Karkkimaissit

En varmasti ole ainoa Halloweenin ystävä, joka on turhautumiseen asti etsinyt erikoiskaupoista ja Cittarin jenkkiosastolta candy corn -karkkeja aina syksyn tullen. Edelleenkään en ole tätä Pohjois-Amerikkalaista syyskauden ja Halloweenin vakioherkkua Suomesta löytänyt. Viimein sitten oivalsin, että ainahan voin tehdä karkkimaissit itse!

En ole itse ikinä maistanut alkuperäisiä hunajan, sokerin, voin ja vaniljan makuihin perustuvia candy corn -makeisia, joten en voi luvata lopputuloksen maistuvan samalle. Mutta hyviä näistä karkeista kyllä tuli, ja mielestäni kivan näköisiäkin.

Reseptiä varten tarvitset:

6 dl tomusokeria 

2/3 dl maitojauhetta

1/4 tl suolaa 

2,5 dl sokeria

1,5 dl glukoosisiirappia

0,8 dl voita 

1 tl vaniljauutetta 

elintarvikeväriä (keltainen ja oranssi)

Yhdistä tomusokeri, suola ja maitojauhe kulhossa, ja laita sivuun. Yhdistä kattilassa sokeri, siirappi ja voi ja keittele keskilämmöllä, kunnes seos kiehuu kevyesti. Nosta lämpöä ja jatka keittämistä välillä sekoitellen, kunnes seoksen lämpö nousee n. 120 asteeseen (mulla ei ole karkkimittaria, mutta kinkkumittari toimi tässä hyvin!). Sitten nosta kattila liedeltä ja sekoita joukkoon vanilja ja tomusokeriseos. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Kaada massa kuumaa kestävälle tarttumattomalle alustalle ja jaa kolmeen osaan.

Jätä yksi osa sikseen, ja kaksi muuta värjää elintarvikeväteillä (toinen keltaiseksi ja toinen oranssiksi) käyttäen apuna esimerkiksi lastaa, tai anna massan jäähtyä niin, että voit käsitellä sitä käsin (Karkkimassa on hyvin kuumaa, joten varo, ettet polta käsiäsi).

Pyörittele massat pötkylöiksi, ja asettele järjestykseen valkoinen-oranssi-keltainen. Painele kevyesti värimassat yhteen. Mikäli massa kovettuu liian nopeasti, voit pehmentää sitä lämmittämällä hetken mikrossa. Massoista muodostuu kolmivärinen karkkimatto. 

Leikkaa palasiksi ja anna jäähtyä ja kuivahtaa huoneenlämmössä muutama tunti.

Muotoilin "mattoa" siten, että keltainen osa oli hieman paksumpi ja valkoinen osa taasen matalampi. Sitten leikkasin karkkimassan kuvan mukaisesti kolmioiksi. Oikeaoppisesti keltainen osa on aina se "isompi", mutta karkkien viimeistely oli näin leikkaamalla helpompaa ja nopeampaa, joten en nyt välittänyt siitä.

 

 Säilytä makeiset ilmatiiviissä astiassa. 

Palat voivat hieman tarttua toisiinsa, mutta purkin ravistelu irrottaa ne hyvin.

Tästä ohjeesta tulee (toki karkkien koosta riippuen - omani ovat ehkä melko suuria) ~150 karkkia.

Näistä tuli aivan ihania - ja melko varmasti myös uusi Halloween -perinne meille!

Tullimuseo

Suomenlinnan museoista minua kiinnosti ehkä eniten Tullimuseo, sillä paitsi että en ollut aikaisemmin siellä käynyt, niin nuorena harkitsin hakeutumista tullialalle. Museo sijaitsee Suomenlinnassa Susisaarella Hamilton-Polhem-kurtiinissa. Vaihtuvan näyttelyn lisäksi museossa voi tutustua tullauksen ja salakuljetuksen historiaan Suomessa. 

Teemanäyttely vaihtuu vuosittain, ja tänä vuonna aiheena oli tupakka. Nyt kun museo on jo suljettu yleisöltä, se avautunee seuraavalla kaudella uudella teemalla. 

Himoitut lehdet – Tullin ja tupakan historia -näyttely kertoi Tullin ja tupakkatuotteiden yli 400-vuotisesta yhteisestä menneisyydestä, 1600-luvulta nykypäivään. Näyttelyssä tutustuttiin esimerkiksi tupakkatuotteisiin suomalaisessa kulttuurissa, ja tietenkin tupakan salakuljetustapoihin.

 

Tupakka on nähty huomattava tulonlähteenä valtiolle. Tullimaksujen lisäksi tupakasta on eri aikoina kannettu muitakin maksuja, kuten kulutus- ja valmisteveroja, joiden kanto ja valvonta on usein ollut Tullin tehtävä. Lisäksi tupakkaa on jopa valtion tukemana viljelty ja tuotettu myös Suomessa.

Kovan kysynnän  ja verojen vuoksi tupakkaa on 1600-luvulta lähtien myös salakuljetettu. 1900-luvun lopulla alettiin tiedostaa tupakkatuotteiden aiheuttamat vakavat terveyshaitat, ja 70-luvulla haitallisuudesta tulikin tupakan verotuksen pääasiallinen peruste. Erityisen rajusti salakuljetus kasvoi kuitenkin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa johtuen muutoksista Suomen rajoilla ja liikenteen vapautumisesta. 

 

Tullimuseossa on kolme näyttelyhuonetta. Tilat ovat kapeat, joten kulku on kätevästi yksisuuntainen. Peräkkäisten huoneiden jälkeen on erillinen uloskäynti.

Näyttelytilat ovat täynnä Tulliin liittyvää aineistoa. On niin univormuja, laitteistoja, valokuvia, salakuljetukseen käytettyjä välineitä ja muuta, osa esineistöstä jopa alkaen 1600-luvulta.

 

Tullin museotoiminta alkoi vuonna 1930. Suomenlinnanssa Tullimuseo on sijainnut vuodesta 1992 lähtien.

Näyttelystä saa varmasti jotain, vaikka tulli taikka historia ei niin kiinnostaisikaan, sillä katseltavaa ja yksityiskohtia riittää. 

 

Näytillä on mm. salakuljettajilta takavarikoitua esineistöä, kuten pirtukanistereita, käärmeennahkakenkiä, väärennöksiä sekä paljon muuta mielenkiintoista. Tullirikollisuuden lisäksi voi vertailla tulliviranomaisten vuosien saatossa muuttunutta muotia ja perehtyä vaikkapa kuluttajansuojaan, koiran kasvatukseen sekä tullilaboratorioon liittyvään tietoon. 

Esineiden lisäksi näytillä on myös kuvia ja videomateriaalia.

Tullimuseo on avoinna kesäkaudella. Museoon on ilmainen sisäänpääsy.

Ehrensvärd-museo

 

Ehrensvärd-museo Suomenlinnassa sijaitsee suuren linnanpihan reunalla Komendantintalon toisessa kerroksessa.

Talon ensimmäinen isäntä oli linnoituksen perustaja Augustin Ehrensvärd, ja sittemmin talo toimi linnoituksen komendanttien asuin- ja virkahuoneistona aina vuoteen 1855, jolloin se menetti koko eteläisen puoliskonsa Krimin sodan pommituksissa. 

Näyttelyssä pääsimme tarkkailemaan 1700-luvun viaporilaisen aateliston tapaa asua, sekä ylipäätään linnoituksen ruotsalaisen kauden historiaan. 

Museossa on esillä mm. kustavilaisia tyylihuonekaluja, saaristolaivaston laivojen pienoismalleja, aseita, muotokuvia sekä Suomenlinnaa esittäviä öljymaalauksia 1760-luvulta.

Ehrensvärd-seura avasi museon vuonna 1930 komendantintalon huoneissa, jotka olivat olleet Augustin Ehrensvärdin asuntona.

Museo on talvikaudella suljettu - kulloisenkin aukiolotilanteen voit tarkistaa Suomenlinnan kalenterista.

 

Pääsymaksu aikuiselta on 5€ ja yli seitsemänvuotiaalta lapselta 2€. Myös museokortti käy (sekä Helsinki-kortti).

 

Kolmivuotiaani totesi, että museosta tuli mieleen mummola. Ehkäpä isovanhemmilla ei ole aivan yhtä näyttävä rokokoointeriööri, mutta hienosti huomasi pieni museokaveri yhtäläisyyksiä.

Reflektor Vantaa 2021

 

Tänä vuonna Reflektor tapahtuma Vantaalla keskittyi Martinlaaksoon. Viherpuistossa kulki valoteospolku, jonka varrella oli myös kahvila. 

Teoksia ei ollut kovinkaan montaa, ja vaikka olivat näyttäviä sinänsä, niin sellaista pysäyttävää taidekokemusta ei nyt niin selvästi tullut.

Ylhäällä kuitenkin kaunis Anne Roinisen Martinlaakso Light Art Installation, jossa rakennuksen asukkaat ovat osallistuneet teokseen - sen myötä teos on myös jokseenkin muuttuva ja sattumanvarainen.

En ihan onnistunut tallentamaan kameraan Ghost Projectin synteettisiä auringonlaskuja, joissa siis luonnollisuus kohtasi keinotekoisuuden. Myös silmämetsä olisi vaatinut hieman paremmat kuvausvarusteet. Oltiin kuitenkin ihan vaan nauttimassa taiteesta ja ulkoilusta, joten eipä tuo haittaa.

Päivi Alajuntin What's now? sytytti jälleen silmät metsässä. Se kuvaa metsän olentojen huolta ilmaston lämpenemisen seurauksista. Jännittävä metsäpaloihin viittaava äänimaailma ja savu, kirkkaat tuijottavat silmäparit pimeässä metsässä - kyllä tästä metsänväen ahdistus ohikulkijalle välittyi.

 

Mutta lemppariteos oli tämä Atelier Luxin teos L'etoile.

Tämä tähti oli aivan ihana, ja täytyy myöntää, että kuvissa jopa pysäyttävämpi kuin luonnossa.

  

XPLOAV – Standpoint

Antti Pussisen Flock Series sekä Ilmari Pesosen In Organics teokset olivat esillä Kulttuuritalo Martinuksessa.