertävä seikkailu Kannelmäessä

Käytiin eilen Kannelmäen Kaaren pihalle ilmestyneessä seikkailumaailmassa, Dino Worldissa. Etenkin Mikael on aina rakastanut dinosauruksia, ja ei tätä kokemusta olisi oikeastaan voinut jättää välistä. Pojat olivat haltioituneita kaikesta näkemästään.


Aikuisen näkökulmasta täytyy tosin sanoa, että kiertävä näyttely tuntui hieman ylihintaiselta. Alue oli pieni, ja lisäksi alueen sisällä olevat aktiviteetit maksoivat erikseen. Me tosin saatiin elämys ihan kohtuuhinnalla, kun mieheni voitti kaksi pääsylippua arvonnassa.

(aikuisten lippu 15€ lastenlippu 10€ perhelippu 45€
dinoratsastus 3€ pomppumaailma 4€)

On sinänsä vaikea arvioida kokemuksen arvoa, olihan se lapsille aika mittaamaton, ja live show oli hirmu hieno!



Mikael sanoi monta kertaa, että oli jännittävää, ihanaa ja hauskaa. Dinomaailma oli "superhauska ja hurja"!

Oli kai nyt hurjaa, kun lapset joutuivat dinosauruksen kitaankin!        

 

Oli myös kesyjä yksilöitä. En ollut ihan varma, uskaltaako pojat ratsastaa dinosauruksilla, mutta näytti sopivan leppoisalta nämä otukset, joten molemmat saivat yhden ajelun. 



Onnellinen dinosaurusratsastaja:)


Daniel meni rohkeasti kyytiin, mutta sitten alkoi jännittää. Onhan nämä sittenkin aika hurjia. Lopulta pelko väistyi, ja dino-Danikin oli onnessaan ajelusta, kehui ihanaa ratsuaan ja oli ylpeä omasta suorituksestaan!:D Dinoratsastus olikin Danin lempparijuttu, kun se "hytkytti, ja se oli kiltti".


Ulkona oli esillä erilaisia dinopatsaita, ja sielä oli matkamuistokoju. Lisäksi peremmällä oli pomppumaailma.


Mikael on aina pitänyt munia hellyyttävinä. Pieni mies liikuttui nähdessään dinosauruksen pesän:)


Pomppulinnamaailma kustansi 4€/lapsi. Pojilla oli kamalan hauskaa, mutta hinta tuntui turhan kovalta. Iso pomppuliukumäki vieläpä poistettiin käytöstä ennen kuin pojat ehtivät siinä leikkiä. Joku lapsista kertoi, että seikkailulinnassakin oli jo reikä.



Hauskaa kuitenkin pidettiin, ja se on tärkeintä. Lasten leikkiessä aikuiset juotiin kahvit, jotka kuului pääsylippuun.


Kiertävän näyttelyn parasta antia oli ehdottomasti DINO LIVE SHOW!


Innoissaan, onnessaan ja jännittyneenä odoteltiin shown alkamista.


Nähtiin, ja saatiin silitellä, ihan melkein vastakuoriutuneita pieniä dinosauruksia. <3


Daniel oli otettu, kun yhden dinovauvan nimi oli myös Daniel! (siitä en saanut hyvää kuvaa, haasteellinen ympäristö muutenkin:D)


Nähtiin livenä t-rexin poikasen kuoriutuminen! Hurjan jännää. Lapset pääsivät sitäkin silittämään. 



Tavattiinhan me sitten myös vastakuoriutuneen emokin! Hui se oli hurja, ja kävi kyllä ihan yleisössä asti esteistä huolimatta! Kyllä, kirkaisin itsekin, kun se kävi vähän liian lähellä:D




Live show oli kyllä ihan huippu, ja siitähän lipun hinnassa maksetaan. Lapset olivat vaikuttuneita, ja olin kyllä itsekin. Herkimmille voi olla turhankin hurja. Mikael on toki herkkis, mutta ihanan reippaana hän seurasi esityksen - vaikka sai varsin villiltä t-rex -rouvalta jopa suukon nenälle! 


Kiertävä näyttely oli suuressa teltassa, jossa päästiin paitsi leikkimään paleontologia, myös lukemaan dino-faktoja ja ihmettelemään eläväntuntuisia, liikkuvia ja äänteleviä dinosauruksia.

 


 

Dinoja oli paljon, ja olihan ne hienoja. Lapsista huomasi, että olivat hyvällä tavalla jännittyneitä liikkuessaamme hämärässä teltassa elävänoloisten saurusten keskellä.






Huhhuh, olipas hurja kokemus:)
Varauksella suosittelen - meidän pojille tämä oli kyllä napakymppi!