Huonekaluihin, sisustukseen ja designiin painottuneet messut ei ehkä aivan ensimmäisenä herätä mielikuvaa tapahtumasta, johon on ihan ehdottomasti pakko päästä lasten kanssa. Sellainen kuitenkin tämän vuoden Habitare oli.
En tiedä kuvaisinko Habi Kids aluetta ennemmin pienoiskaupungiksi vai jättimäiseksi pelilaudaksi, sillä se oli molempia. Ulottuvuuksia oli vielä enemmänkin, sillä samaan aikaan sukellettiin kaupungin historiaan sekä elettiin nykyhetkeä löytäessämme pelilaudalta tuttuja katuja ja nähtävyyksiä.
Peliohje on peli itsessään. Kotona ollaan jo muutamaan kertaan pelattu Skidipelin pienoisversiota (tai siis normaalikokoista versiota), ja on se käynyt päiväkodissakin pelattavana.
Etenimme pelilaudalla joukkueena, ja se oli hauskaa. Isompien ja sujuvasti lukevien lasten kanssa, tai muutaman kierroksen jälkeen, olisi mielellään kisailtukin.
MAALI!
Paitsi että alueella oli selkeä tapa edetä pelilaudan mukaisesti, se oli täynnä vapaata leikkiä.
Yhdestä tuli myymälärosvo, toinen oli poliisi. Välillä jahdattiin rosvoa ja saalista pitkin Helsingin katuja, ja sitten vietiin rosvoa vankilaan. Salapoliisilla oli välillä asiaa puhelinkoppiin, ja välillä tarkkailtiin ympäristöä vanhan Hesarin takaa.
Pienimmäinen pääsi poliisikärryn kyytiin (vai joutui?) ja ajoi ensi kertaa mopolla. Neppiksetkin kiersivät stadin nähtävyyksiä.
Hypittiin myös ruutua ja pyöritettiin hulavannetta - perinneleikit kuului ohjelmaan.
Olin itse taas niin innoissani tästä ideasta ja toteutuksesta, mutta kyllä se vetosi lapsiinkin! 5-vuotiaani jaksaa jatkuvasti muistella, kuinka Skidipeli oli tosi tosi kiva!
Kioskillakin käytiin, sillä messuihmettelyn, leikin ja ostosten lomassa äidille alkaa helposti maistua kahvi. Nuorimmainen oli ikävä kyllä muuhun messumeininkiin tyytymätön, joten kiertelimme vain hieman, ja ostimme ainoastaan pari sisustuskuvaa.
Habitaren lastenalueen toteutuksesta vastasi Skidit, yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti