Serena Ski

Me olemme vieneet lapset tänä talvena kolmesti Serenaan laskettelemaan. Pojat ovat aloittelijoita, mutta on ollut ihana seurata, miten hienosti uusi taito on tarttunut ja karttunut. Ja se itseluottamuksen kasvu - nämä onnistumisen kokemukset hauskan touhun ohessa on ihanaa seurattavaa!

 

Alkuun vähän kädestä pitäen, ja toki ensimmäinen lasku päätyi pyllylle, mutta siitä se sitten lähti.

 

 

Alkuun vuokrasimme välineet ikään kuin puoliksi - ajattelimme, että tämä menee ihan kokeilusta vain, mutta kun laskeminen alkoi sujua nopeasti, kymmenvuotias laski isin laudalla.

 

 

 

Hienosti lähti sujumaan ekaluokkalaisellakin! Hän onkin kovin innostunut urheilusta, eikä tunne juurikaan epävarmuutta - ja se näkyy! Itse en laske ollenkaan, jännitän kamalasti mäkiä ihan hiihtäessäkin, joten lasketteluseuraa lapset minusta ei saa. Samalla juuri siksi minusta olikin tärkeää, että lapset pääsevät kokeilemaan vielä kun hurjapäisyyttä riittää. Näin heillä on ovi auki tähänkin harrastukseen ja elämykseen - laskettelu kuitenkin on hauskaa ajanvietettä ja mielekästä liikuntaa.

 

Oli tosi hieno kokemus, ja toisen kerran kävimmekin joidenkin viikkojen kuluttua hieman ex tempore. 

 

Nuorempi halusi tällä kertaa kokeilla slalom-suksia, joten vuokrattiin toiselle lauta ja toiselle sukset.

 

Ensimmäisissä laskuissa oli ehkä hieman kankeutta, mutta kunhan pääsivät vauhtiin, niin eihän poikia pysäytä mikään!

 

Vielä pysyttiin kuitenkin tässä loivemmassa lastenmäessä. Seuraavalle kerralle uskoisin, että pitää jo saada lisää haastetta ja vauhtia. 

 

Ja taapero pääsi myös pulkkamäkeen!
Pulkkamäki oli hieman piilossa alueen perällä, mutta muuten ei valittamista - hauskaa oli ja hyvät vauhdit sai. Mäessä ei myöskään joutunut ketään väistelemään. Vähän myös kauhistutti alastulossa olevat syvät ojat ja autotie, sillä laskut tulivat vauhdilla pitkälle. Vaatii siis hieman sitä, että osaa ohjata pulkan penkkaan.

Kolmannella laskettelukerralla kokeiltiin toistakin lastenmäkeä - joka on siis toisessa reunassa lähellä pulkkamäkeä, ja ehkä jonkin verran jyrkempi. Aloitettiin kuitenkin tutusta mäestä.

 

Aluksi mattohissi tuntui helpommalta ja mukavammalta, mutta nyt se on lähinnä liian hidas, ja pojat käyttää mieluummin sompahissiä.

 

 

Myös hyppyrit pääsi käyttöön!

Ennen mäen vaihtoa grillasimme välimakkarat. Kota on varustettu polttopuilla, sammuttimella ja grillitikuilla.

Vaahtokarkkia jälkkäriksi!

 

Toisessa lastenrinteessä on naruhissi.

 

 

 

 

Hienosti meni, mutta rauhassa harjoitellaan. Ekaluokkalainen toivoi pääsevänsä isoon mäkeen, mutta ehkäpä haetaan nyt vielä varmuutta ja hiotaan laskutekniikkaa. Joku aikuinen laskija pitäisi saada mukaan ainakin alkuun, kun isompiin rinteisiin siirtyvät.