tiistai 21. heinäkuuta 2015

Jääpalakalastusta


Tässä vinkiksi todella helppoa ja hauskaa puuhaa lasten kanssa. Tarvitset vain kulhon vettä, jääpaloja, narua ja suolaa.



Laita vettä kulhoon, ja jääpalat sekaan. Anna lasten heti koittaa kalastaa jääpaloja narunpätkällä. 



Ei se tietenkään onnistu, joten on taikatempun aika... 



Pyydä lapsia jättämään onkinaru jääpalan päälle, ja ripottele päälle vielä vähän "kalanruokaa", eli suolaa. 



Odottakaa hetki, että kala nappaa... 


...ja varovasti nostakaa kalasaalis vedestä! 


Kala tarras niin hyvin, että tarvii oikein irrotella:)


Melkein vois kalastuskisan tehdä, kuka saa eniten kaloja kerralla;)




Ihan älyttömän hauska pieni projekti, lapset tykkäs! Helppoa, hauskaa ja halpaakin. Ja kaiken lisäksi opettavaista:

Kun suola sekoittuu jäähän, se alentaa veden jäätymispistettä. Siksi jää siis alkaa sulamaan, kun suolaa sirotellaan päälle. Koska tässä "kokeessa" suolaa käytetään vain vähän, vesi ympärillä jäätyy uudelleen nopeasti. Siksi naru jää ikäänkuin loukkuun, ja jääpalat pysyvät kiinni.


lauantai 18. heinäkuuta 2015

Herkkuja vesimelonista

Mikäs sen ihanampaa, kuin huomata, että vesimeloni on ihan kauheen halpaa!
Nyt malttaa pienen budjetin opiskelijamammakin ostaa kokonaisen pallon aina silloin tällöin.

Niin, ja toteuttaa hauskoja välipaloja, tai jotain spesiaalia harvinaiselle vieraalle, mutta tärkeälle ystävälle.


Ensinnä tein muutamat pitsat. Viipaloin siis melonin pyöreiksi siivuiksi. Vatkasin kookosmaidon jähmettyneen osan "vaahdoksi", ja levitin sitä siivujen päälle. Täytteeksi sitten oman maun mukaan marjoja/hedelmiä ja vaikka pähkinöitä. Itselläni tässä pensasmustikoita ja mansikkaa sekä paahdettuja kookossuikaleita. Aivan ihana välipala tuli, niin aikuisten kuin lastenkin makuun.


Testasin myös vesimeloni-jätskejä, ja meni täydestä jätskinnälkäisille. Vaihtoehto, josta omatunto ei soimaa. Saavat halutessaan toisenkin;)


Melonitikkareita. Ja vain mielikuvitus (tai piparimuottivalikoima) on rajana. Kauniita ja herkullisia, ja ehkä sotkeekin vähemmän, kuin vetinen meloni muuten:) Lasten on helppo syödä tikun päästä.



Tämän kakun tein jokseenkin ruokarajoitteiselle ystävälleni, joka tuli käymään melko lyhyellä varo-ajalla. Nopea ja helppo valmistaa, ja veikkaanpa, että vieras osaa arvostaa yllätyksellisyyttä;)


Koristelu on jälleen kookosmaito-vaahtoa, pensasmustikoita ja itse ruoaksi kasvattamiani orvokeita.



Vaikka melonikakuista on noussut jokseenkin kohu, niin uskalsinpa tarjota sitä jo toistamiseen. Itse tarjoaisin mielelläni kaikki herkkuni näin upealla sisällöllä, jos se ei olisi jokseenkin rajoitteinen esim. koristelun osalta. Toki painin myös sen kanssa, että mitä vaikkapa synttärivieraat odottavat saavansa, ja siksi on oltava sokeria sokerin päällä muutaman terveellisemmän lisukkeen (ja esim terveellisen "vauvakakun") lisäksi. Nyt oli hyvä syy tehdä tällainen sokeriton ja gluteeniton tarjottava. Vieraani ei millään arvannut ensin, mitä kakusta paljastuu, ja kun lopulta sai palan leikattua, vallan riemastui:D Kiva, että oli mieleen<3




Piknikillä juodaan poikien kanssa raikasta vettä, ja jääpalaksi sopii nätit vesimelonikukkaset. Lisäksi laseissa on "oikeat" jääpalat, joissa rautayrtin kukkia.

Kuten mainitsin, olen tehnyt aikaisemminkin kakun vesimelonista. Se oli nuoremman poikani ensimmäisenä nimipäivänä, hänen ollessaan vielä alle vuoden vanha. Halusin tendä nimpparikakun, mutta sellaisen, jota saatoin huoletta antaa hänen syödä itsekin. Silloin koristelin sen kuitenkin marsipaanilla/sokerimassalla, mutta koristelu olikin vain koriste.Ja kyllähän se vetistyi, kun en huolella kuivatellut/kylmännyt melonipalloa:)

"Pikku prinssi" <3

Fallkullan kotieläintila

Vähintään kerran tai pari vuodessa käymme perheen kanssa Fallkullassa ihailemassa maatilaelämää ja eläimiä. Mahtavaa, että pääkaupunkiseudulla on tällainen paikka, niin ei lapset pääse vahingossa vieraantumaan elämän perustavista asioista.





Omassa lapsuudessani mm. lehmät ja traktorit ovat olleet itsestäänselvä osa näköpiiriä. Nyt kaupunkilaislapsia kasvattaessani joudunkin miettimään nämä itsestäänselvyydet uudelleen, ja tehdä jotain sen eteen, että (tiedostava) itsestäänselvyys säilyy jälkipolville. Kotieläintilat on siihen oiva apu.



Viimeksi kävin Fallkullassa kesäkuussa. Esikoinen oli vielä viimeisiä päiviä päiväkodissa ennen kesälomaa, ja päätin reissata tilalle vain Danielin kanssa. Olkoon pieni ekstrakiva kahdenkeskinen juttu, kun ollaan viimeisiä päiviä kahdestaan ennen lomaa, ja myöhemmin ennen Danielin päiväkotiuraa. Ja kyllähän se kolmevuotias olisi tuon vierailun dominoinut, saatiin nyt rauhassa ihastella eläimiä 1-vuotiaan kanssa. (Ja loppukesästä vieraillaan yhdessä sitten Haltialassa, jos ei Fallkullaan enää mentäisikään.)


Ensimmäistä kertaa leikimme lasten leikkipaikallakin. Poika viihtyi todella hyvin, enimmäkseen juoksi yhteen rakennukseen sisään ja ulos, ja sisään ja ulos, ja....


Huippukivaa oli, ja oli meillä hyvää seuraakin. Mukava paikka viettää kesäpäivää kiireettömästi. Eväät mukaan, tai piipahdus kahvilassa, niin jaksaa koko päivän.


Kamerasta loppui akku kesken kaiken, joten loput kuvat on puhelimessa tallessa. Harmi. Aina pitäisi muistaa ottaa vara-akku mukaan.:)

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Humppila-Museorautatie

Palatessamme Juhannusreissulta Kristiinankaupungista Helsinkiä kohden, pysähdyimme melko sattumalta Humppilassa. Näimme opastekyltin Museorautatielle, ja tietenkin seurasimme sitä. En osaa sanoa, mitä odotimme näkevämme, mutta museoksi muutettu asemarakennus, joka on sunnuntaina suljettu, olisi ehkä lähinnä sitä mielikuvaa.


Alkuperäinen halkokatos nykyisen aseman vieressä on muutettu avoimeksi odotustilaksi.


Nykyinen Humppilan asemarakennus on peräisin Matkun rautatieasemalta, jossa se toimi VR:n rataosaston taukotilana. 


Nykyinen lippuluukku on Museorautatien asentama ja peräisin Loviisan–Vesijärven rautatieltä.


Asemakello on entinen Karkkilan rautatieaseman kello.




Iloksemme paikalla oli kuitenkin "henkilökuntaa". Taisi sanoa olevansa vapaaehtoinen. Paljon saimme mielenkiintoista tietoa ja vinkkejä. Tämä pääteasema ei kovinkaan suuri nähtävyys ollut, joten tiedämmepä poiketa Minkiön asemalla ensi kerralla. Onneksemme höyryjuna kulkee kesäsunnuntaisin, joten pienellä odottelulla pääsimme näkemään sen saapumisen ja lähtemisen. Kyytiin on myös joskus päästävä!






Koko Museorautatie oli meille entuudestaan tuntematon. Kannatti poiketa reitiltä. 

Muille vinkiksi, jos on mahdollisuus poiketa, niin höyryveturin aikataulut löytyy netistä. http://www.jokioistenmuseorautatie.fi/fi/aikataulut-tapahtumat

Ja Minkiön Höyryfestivaali 25-26.07. kannattaa kuulemma kokea! http://www.hoyryfestivaali.fi/

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Tuuttikakku

Jätskikakku on tämän kesän hitti, ja "kolmen aineen jäätelö" on tämän kesän luottoresepti. 

Tässä toinen, raikkaampi versio tuuttikakusta


Keksimurupohja
180 g keksimurua
75 g voita

Sekoita sula tai pehmeä voi ja keksimuru keskenään ja painele vuoan pohjalle (esim. leivinpaperilla/reunakalvolla vuorattu irtopohjavuoka tai silikonivuoka). Anna jähmettyä jääkaapissa sillä aikaa kun valmistat jäätelömassan.

Jäätelömassa
7 dl kermaa (itse käytin kuohua, mutta monet vannovat vispin nimeen, kumpaakin tai molempia voi käyttää)
0,5 dl glugoosisiirappia
1 prk kondensoitua maitoa (ei kinuskiksi keitetty, vaan se vaalea versio)

Lisäksi
~pari desiä tuttifrutti-karkkirouhetta
0,5-1 dl mansikkahilloa, -sosetta, -survosta tai smoothieta
muutama tippa punaista elintarvikeväriä (valinnainen)

Koristeluun
vohvelituutti
Dr, Oetker strösseli mix


1. Vatkaa kerma ensin hyväksi vaahdoksi, ja sekoita sitten loput ainekset joukkoon. Jäätelömassa on valmis.

2. Kakkua varten nosta pieni osa, ehkä muutama desi jätskimassaa sivuun, ja sekoita tähän osaan esimerkiksi mansikkahilloa, -sosetta tai -survosta. Itse käytin vajaan desin lasten välipalasmoothieta, kun sellainen sattui käsillä olemaan. Smoothien rusehtavan värin takia jouduin lisäämään vielä pari tippaa punaista elintarvikeväriä, jotta sain riittävän karkkimaisen lopputuloksen. Kun massa on nätin värinen ja tasainen, laita se jääkaappiin odottamaan.

3. Isompaan osaan jätskimassaa sekoita valmista tuttifruttirouhetta oman maun mukaan, mutta ainakin sen verran, että värikäs karkkirouhe näyttää kivalta massan seassa. Miltei kaiken sen massan voi kaataa suoraan keksipohjan päälle kakkuvuokaan, mutta koristeeksi tulevaa jätskituuttia varten ota vielä sivuun sen verran, mitä isohkoon jätskipalloon tarvitset. Laita vuoka (ja palloon tuleva massa erikseen) pakastimeen vähintään tunniksi, jonka jälkeen kakku on sen verran jähmettynyt, ettei toinen kerros sekoitu ensimmäiseen.

4. Kun ensimmäinen jätskikerros on sopivan jähmeä, kaada jääkaapissa odotellut osa sen päälle. Levitä tasaiseksi. Laita taas pakastimeen, ja anna jäätelöityä vaikka seuraavaan päivään, mutta ainakin neljä tuntia.

5. Koristeluun tarvitset sen säästämäsi osan jätskimassaa. Tee siitä pallo vohvelitötteröön, ja aseta jätski pystyyn keskelle kakkua. Koristele jätski ja kakku vielä värikkäillä strösseleillä.

Tarjoile hieman pehmenneenä:)