Voikukkabrita

Tänä juhannuksena kakkumme maistui taas kukkasilta. 

Hyödynsin alkukesästä keittämäämme voikukkahilloa britakakun täytteessä. Kakku oli aivan ihanan makuinen, mutta sen makeutta voisi raikastaa vielä vaikkapa marjoilla.

Tein britakakun kahteen samankokoiseen (Ø 23 cm) vuokaan. 

Valmista ensin pohjataikina ja jaa se leivinpaperilla pohjustettuihin vuokiin.

125 g voita 

1 dl sokeria

2 keltuaista

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää keltuaiset vatkaten (säästä valkuaiset marenkiin). Sekoita leivinjauhe vehnäjauhon joukkoon, ja lisää vaahtoon vuorotellen maidon kanssa.

Esikypsennä pohja uunissa (keskiosa, 180 astetta n. 10 min).

Tee sitten marenki:

2 valkuaista

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, ja lisää sokeri vähitellen vatkaamisen aikana. Jaa marenki kahteen osaan ja levitä pohjien päälle. Paista vielä uunissa n. 15 min kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna jäähtyä.

Täytteeksi vaahdotin 4 dl kermaa ja sekoitin joukkoon n. 1,5 dl itsetehtyä voikukkahilloa.

Levitä voikukkavaahto toisen pohjan päälle, ja nosta toinen pohja varovasti päällimmäiseksi. Peitä kelmulla ja anna jähmettyä pakastimessa vaikka yön yli (tai jääkaapissa, mutta pakastimen kautta saat jäätelömäisen jälkiruoan).

Nosta kakku hieman ennen tarjoilua huoneenlämpöön. Irrota vuoka ja asettele tarjolle sekä koristele esim. kukkasilla tai tuoreilla marjoilla ja voikukkasiirapilla. 

Lapset tykkäsivät kovasti, ja britakakku on yksi omiakin suosikkejani. Kuumana kesäpäivänä erityisen ihana näin jäädytettynä.

 

Juhannuksen kakkuhetki kotipihassa.

Alakivenpuisto ja Tykkipatteri 65

Tämänkertainen päiväretkemme sijoittui Myllypuroon, jossa kävimme tutustumassa Alakivenpuistoon sekä sen viereiseen luontopolkuun ja linnoistusalueeseen.

Puistossa oli suuri kukkula, johon oli niin jyrkät polut kuin mäkeä kiertävä loiva reitti vaikkapa lastenrattailla kuljettavaksi.

Maisemat oli hienot tältä korkeudelta. Pidimme pienen evästauon.

 

Käytin itse "vaunubaanaa", ja pääsin näppärästi ylös ja alas rattaiden kanssa. Isot pojat juoksivat jyrkempiä polkuja.

Luontoreitille lähdimme etsimään linnoituksia. Täältä löytyi jopa opastaulu.

Patteri on rakennettu kahden kallioharjanteen väliseen notkelmaan. Rintasuojana on korkea kallioseinä, johon on louhittu U-muotoiset, 10 metriä leveät, tykkiasemat riviin. 

Tykinperustaa emme runsaan kasvillisuuden alta nähneet.

 

 Tykkiasemien väliin on rakennettu suojahuoneet miehistölle sekä ampumatarvikkeille. Oviaukot on muurattu myöhemmin umpeen.

  

 

Juoksuhaudat oli siistissä kunnossa, ja varmasti pitkälti siksi, että alue on puistomainen ja huollettu.

  

Tämä on ehkä helpoin maalinnoituskohde, jossa ollaan tähän asti käyty, sillä puolustusrakennelmia voi hyvin tarkkailla helppokulkuiselta leveältä polulta. Ei siis tarvinnut lastenrattaitakaan jättää parkkiin ja seikkailla vaikeakulkuisessa maastossa. 👍

Ruskeasuon hyppyrimäki

En ole haalinut lomalle sitten minkäänlaista pakkopuuhaa tai suorituslistaa, mutta sen sijaan olen tehnyt listan, josta voimme lasten kanssa valkata päiväretken jostain päin kaupunkia.

Yksi retki sijoittui Laakso-Ruskeasuo alueelle.

 

Sinne siis lähdimme kohti Keskuspuiston tätä osaa bongailemaan "nähtävyyksiä".

Kurki on laskeutunut / Pirkko Nukari

Hevosia reitin varrella.

Voima ja herkkyys / Karlsson-Sutisna 

Tämä oli alunperin se, mitä tulimme katsomaan, ja oli tietenkin pieni pettymys, että teos makasi maassa hyvin kärsineen näköisenä. Alunperin puuveistos on siis tehty myrskyn katkaisemaan kuusenrunkoon, joka on kuitenkin ollut tukevasti pystyssä. 

Kaiverrus symboloi uutta elämää ja kasvua. Kokonaisuudessaan teos on kuvastanut vastakohtaisuuksia: uutta ja vanhaa, alkua ja loppua, sekä voimaa ja herkkyyttä.

 

Ja kun kerran tänne asti olimme tulleet ja bongasin kartalta vanhan hyppyrimäen, niin etsittiin sen jäänteet vielä metsän keskeltä. Lopultahan tämä oli ainakin lasten mielestä magein juttu!

 

Laakson, Ruskeasuon ja Pasilan välimaastossa olevalla kallioilla on ollut 22 metrin mäki.

 

Ihan jännä tutkimusretki loppujen lopuksi, kiva, että oli monta pientä ihmettelyn aihetta! En nyt vartavasten suosittele, mutta nähtävyydet kannattaa tsekata, jos sattuu lähialueella lenkkeilemään.

Paluumatkalla teimme vielä pysähdyksen, mutta siitä toinen juttu.:)

Mustikkamaa

Me tehtiin Mustikkamaalla seikkailupuisto- ja uimareissun yhteydessä pieni maisemakierros rantapolulla, ja on tämä kyllä kaunista vehreää aluetta.

Lapsille toki kiipeily Korkeessa ja uimaanpääsy rannalla oli ne ehdottomat kohokohdat!

Lisäksi Mustikkamaalta kävelee Korkeasaaren eläintarhaan, ja siinä matkan varrella on hyötykasvipuutarha "Syötävä puisto", jonka satoa saa maistella ja poimia pienimuotoisesti omiin tarpeisiin. Vastavuoroisesti kävijöitä pyydetään kitkemään muutama rikkaruoho tai kastelemaan muutama janoinen kasvi, jotta satoa kasvaa seuraavillekin kävijöille.

Rantareitillä oli hiekkarantaa pitkä pätkä, joten ihme, että lapset malttoivat varsinaiselle uimarannalle asti kävellä. Ihmisiä olikin levittäytynyt pitkin rantaa, mutta varsinaisen uimarannan etu on toki uimakopit, wc:t, suihku ja muut palvelut.

Joutsenilla lienee pesä lähellä. Pesue lipui vedessä uiskentelevien ihmisten ohi.

 

 

Tilava kaunis ranta, maisemassa myös Öljysäiliö 468.

 

Kerrassaan kivaa, kun voi yhdistää monta hauskaa tekemistä samalle kertaa!