maanantai 16. helmikuuta 2015

Muumisynttärit!

En ole ensimmäisen vuoden aikana vielä löytänyt Danielin ominta teemaa, joten onnellinen äiti sai päättää sen aivan itse. Esikoinen rakastaa kyllä muumeja, mutta aina on jotain, mikä menee edelle, joten varmistaakseni muumisynttärit tässä taloudessa, pidin ne nyt, kun nuorempi poika ei vielä voi vaatia muuta!

Teema oli siis päätetty jo hyvin varhain. Ehkä jo ennen sitä päivää, jonka vuoksi synttärijuhlaa nyt vietetään. Toki katselin ja kuulostelin, josko poika osoittaisi varhaista kiinnostusta johonkin muuhun, mutta onnekseni sellaista ei vielä ole nähtävissä. Pääsimme viettämään synttäreitä Muumilaaksossa, jee!


Parin viikon ajan sai tietty kerätä materiaalia ja värkkäillä hissuksiin jotain yksittäisiä koristeita. Kutsukortit oli pääasiassa valmiita kaupasta ostettuja, mutta muutaman jouduin (ja aivan mielelläni) askartelemaan. Kunpa olisikin kaikille voinut lähettää itse tehdyn, paljon kivempia. Aikaa vei toki huikeasti, ja materiaalia, joten onhan kiva kun on oikoteitä. Taisi vain yksi tällainen lopulta lähteä matkaan:D

Olis kyllä voinut koristeiden kanssa aktiivisemmin aloittaa, aikahan loppui kuitenkin kesken, ja osa suunnitelmista jäi toteuttamatta, osa tehtiin hutiloiden...Noh, aina näistä oppii:) Sen verran helpotin omaa aikatauluani, että jokunen valmistuotekin oli pöydässä, eikä kaikkea tullut muutenkaan alusta loppuun tehtyä itse.

Hirveän usein huomaan viime tingassa suunnitelmieni olevan paljon suuremmat kuin mitä olosuhteet ikinä voisi antaa myöten. Ai että haluan tehdä Muumilaakso-kakun? No ehkä ei onnistu... Paitsi että jääkaappiin ei mahdu ikinä moinen yritelmä, niin eipä kyllä meidän muutama hassu vieraskaan riittävän suurta satsia kakkutassilleen lappaa, että kannattaisi. Noh, koristeita tuli kuitenki tehtyä liikaa siihen about pellin kokoiseen kakkuun, jonka sitten päätin tehdä. Niin, ja kyllä se muumitalo ainakin on tehtävä...eli mitäs sitten. Päädyin kahteen mokkaruutupellilliseen, sillä ainakin toinen tulee nätisti pakastetuksi, eikä siten tule ylimitoitettua tarjottavia. Toisen päälle kasaan talon ihan kakkuaineksista ja koristeet sitä mukaa, kun tilaa on. Eikä muuten ollut tarpeeksi:D Varmaan olisi passannut tehdä pari pellillistä lisää, sillä jouduin tekemään kovasti kompromisseja toteutuksen suhteen.


Jos kuitenkin aloitetaan siitä talosta:) Kyllä mä olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka harmittaakin tietää, että jos olisi kehdannut valvoa aamuun asti, niin olisin varmasti tehnyt siitä huomattavasti paremman. Ja miksi en kehdannut? Oli vanhemmat yökylässä, että pidemmältäkin pääsevät synttärinviettoon. Pelkäsin myös, että koko yritelmä romahtaa, jos liikaa sitä koitan korjailla. Sen verran vino siitä tuli, että pelko oli luonnollinen:D Mutta kasassa se pysyi hienosti.


Massatkin loppui pikkasen kesken. Olishan tuota vielä ehtinyt kaupasta hakemaan, jos oikein tosissaan olisi ollut, mutta lopputulos ei olisi kuitenkaan ollut taattu, kun kuivumisaikaa ei olisi jäänyt riittävästi.


Ystävänpäivän vuoksi tein pari ystävällistä/romanttista yksityiskohtaa. Hempeetä <3



Tää Myy oli alunperin tarkotettu muualle, mutta oli sopivan pieni tähän kakkuun. Paikkaa ei oikein löytynyt, mutta ei muumikakku ole muumikakku ilman Myytä<3 Se kuuntelee Nuuskamuikkusen soittoa leiripaikalla nyt sitten:)


Vitsit miten hienoja haisuleita olen muilla nähny, omat ei onnistunu ollenkaan:D En malttanu silti jättää poiskaan, joten istukoon ny siinä kannon päällä miettimässä tekosiaan!

Tässä nyt sit vielä kokonaisuus:)



Viime vuonna hieman harmitti lähteä ystävänpäivänä synnyttämään, kun taitaa jatkossa jäädä ystävänpäivän rakkausleivonnaiset tyystin tekemättä, kun onhan ne pojan synttärit paljon tärkeämmät. Sain mä kuitenkin ujutettua rakkautta mukaan ihan kivasti, tässä vadelmamoussekakku rakkausmuumi-teemalla<3 Vähän oli kehnot välineet maalaamiseen, mutta aika ihana on silti, teen uusiksi joskus<3 Kirpeä marja- tai hedelmämoussekakku toi muuten mukavasti raikkautta kakkupöytään, kun muut leivokset oli jokseenkin suklaa- ja kreemipainotteisia. Tällainen keveämmän tuntuinen kakku onkin yleensä suurin menestys, vaikka tavallaan miellän sen ylimääräiseksi.


Tämä sankari ei mahtunut "the kakun" päälle, joten tein reunapaloista hänelle oman "piirakan". Sainpas ujutettua synttärimiehen lempinimenkin mukaan. Dani se siis on, ei Onni. Vähän riippuen kuvakulmasta siinä kuitenkin voi nähdä molemmat. (Noh, Onni käy ihan hyvin sekin, onhan se Danin toinen nimi;) )


Tuli tehtyä reilusti sokerimassakoristeita, ja osa aika isoja... meinasin, et isommat kakun päälle ja pienemmät muffinikoristeiksi, mutta lopulta päädyin laittamaan vadelmasuklaamuffineihin valmiit suklaakonvehdit (mistä sainkin kivan muotin myöhemmin itsetehtäviä suklaakoristeita varten). Kun koristeita jäi yli, niin piti laittaa aivot raksuttamaan...

Siitä syntyi sitten pikkutarjottavaa tällä tavoin:


Muumimamman kukkatarhassa oli kurkku/porkkanakukkia ja Pikku Myy seikkaili taikapilvillä


Nuuskamuikkunen oli löytänyt melkoisen kala-apajan! (Oli muuten oikeasti aika haaste toteutettavaksi, nimittäin kiersin liki kymmenen kauppaa hylly hyllyltä, kunnes viimein omasta lähi-supermarketista löysin näitä suolakaloja. Ja olipa vielä supertarjouksessakin! Huh, melkein meinasin joutua itse tekemään nämäkin:D)


Nipsulle oli aluksi vaikea keksiä oma herkku, ja melkein sorruin tavan karkkikulhoon, onhan Nipsu aika mässyttelijä!

Löysinpä kuitenkin uudenvuodenjemmani, josta sain idean... Kandisokeritikkarit on aika kristallimaisia, joten melko täydellinen juurikin Nipsun tarjoiltavaksi. Näitäkin vissiin kiva tehdä itse, nyt löysin juuri sopivasti tähän hätään pari pakettia Tigerista.



Niiskuneidille olin tekemässä itse pikkuleivistä juurikin rinkuloita (nilkkarenkaita) tai näkinkenkiä, mutta kun oli sopiva tarjous näistä valmiista herkuista, niin tein ylimääräisestä keksitaikinasta ystävänpäiväkeksejä muutaman muumihahmon lisäksi. Ja olihan se pakko noita "the muumikeksejä" ostaa myös! :D



Kakkutikkarit vielä. Tein ison joukon Hattivatteja ja joitain muumihahmoja. Pääsivät seikkailemaan Hattivattien saarelle. 


Lisäksi pöydässä oli äitini, eli mummun, tekemästä marja-aroniamehusta sekoitettua boolia (sitrusvesi) ja Lasten juhlajuomaa. Pikku Myy sitä pulloa koristi, harmitti kun en kaupasta löytänyt sitä toista muumipulloa...

Voitin joskus ennen juhlia Lasso Drinks:ltä arvonnassa lajitelman juhlajuomapulloja, mutta juuri se pullo, mitä ei kaupoista löytynyt, oli rikkoutunut postissa. Muuten olisin säästänyt sen näihin bileisiin kyllä!


Olisihan se toinen näin pojan muumisynttäreille sopinut paremmin kuin pelkästään Myy, mutta melko täydellisesti sopii tämäkin, ja maku oli hyvä^^ (Ja Myy on kyllä ihana, varmasti poikienki mielestä!) Alakuvassa vielä muuminmuotoinen vauvojen oma jätskikakku.


Daniel on toki oppinut jo vähän puhaltamaan, mutta näin vaativassa sammutustyössä tarvitaan isiä! Olipa tosiaan haaste löytää noin sirolle kynttilälle paikka, kun koko kakku oli täynnä pieniä yksityiskohtia. Eipä juuri olisi mistään erottunut. Onneksi oivalsin savupiipun. Jälkikäteen ajateltuna aika itsestäänselvä paikka!


Daniel saattoi vähän maistaa juhlajuomaa, mutta maitopulloon vaihdettiin aika heti.


Pöydässä oli paljon ihmeteltävää ja tutkittavaa Mikaelille!


Tein Danielille (ja toki ikäiselleen juhlavieraalle) jäätelökakun muumi-vuokaan. Maustamaton jogurtti, omenasose ja Talk muruja. Tällä voi herkutella huolella ja vauvelit söivätkin mielissään:)

Alun perin vaikutti siltä, että vieraita ei juurikaan ole tulossa. Molempien vanhempien suku kun on kaukana, niin aina ei ainakaan kaikki pääse, ja nyt oli odotettavissa, että melkein kukaan ei pääse. Ei ainakaan kutsuttuun aikaan. Onni kuitenkin kääntyi, ja väkeä oli lopulta ihan mukavasti, meillä oli koko päivän vieraita, mutta ei mitään kovaa tungosta missään vaiheessa. Herkutkin katosivat kohtuullista tahtia; vain yhden levykakun paloittelin pakkaseen myöhempiä vierailijoita ajatellen. Sunnuntai saatiinkin synttärivapaaksi, mikä lopulta oli tosi kiva juttu. Päästiinhän viettämään laskiaissunnuntaita ulos, sisällä touhuamisen sijaan.


Ohjelmasta sen verran, että kun lapset oli pääsääntöisesti alle 3 vuotiaita, järkkäsin vain ongintaa (Nuuskamuikkusen tyyliin). Isäntä soitti Muumien taustamusiikkia kevyellä äänenvoimakkuudella. Lastenhuoneeseen naamioin kerrossängyn hattivattiluolaksi, ja vaikka teinkin vain kömpelön verho/lakanaviritelmän ja muutaman hattivatin (vaahtomuovipatjasuikaleesta ja sukkahousuista, ylistetty olkoon niksipirkka!), niin ihan riittävän jännittävää oli. Lapset oli ihan fiiliksissä hattivateista ja kuulemma niistä on puhuttu vielä jälkeenkin päin! :) <3


Sankari vähän väsyi, ja joutui hattivattien piirittämäksi:)


Lahjavaatteet testissä, hyvin istuu!


Ihania lahjoja tuli paljon, kiitos niistä! Ja kuten sanoin, ihanat juhlat juhlittiin. Itsekin onnistuin nauttimaan juhlahumusta ja hyvästä seurasta, iloita lasten kanssa ja puolesta. Vaikka järjestelyn määrä oli tähän astisista juhlistani suurin, niin stressiltä onnistuin välttymään melko hyvin. Innolla odotan, että pääsen aloittamaan esikoisen synttärijärkkäilyt! Ja tämänkertaisesta oppineena, aloitan jo hyvissä ajoin. Josko ehtisi koristella asuntoa muutoinkin kuin keittiössä sokerikoristein. :)


Myöhemmin kokeilin vielä uudestaan paria muumikakkua:) Muumitalosta pakko sanoa, että aina se laiskuus sitten kuitenkin iskee, eikä viitti panostaa täysiä. Materiaalit myös aina loppuu kesken, vaikea arvioida omin päin, paljonko riittävän korkeaan kakkuun tarvii kakkupohjaa ja täytettä laittaa. Täytyy vielä kokeilla kolmas versio joskus, kun on mahdollisuus varata reilusti aineksia:)