torstai 6. elokuuta 2020

Herttoniemen kartano (kesä ja joulu)


Saavuimme kartanon alueelle Knusbackan maalaistalon pihapiirin kautta. En itse asiassa muistanut alueen olevan tällainen ulkoilmamuseotyylinen vanhoine rakennuksineen, vaikka joskus vuosia sitten joulutapahtumassa siihen tutustuttiinkin lähemmin. Ilmeisesti ympäristöstä onkin kaavailtu "ruotsinkielistä vastinetta" Seurasaarelle.


Suomenruotsalaisen kulttuurin ulkoilmamuseon rakentaminen jäi kesken, mutta alueelle ehdittiin siirtää joitakin rakennuksia lähiseuduilta, kuten Knusbackan maalaistalo Sipoosta ja Täcktomin kartanon tuulimylly.

Tuulimylly on siirretty tänne Hangosta. 






Kierreltiin ja katseltiin aluetta hieman, mutta kartta infoineen tai jopa opastus olisi ollut paikallaan.




Herttoniemen kartano on Itä-Helsingin vanhimpia. Kartanon suuruudenaika oli 1700-loppupuolella.
Kartanon historiallinen puisto on hyvin kaunis.


 Kartanon pääovelta avautuu näkymä barokkityyliseen puutarhaan säännönmukaisine istutuksineen.
Kaakkoiskulmassa maisema vaihtuu englantilaisen romanttiseksi maisemapuutarhaksi lampineen ja huvimajoineen.




Puiston pääkuja johtaa antiikin temppeliä muistuttavaan huvimajaan.







Ystäviä puiston lammella


Kartanomuseo on auki vain sunnuntaisin kello 12–14. Pääsylippu 7 euroa aikuisilta, 3 euroa lapsilta (ei vuoden ympäri, kannattaa tarkistaa ajankohtaiset tiedot virallisilta sivuilta, mikäli nimenomaan museoon mielii). Me oltiin liikkeellä arkena, joten museovierailu jää toiseen kertaan. Puistossa ja tilalla riitti kyllä ihasteltavaa siitä huolimatta.




Tähän samaan syssyyn lisään muutaman tunnelmakuvan joulukuulta 2012, jolloin pääsimme vähän kurkistelemaan ovista jne. Näitä en ole vielä aikaisemmin julkaissutkaan.

 

Joulutapahtuma oli tosi lämminhenkinen. Vanhoja jouluperinteitä tuli tutuksi leikin kautta.

Piian opissa.


Ja tanssimaankin päästiin.

Pääsimme kurkistamaan kartanoonkin, joulutapahtuman aikaan oli avoimet ovet.

 



maanantai 3. elokuuta 2020

Horsmankukkacharlotte


Kaunis ja ihanan makuinen Charlotte russe kakku makunaan maitohorsma ja vanilja.


Valmista ensin kääretorttu:

5 munaa
¾ dl sokeria
¾ dl vehnäjauhoja
¾ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi, ja varovasti kääntele joukkoon yhteensekoitetut kuivat aineet. Paista taikinalevy uunin keskitasolla 220 asteessa noin 6-8 minuuttia, ja kumoa sen jälkeen sokeroidulle leivinpaperille.

 

Levitä jäähtyneen pohjan päälle vaniljatuorejuustoa (200g) ja horsmankukkahilloa (ohje tässä)

 

Hillo ei ollut helposti levittyvää vaan enemmän hyytelömäistä, joten lopputulos oli parempi kuin odotin. Mikä parasta, hillon upea väri ihan korostuu charlottekakussa.

 

Kääretorttu kieritetään rullalle ja leikataan paloiksi. Vuorasin kulhon kelmulla (sisäpuolelta, ja asettelin kääretorttupalat kulhon reunoille. Sitten valmistetaan täyte:

8 liivatelehteä
oman maun mukaan horsmankukkahilloa (käytin ehkä n. dl verran)
1 prk flora vanillaa
400 g maitorahkaa
½ horsmamehua (tai muuta täysmehua)

Laita liivatteet likoamaan, ja vaahdota vaniljakastike. Lisää joukkoon hillo ja rahka (ja sokeria jos tarvii - hillo kuitenkin antaa makua ja makeuttaa myös). Kuumenna mehu, ja sulata siihen liotetut ja puristetut liivatteet. Kaada seos jäähtyneenä täytteen sekaan ohuena nauhana samalla hyvin sekoittaen. Kaada täyte kääretortuilla reunustettuun kulhoon ja laita kylmään hyytymään vähintään kolmeksi tunniksi, mieluusti yön yli. 

Käytin liivatetta vahingossa vähemmän kuin referenssiohjeessa oli (5-6 lehteä), ja varmuuden vuoksi pakastin kakun jäädykkeeksi. Hyvin se silti hyytyi.

 

Seuraavana päivänä kumosin kakun tarjoiluastiaan, ja koristelin horsmankukkasilla.
Ihanat värit ja niin ihana maku! Charlotte on yksinkertaisuudessaan kaunis, eikä tarvitse erikseen koristelua. Näin horsman upea värikin korostuu. Mietin todella pitkään, mihin tämän hillon käyttäisin, ja ihan täydellisesti sopi tähän klassikkoleivonnaiseen.

 


tiistai 28. heinäkuuta 2020

Tuparilahja

Löysinpä kuva-arkistosta tällaisen kauan kauan sitten askartelemani kortin, joka sopii uuteen kotiin muuttavalle. Askartelimme tämän pojan kanssa hänen pk-hoitajalle, joka muutti omaan tupaan, ja vaihtoi samalla työpaikkaa.

 

Talo on itse asiassa keksipaketti, joka on paketoitu muumitaloksi ja kiinnitetty kartonkiin. Pilvissä viestit, yksi lapsen piirtämänä. Muumit on tehty helposti haitaritekniikalla, yksityiskohdat vain liimattu päälle:) Oli kiva viedä joku pieni muistaminen, vaikka vähän äkkiä tieto hoitajan vaihtumisesta tulikin. Ehkä tämä on vähän hassu "lahja", mutta oli kuitenkin kiva projekti.😅

 

Kolmevuotiaan kanssa askarreltiin kotiin oma muumitalo. Siihen piti saada sadepilvi. 

torstai 23. heinäkuuta 2020

Tukikohta XXII:12 (Pirkkola)


Pirkkolan metsässä Urheilupuiston vieressä on lisää maalinnoituslaitteita. Lähimatkailusivuille luontonähtävyyksiin on kertynyt jo paljon vastaavia erikuntoisia ja -kokoisia linnoitusraunioita.


Luolaan johtava leveä betonihauta

 

Emme syynänneet taistelukaivantoja sen kummemmin - tällä retkellä vain paikansimme alueen. Meillä meni lastenrattaat hukkaan, kun sattui pieni eksyminen. (Rattaat jätettiin siis parkkiin, kun ei ne metsässä oikein kulje).😅 

Tietoa löysin kuitenkin sen verran, että  kohteen etelä- ja pohjoisosassa on maahankaivettya/louhittua hautaa. Konekivääriasemat ja suojahuoneet, sekä ilmeisesti keskenjääneitä suojahuoneita on myös.

 

Puolustusaseman rakennusajankohta on vuosien 1915 ja 1918 välillä.

 

Tämä kallioon louhittu betoninen suojahuone, tai luola, sijaitsee kohteen eteläosassa. Sisäänkäynnin edusta on täytetty ja näkyvissä on enää n. 4-5 m korkea betoninen ulkoseinän vahvike. 


Alunperin tarkoituksemme oli mennä viereiselle Pirkkolan plotille uimaan, mutta se onkin tämän kesän pois käytöstä. Onneksi metsästä löytyi muuta tekemistä - linnoitusten etsiminen on aina niin jännää!