Haltialan aarnialue

Seikkailumme Keskuspuistossa jatkuu. Tutustuimme taas niin ihanaan luonnonsuojelualueeseen, aarnimetsään Haltialan alueella.

 

Luonnontilainen metsä pitkospuilta tarkkailtuna on satumainen. Tiheään kasvavat puut, niille sijoilleen lahomaan jääneet kaatuneet rungot ja kaikki se elämä, jota metsä vilisee - tunnelma on rauhoittava.

 

Valon vähyys rajoittaa kasvien kasvua kuusimetsän alla, kunnes puita kaatuu ja syntyy vihertäviä keidaslänttejä. Aarnialueella näkee puun elämänkaaren aivan taimesta suureksi ja lopulta sammalpeitteiseksi maapuuksi ennen hidasta häviämistä osaksi metsänpohjaa. Ihminen ei ole puuttunut aarnialueen luonnonkulkuun vuosikymmeniin.

 

 

Luonnontilaisessa metsässä kaikki puut jäävät metsään lahopuuksi.  Tärkein puuainesta lahottava ryhmä on käävät, ja ne ovatkin olennainen osa aarnialueen metsämaisemaa. Täällä on hyvä opetella kääpälajien tunnistamista.

 

Retkeilijöitä voi kiinnostaa tarkkailla aarnialueen lajeja. Orava ja rusakko ovat yleisimmin aarnialueella näkyvät nisäkkäät. Metsässä liikkuu myös kettuja, mäyriä ja supikoiria sekä muita pienempiä eläimiä. Hirven ja valkohäntäpeuran kaltaisille suurille eläimille aarnialue tarjoaa rauhallisia lepopaikkoja. Puita ja pensaita on laskettu 32 lajia, ruohoja, heiniä ja varpuja 135 lajia, sammaleita 76 lajia, pesiviä lintuja 22 lajia, lahopuusta riippuvaisia kovakuoriaisia n. 200 lajia ja kääpiä 47 lajia. Paljon bongattavaa siis rauhalliselle kulkijalle.

Loppukesän vierailumme oli ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen. Erityisesti odotan kevättä, mutta myös muut vuodenajan vaikutukset maisemaan kiinnostaa kovasti.