perjantai 3. heinäkuuta 2020

Linnunlaulun silta



Linnunlaulun silta yhdistää Tokoinrannan ja Linnunlaulun huvila-alueen. Silta ylittää rautatien, joten se on ollut kautta historian suosittu paikka katsella junia.

 



Lapset olivat hyvin innoissaan päärautatieasemalta lähtevistä ja sinne saapuvista junista. Etenkin nuorimmainen oli äärimmäisen vaikuttunut, ja antoi sen näkyä ja kuulua!

 

Sillalta näkee hyvin niin Helsingin keskustan suuntaan kuin Pasilaankin.



Meidän junabongaillessa pysähtyi vanhempi rouva kertomaan, että on itse tehnyt samaa lasten ja lastenlasten kanssa. Tämä tosiaan kuuluu jokaiselle "Mitä tehdä Helsingissä" -listalle! Varsinainen klassikko😊


 Silta toki on muuttunut ja kasvanut vuosien varrella, kun raiteitakin on tullut lisää. Junien määräkin on vain kasvanut, eikä bongattavia tarvinnut pitkään odottaa.


Kävelimme tänne Hakaniemestä Tokoinrantaa pitkin, ja tulimme Kaisanimen puistokujaa (eli radanviertä) Rautatieasemalle.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Pasilan kivilinna


Teimme taas pienen iltaretken, ja tällä kertaa suuntasimme Pohjois-Pasilaan. Tarkoituksenamme oli käydä ihmettelemässä jännittävää kivilinnaa, joka sijaitsee aivan Ilmalan juna-aseman lähellä keskellä koivikkoa.


 



Kivilinnaa olisi kiinnostanut tutkia lähemminkin, mutta alue on aidattu. Liikennevirasto on estänyt pääsyn linnaan vuonna 2016. Tyydyimme siis ihmettelemään aidan takaa, ja keksimään siitä tarinoita. Sen todellinen tarina on kyllä itsessäänkin kiehtova.



Kyseessä ei ole vanha historiallinen muistomerkki, vaan yhden naisen omin käsin ja omalla luvallaan tekemä linnamainen rakennelma.



Sinenmaa alkoi rakentaa kivilinnaa vuonna 1995. Hän myös asui linnaan rakentamassaan mökissä ympäri vuoden, kunnes se paloi vuonna 2008.




Kivirakennelmaa ympäröi noin 200 metriä pitkä risuista, hiekasta ja mullasta tehty puolesta metristä kahteen metriin korkea aitaus, jonka sisäpuolella kivilinna sijaitsee. Alueella on jopa usean tonnin painoisia kiviä aseteltuina rakenteisiin. Rakennelmasta löytyy muun muassa vankityrmä, pieniä kaariholveja sekä neljä metriä syvä kellari. Alueen halkaisija on noin 50 metriä.
 Jokseenkin uskomatonta, mihin yksi ihminen pystyykään, kun vain on tahtoa.




Aivan ihastuttava paikka - harmittaa tietysti, että lähempi tutustuminen ei onnistu. 


Oli tämä sitten moderni muinaismuisto, kodittomuuden symboli tai todiste siitä, että yksikin ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin unelmiensa toteuttamiseksi, niin joka tapauksessa näkemisen arvoinen paikka. Toivottavasti ei jää vallan rakentamisen jalkoihin.



Maa-alueen, jolla linna sijaitsee, omistaa Suomen valtio, ja sitä hallinnoi Liikennevirasto, ja aitauksen sisäpuolelle pääsyyn voi anoa lupaa Liikennevirastolta.






lauantai 27. kesäkuuta 2020

Ritarisynttärit



Meidän kuusivuotias ehti saada kaverisynttärit lopputalvesta ennen rajoitusten voimaantuloa. (Vanhin veljistä sen sijaan juhlii kevätsynttärit syksyllä, riippuen vallitsevasta tilanteesta nimipäivän aikaan.) Teemana meillä oli kuninkaalliset/ritarit (miekka kivessä), ja sen mukaiset oli kattaus ja aktiviteetit.


Vähän harmittaa, että meillä ei ole pyöreää pöytää - se kun olisi niin hyvin sopinut teemaan.


Pikarit saivat "timanttikoristeet". Kilven muotoiset lautaset Confetista ja ritarikypärähatut (ja kruunut) Pop up kemuilta.


 

Sankari piirsi lohikäärmelipun ihan itse.



Kokonaisena paistettu possu oli saatava juhlapöytään. Vaikka sitten pullataikinasta.

 

Lisäksi oli kekseistä koottu linna...


 

...ja miekat kivessä (vaahtokarkki ja suklaamassa)

 

Katapulttikuulia, tai juustopalloja, pieneksi suolaiseksi herkuksi. Keksilinnassa oli myös suolakeksejä.

 

Suklaakakun koristelin pensasmustikoilla ja karhunvetukoilla, jotka on mielestäni hyvin ylellisen näköisiä etenkin värin puolesta. Pieni kruunu kruunasi kakun.


Vanha rikkinäinen kirja ja paperipillit pääsi uusiokäyttöön, kun halusin muutaman kirjekäärön ritaritehtäviä varten.

 

Sankari luki tehtävät kääreistä. Tehtäviä oli linnanvalloitus, lohikäärmeen kukistaminen, turnajaiset ja lopuksi ritariksi "lyöminen".

 

 

Valloitimme linnan katapultilla. Äkkiä rakennettu pienoiskatapultti ei ollut ehkä järein mahdollinen ase, mutta jännittävää ja hauskaa sitä oli silti kokeilla. Jokunen pallo saatiin ikkunasta tai oviaukosta sisään.


Vähän hullunkurisen näköinen lohikäärme uhkasi valtakuntaa.



 

Onneksi joukko ritareita syöksyi pelottomasti taistoon, ja päihitti pedon. Pedon vatsasta tippui karkkia kaikille taistoon osallistuneille. 

 


Linnan askartelin lasten avulla pahvilaatikosta. Kalteriovi kreppipaperia. Pahviaseisiin riitti myös kierrätyspahvia. 

 

Soihtu roihuaa värillisiä silkkipapereita. Lapset leikkivät linnalla hurjasti, ja jouduimme vähän paikkailemaan sitä, että säilyi ehjänä juhlasta. Ja parilla teippauksella toki pysyikin sitten kasassa ja vielä pitkään juhlan jälkeen. Myöhemmin askartelimme linnapahvista jotain toisen pojan synttäreitä varten (ja silkkipaperit käytettiin pääsiäisaskarteluissa) 😉

 

Lopuksi meidän "Artturi" koetti vetää miekan kivestä. Eläköön kuningas!

 

Ritarit saivat valita mieleisensä pienoismiekan kotiinviemiseksi, ja piirtää itselleen oman ritarivaakunan (saatiin näin hyödynnettyä myös toisilta juhlilta ylijääneitä vanerikuvioita).

 

Synttäreiden jälkeen käytiin vielä veljesten kesken ulkona turnajaiset. Varsinaisten juhlien turnajaisista ei oikein saanut kuvia, sillä meno oli vauhdikasta ja sisävalaistus kehno ja tilakin ahdas. Leikkimielinen mittelö tapahtui keppihevosten ja pahviaseiden kanssa.

 


Onnea kuningas Daniel!

Meillä oli vieläpä tulossa kohta kemujen jälkeen reissu Skidit risteilylle, jossa olisi ollut kuninkaallinen teema. Korona esti sen toteutumisen, mutta olisipa ollut kiva jatkaa roolia vielä laivallakin!