keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Oopperatalo - Kansallisooppera ja Kansallisbaletti

Lauantaina kävimme katsomassa iki-ihanan jouluklassikon Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas. Tšaikovskin säveltämä balettiteos perustuu E. T. A. Hoffmannin vuonna 1816 kirjoittamaan satuun Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (tai oikeastaan sen mukaelmaan, josta vastasi Alexandre Dumas). 

 

Vaikka Pähkinänsärkijä nimenomaan on klassikko ja siten käynyt jo varsin tutuksi, baletti ei vain toistanut samaa vanhaa tarinaa, vaan kertoo sen uudella tavalla. Kansallisbaletin teos sijoittuukin 1800-luvun Porvooseen varakkaan laivanvarustajan kotiin. Lavasteissa ja kohtauksissa on otettu huomioon ajan suomalaisia jouluperinteitä.


 

Saavuimme Oopperatalolle hyvissä ajoin ennen esitystä, ja ehdimme hyvin tutustua käsiohjelmaan karkkeja napostellen. 

 

Lavasteet olivat aivan satumaisen upeat. Pojatkin sanoivat, että eivät välillä olleet varmoja, katsottiinko sittenkin elokuvaa - niin sulavasti kaikki lavalla tapahtui. Ja tietenkin siihen vaikutti myös upeat esiintyjät! Oli valtava ilo seurata taidokasta ja monipuolista tanssia sekä näyttelemistä.


Baletti ajoittuu jouluyöhön. Tarina alkaa Klaaran ja hänen pikkuveljensä valmistautumisesta joulunviettoon. Heidän kotitaloonsa saapuu paljon vieraita, mukaanlukien vanha herra Drosselmeier ja hänen nuori sisarenpoikansa. Myös joulupukki saapuu paikalle vuohipukin sekä lahjojen kanssa.

Drosselmeier esittää tarinan nuoresta prinsessasta, josta prinssi ja Hiirikuningas taistelevat, kunnes Hiirikuningas taikoo prinssin puiseksi Pähkinänsärkijä-nukeksi. 
Yöllä Klaara näkee painajaisen, jossa tuohon tarinaan yhdistyi Drosselmeierin komea sisarenpoika sekä lahjaksi saatu Pähkinänsärkijänukke. Unessa seikkaili myös herra Drosselmeier sekä Klaaran pikkuveli Pekka.

Unessa Pähkinänsärkijä taistelee Hiirikuninkaan joukkoja vastaan. Myös Pekka koittaa nousta Hiirikuningasta vastaan sotilasjoukkoineen, mutta epäonnistuu. Pähkinänsärkijä haavoittuu, ja Klaara sekä Pähkinänsärkijä joutuvat kahleisiin. Painajainen muuttuu lopulta kauniiksi uneksi. Taianomaisen seikkailun yhteydessä Hiirikuningas ja Pähkinänsärkijä taistelevat jälleen, mutta tällä kertaa Pähkinänsärkijä voittaa ja surmaa Hiirikuninkaan. Taika raukeaa ja Pähkinänsärkijä muuttuu prinssiksi. Klaara ja prinssi matkustavat vieraisiin maihin taikalyhdyllä, kunnes lopulta Klaara herää. 

Myös Pekka oli nähnyt saman unen, ja kinastelevat sisarukset ymmärtävät nyt, kuinka paljon toisistaan välittävätkään.

Satu Pähkinänsärkijästä on kunnianosoitus leluille. Hoffmann kirjoittikin sadun sille lapselle, joka itsekin oli kerran ollut.

 

Tämä oli minullekin ensimmäinen kerta baletissa, joten jaoimme jännityksen ja olimme kaikki erityisen innoissamme esityksestä. Yhteinen lempparikin oli - rottakuningas oli todella vaikuttava! Lumihiutaleiden tanssi oli myös erityisen kaunis. 

Jälleen hieno kokemus jaettavaksi lasten kanssa, eikä varmasti jää viimeiseksi balettiesitykseksi. Suosittelen. Tämän teoksen ikäraja on 5 vuotta, ja 7- ja 9- vuotiaat pitivät kovasti ja jaksoivat kivasti seurata tarinaa. 

Oopperassa pojat haluaisivat myös taas käydä, joten ehkä seuraavaksi sitä?

maanantai 15. marraskuuta 2021

Pyhäinpäivä Malmin hautausmaalla

Pyhäinpäivän iltaa vietettiin koululaisten kanssa vierailemalla Malmin hautausmaalla ja osallistumalla seurakunnan järjestämään tapahtumaan.

Lasten tapahtuma alkoi Latokartanontorilta, jonne saavuimme juuri Kaartin soittokunnan vaskikvintetti Femu Brass bandin lopetellessa esitystään. Pienen odottelun jälkeen lava oli kuitenkin taas ihan liekeissä.

  

 Belenos Group of Artsin tunnelmallinen tulishow johdatti katsojat valon juhlaan pimeässä koleassa marrassäässä.

 

Pyhäinpäivä on valon juhla vuoden synkimpänä aikana. Marraskuu jo nimensä mukaan merkitsee kuollutta/kuolemassa olevaa, ja luonto onkin jo pitkälti hiljennyt talvilevolle. Pyhäinpäivänä toivon, kaipauksen ja rukouksen liekit syttyvät symboloimaan ikuista elämää samaan aikaan, kun maallinen luonto on jo "kuollut".

 

Minusta on hienoa, että valoteemaa on otettu tapahtumassa vahvasti mukaan.

 

Tulishown lisäksi torilla oli mm. partiolaisten teltta ja enkeleitä jakamassa tapahtumakarttoja sekä hyvänmielen viestejä. Lapset saivat (kunhan hieman jahdattiin) enkeliltä lapun, jossa luki esim. "olet arvokas", ja "olet super". Myös monille aikuisille enkeli jakoi viestejä, mikä oli mielestäni aivan ihana juttu. Ollaan me vanhemmatkin Jumalan lapsia ja arvokkaita, ja saatamme aivan erityisesti tarvita siitä muistutusta. Olisin varmasti ollut itsekin otettu pienestä viestistä enkeliltä.


Reitti kulki valotunnelin kautta enkelipolulle, jossa oli kivoja pieniä tehtävärasteja lapsille. 

 


   

Enkeliteltalla oli lapsille mehu- ja keksitarjoilu sekä mahdollisuus pieneen askarteluun.

Lapset kirjoittivat yhdessä terveisensä taivaaseen.


Muistelupaikalla sytytimme myös oman kynttilämme.

 

Hautausmaa oli pyhäinpäivän iltana upea. 
Kynttilämeri muistuttaa kauniisti siitä, että valo voittaa, eikä vaelluksemme pääty pimeyteen.

keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Syksyllä Annantalossa ja uudistetussa Skidilässä & Halloween disko

Syyslomalla me tietenkin piipahdimme myös kahvilassa samalla tutustuen Annantalon toiminnallisiin näyttelyihin.

 

Oli ihana käydä pitkästä pitkästä aikaa Skidilässä!


Skidilässä oli puitteet päivitetty kivasti - leikkimökki oli muuttunut leipomoksi ja sisustuksessa oli paljon kivoja uusia yksityiskohtia. Varsin Keski-Eurooppalainen tunnelma, sopii oikein hyvin tähän synkkenevään syksyyn!


Mutta se mikä ei muutu, niin Skidilän takuuherkullinen vegaaninen korvapuusti! 
Testattiin myös söpöt macaronsit.

 


Taisimme osua paikalle hiljaiseen aikaan.
Muina päivinä Annantalolla olisi ollut enemmän ohjelmaa ja varmasti enemmän vilinää. Ei toki aivan yksin saatu taloa vallata, mutta melko omissa oloissa pidimme herkkuhetken ja tutustuimme näyttelyihin.

 

Hauskaa oli silti keskenään leikkiessäkin, ja olihan meillä sentään omat kaverit mukana.

 


 

Ensimmäisessä kerroksessa on kahvilan lisäksi näyttely "Lapsuuteni", joka kertoo monikulttuuristen taiteilijoiden tarinoita lapsuudesta.

 

Näyttelyyn on koottu Suomessa asuvien ja työskentelevien monikulttuuristen taiteilijoiden lapsuutta käsitteleviä tarinoita. Taiteilijat lähestyvät lapsuus-teemaa identiteetin, kulttuurin ja näiden monimuotoisuuden kautta.

 

Alejandro Olarte ja Outi Korhonen: (UN)REST-installaatio.

 

Teos koostuu kymmenistä erikielisistä kehtolauluista välittäen samaan aikaan niin lepoa kuin levottomuuttakin. Lauluja voi kuunnella yksitellen tai vaikka yhtä aikaa melodioiden kaaoksena, ja muksut kokeilivat niitä kyllä joka tavalla. 

 

Zahrah Ehsan: The sky Looks the Same On the Other Side.


Tämä paikkaan sidottu teos luo kertomusta tilasta ja siellä olevasta taiteilijasta.

 

Arlene Tucker: Intertwined 
Teos pohtii identiteettiä, tapoja paljastaa ja löytää se uudelleen. 


 

Arlene Tucker: Hair Tree
Hiuksista muodostuvan "sukupuu" teoksen kautta taiteilija pyrkii ymmärtämään itseään ja perhettään toisiinsa kietoutuvien hiuskiehkuroiden kautta.


Arlene Tucker: You mean this to me


Irina Kreer-Boulayn: The Birth of a Personality
Monikulttuurisuudesta, kulttuurisista stereotypiosta ja kliseistä kiinnostunut taiteilija kuvaa perinteisen venäläisen maatuska-nuken avulla sitä, kuinka yhdessä henkilössä voi elää rinnakkain erilaisia kulttuuri-identiteettejä.

Josef Kan: Sandbox
Installaatio ja performanssi, joka toivottaa tervetulleeksi lapsuuden muistoihin. Hiekkalaatikossa on lapsia leikkimässä vanhan videokuvan välityksellä.

 


Rosamaría Bolom: Assembling Memories
Palapeliteos kutsuu mukaan muotojen ja värien hahmottamiseen intuitiivisen leikin kautta.


Toisessa kerroksessa on hauska Kati Hyypän ja Käsityökoulu Robotin interaktiivinen elektronisen taiteen teos "Haloo, kuuleeko metsä?".

 

Rakennetun metsämaiseman elämää pääsee kuulemaan veivaamalla numeron vanhanaikaisella puhelimella. Teos on tehty pitkälti romuelektroniikasta. Toteutuksessa lähtökohtana ovat olleet materian kiertokulun mahdollistaminen ja korjattavuus.

Teoksen tarkoitus on herättää pohtimaan suhdettamme luontoon ja teknologiaan. Kuinka metsä on meille toisaalta tuttu, mutta toisaalta saavuttamaton, ja kuinka sähköisestä viestinnästä on tullut erottamaton osa päivättäistä elämäämme. Mitä jos voisimmekin soittaa metsään?

 

 Veivaamalla numeron (0–9) vanhanaikaisella numerovalitsimella pääset seuraamaan erilaisia mikrotapahtumia äänen, valon ja liikkeen muodossa.


Luontokirjoja lepohetkelle!


Puuta päin! -työpajapäivän näyttely "Tuhotulva" on lasten rakentama installaatio hyökyaallon jälkeisestä maailmasta.


 

Installaatiossa pääsi itse kukin pelastushommiin!

 

Vesi valtaa maailmaa, ja lapset rakentavat siltoja ja torneja asukkaille ja ajoneuvoille. 


Meidän lapset olisivat viihtyneet tämän projektin parissa vaikka tuntikaupalla. Äänimaailma toi leikkiin kivasti lisää jännitystä.

 

Tuhotulva on kohta jo taltutettu, joten jos haluat tutustua teokseen, kipaise Annantaloon huomenna taikka perjantaina! Samalla kannattaa tutustua Taikaviikon ohjelmaan, perjantaina olisi ainakin diskoa tiedossa!

_________________________________________________


Lisäänkin tähän saman tien muutamia kuvia Halloweendiskosta.

 

Oli hurjan kiva meno ja meininki, ostettiin teemaherkut Skidilästä ja bongailtiin kurpitsoja sekä piirrettiin haamukortteja.



 

Monet naamiaiset ehtineet olla tässä Halloween-pyhäinpäivä -tienoilla. On pukeuduttu kouluun, päiväkotiin, iltapäiväkerhoon, taloyhtiön kerhohuoneelle, ystävien kemuihin jne. Diskoon tultiin vähän pelkistetymmissä asuissa - kolmevuotias sai kasvoihinsa hieman väriä ja vähän rokimmat vaatteet. Ekaluokkalainen pukeutui Kylon asuun ilman naamaria, ja kolmasluokkalainen taasen otti mukaan vain Stormtrooperin naamarin.


Löydettiinköhän kaikki kurpitsat...

 

Pojat kävivät tutustumassa näyttelyihin vielä uudemman kerran, ja sitten tanssittiin urakalla. Tai sen mitä jaksettiin, nuorimmaisella loppui nimittäin puhti, kun oli jo pitkä päivä takana päiväkotitouhuineen. 


 

Parasta oli ilmapallot ja savuefektit.

 

 


 
 
 

 


Mahtavaa päästä pitkästä aikaa diskoon! Ilosta otettiin kaikki irti, kunnes väsy vei voiton nuorimmasta. Harmittaa tietysti, kun isommat olisivat viihtyneet pidempäänkin tanssilattialla, mutta sellaista se välillä on, ja pienimmän ehdoilla mennään.