Futispurkit lahjaksi

Meidän futarin kanssa askarreltiin opettajille simppelistä purkista jalkapalloaiheinen purnukka, ja täytettiin se jalkapallokääreisillä suklailla.

Jalkapallo-softikset sekä suklaat löytyi Tokmannilta, muovinen purkki puukannella on Clas Ohlsonilta. Softikseen tarvittiin vain pieni reikä keskelle, josta kannen nuppi läpi, ja reunat kiinnitin kuumaliimalla. Saksilla piti vain hieman siistiä reunoja. Erittäin helppo toteutus siis, ja jälleen hyvin antajansa näköinen käytännöllinen/käyttöön menevä lahja.

Nämä tosiaan menevät opettajille, mutta sopisi kivasti lahjaksi myös vaikkapa valmentajille.

(Ja jos suklaan antaminen saa epäröimään, niin voihan purkkiin laittaa herkkujen sijaan jotain terveellisempää tai muuten saajalleen sopivaa.👌)

Kettukarkkipurkki lahjaksi

Tänä vuonna joululahjaksi metsäeskarin opettajille ja hoitajille valmistui söpöt kettupurkit kotitekoisilla "kettukarkeilla" eli pihlajanmarjamarmeladeilla.

 

Lasipurnukoiden kansiin liimasin kuumaliimalla pienet kettufiguurit, ja maalasin kannen kettuineen kauttaaltaan punaiseksi. Lisäsin hieman juhlavuutta lehtikullalla ja lahjanauhalla.

Keräsin syksyllä marjoja sen verran, että tein marmeladeja sekä tuoreeltaan, että nyt joululahjoja varten pakastetuista pihlajanmarjoista. (Syksyllä julkaistu postaus: Pihlajanmarjamarmeladit )

Pakastetuista pihlajanmarjoista tehtynä marmeladien pitäisi olla makoisampia, joten lahjaksi tehtynä ehkä parempi niin! Ei niin happamia, että kelpaisi kai ketullekin 😉

Kettukarkkeja on ollut tarkoitus tehdä lahjaksi jo monet kerrat, mutta aina on ollut joko huono pihlajasato tai muita haasteita. Nyt vihdoin muistin, ehdin ja keräsin pihlajat talteen!

Kettumaisen kiva lahja, ja ihan antajansa näköinen! 🦊

Alkuperäinen reseptipostaus - klikkaa tästä!

Prinsessa Ruusunen – paluu tulevaisuuteen: toinen ensi-ilta

Liput saatu: Helsingin Kaupunginteatteri

Joulunodotukseen kuuluu näyttämötaide. 

  

Musiikki, sadut ja klassikkotarinat herättelevät joulumieltä. Vaikka joulumieli nukkuisi Ruususen unta, sen saa kyllä ravisteltua hereille Shedin nuorten jokajouluisella musikaalilla.

Kuvaaja: Cata Portin

Eikä sillä ole niinkään merkitystä, ettei tämän vuoden näytelmä mikään varsinainen joulutarina ole. Lopputulos on kuitenkin sama, esityksen päätteeksi olo on vaikuttunut, herkistynyt ja nostalginen.

Tämän vuoden näytelmä sekoittelee luovalla tavalla kahta klassikkoa - vanhaa tarua prinsessa Ruususesta sekä kasarikomediaa aikamatkailusta. Musikaali on brittiläisen Chickenshed-teatterin versioon pohjaava uusi sovitus.

Kuvaaja: Cata Portin

Tarinaan meidät johdattaa Hyvä ja Paha omatunto.

Kuvaaja: Cata Portin

Prinsessa Ruusunen syntyy ja hänelle järjestetään hienot ristiäiset. Haltijatarkummit, tai tässä tapauksessa maagisen sisäoppilaitoksen hullunkuriset opettajat, antavat prinsessalle lahjoja.

Kuvaaja: Cata Portin

Kuten alkuperäisessä tarinassa, lahjat ovat materian sijaan sisäisiä lahjoja, ominaisuuksia ja taitoja. Ehkä vähän yllättäviäkin taitoja, mutta taatusti hyödyllisiä! 

Kuvaaja: Cata Portin

Lopuksi - kutsumattomana vieraana - virastaan erotettu käsityön opettaja antaa lahjansa. Lahja on kuolema.

Kuvaaja: Cata Portin

Lahjaa ei voi kumota, mutta se lievennetään satavuotiseksi uneksi. Lohtu on pieni, joten uneen johtavaa haavaa sormeen pyritään kaikin keinoin välttämään.

Kuvaaja: Cata Portin

 Ilkikurinen prinsessa elää lapsuutensa yltiösuojattua elämää, kunnes kapinoiva teini lähetetään kohtaloaan pakoon kummiensa huomaan sisäoppilaitokseen.

Kuvaaja: Cata Portin

 Kohtalolla on kuitenkin keinonsa. Ruusunen nukahtaa... 

Kuvaaja: Cata Portin

...herätäkseen seiskytluvulla, hippien ja punkkarien keskellä.

Kuvaaja: Cata Portin

Kun kruunu on vaarassa, onko aikamatkailu uhka vai mahdollisuus?
Hyvä ja Paha omatunto pyrkivät pitämään Ruususen oikealla polulla samaan aikaan, kun ilkeä kummitäti koettaa keinoja kaihtamatta saada poikansa valtakunnan hallitsijaksi. Koko tulevaisuus - tai siis nykyisyys - on vaakalaudalla, kun aikamatkaajat sekoittavat menneisyyden kulkua.

Kuvaaja: Cata Portin

Mitä Ruusunen sitten oppii -70 -luvulla? Ainakin sen, että äiti ja isäkin oli joskus 16-vuotiaita. Niin, ja vastuun kantamista sekä ystävyyttä ja muita elämän tosiasioita. Rakkaushan se on tämänkin tarinan keskiössä, vaikka Ruususen prinssiä ei vielä tavattukaan. Taitaa joka tapauksessa olla Ruususen kohtalo kiinni tosirakkauden suudelmasta.

Kuvaaja: Cata Portin

Lisäksi opitaan, että koskaan ei pidä vähätellä putkimiestaitoja!

Koko perheen (suositusikä 5+) musikaali on hauska ja lämmin tarina aikuiseksi kasvamisen kipuilusta. Kutosluokkalainen avecini pohti, miten tarina teatterissa usein onkin alkuperäiskertomusta parempi, ja päädyimme pohtimaan hyvin syvästikin tarinan tasoja ja kohtauksia, jotka tarjosivat samastumispintaa.

Kuvaaja: Cata Portin

Erityisen vaikuttunut olin jälleen roolisuorituksista. Hienoa Shedin nuoret!

Shed-musiikkiteatteri on lapsille ja nuorille kohdennettu kaikille avoin teatteriharrastus. Lavalla näkyykin ilahduttavaa monimuotoisuutta. Katsoja ei kuitenkaan voi välttyä huomaamasta kaikkia yhdistävää tekijää: teatteria tehdään ilolla ja intohimolla. Se ilo tarttuu myös yleisöön!

 

 Joulumusikaali on tehty yhdsessä Helsingin Kaupunginteatterin ammattilaisten kanssa, ja sitä esitetään Studio Pasilassa 17. joulukuuta asti (kahdella roolituksella). Kävimme toisessa ensi-illassa 04.12.2024.

Coca cola -rekka

Välillä hieman tuoreempaa juttua:) Kävin kuopuksen kanssa lauantaina katsomassa Coca cola -rekkaa ja viihtymässä tapahtuma-alueella.

 

Kävimme joskus varmaan jo parisen vuotta sitten jonottamassa rekan luo Rautatientorilla Helsingissä, mutta silloin jono oli niin valtava, että emme päässeet alueelle sisälle. Toki rekan näki ja limut saimme silloinkin, mutta nyt tällä kertaa pääsimme suht sopivalla jonottamisella sisälle.

Jono oli toki pitkä, mutta eteni hyvää tahtia. Myös alueella eri pisteille oli jonkin verran jonottamista.

 

Jonon päässä oli kuvauspiste, johon 6-vuotias oli liian lyhyt. Ei siis saatu kuvaa pojasta cola-pukkina. Lohtu tuli nopeaan, kun sai äidin luvalla cola-tölkin valmiiksi avattuna. Alle 13-vuotiaille jaettiin limut vain huoltajan luvalla. 👌

 

Jonottelimme seuraavaksi kuvauspisteelle. Henkilökunta auttoi kuvien ottamisessa tarvittaessa. Kuvausetäisyys oli kameralle turhan lyhyt, mutta suurin osa toki kuvasi kännykällä ja sai varmasti kivat kuvat muistoksi.

Klassikkomainoksista tuttu rekka ei toki paikanpäällä täytä aivan odotuksia, mutta hieno se oli silti valoissaan. 

  

Hyvän mielen kuuseen sai laittaa oman koristeen - poika ripusti nimensä oksalle.

  

Koska muut lapset eivät päässeet mukaan, oli ihanaa, että saimme viedä heille lahjaksi omat limutölkit. Jeriel ilmoitti topakasti veljien nimet, ja saimme mukaan heille nimikoidut juomat. Lahjatölkin sai lataamalla Cokis-app:in matkapuhelimeen.

Lopuksi jonotettiin toiveikkaana kierrätysrulettiin! Jeriel näki jollain lapsella hienon Cokis-rekkalelun, ja odotti tietysti sen voittavansa.

Valitettavasti voitto meni kuitenkin ohi molemmilla kierroksilla, niin kuin ruletissa joskus voi käydä.

Joku ihana osallistuja antoi kuitenkin pojalle kivan kakkospalkinnon lohduksi.

Coca colaa nieleskellen tultiin ja pettymystä nieleskellen lähdettiin 😄

Kaikenkaikkiaan mukava fiilis oli kuitenkin tapahtumassa. Oli hyvin huomioiva henkilökunta, ihania ihmisiä liikkeellä ja saatiin superkivat kotiinviemiset!