Kotitekoinen kebab

Moro.
Tässä puhuu Minkun aviomies, ei _minkku_.

Me molemmat touhataan keittiössä (öhöh-hö). Minun alueeni on enempikin liha yms lämminruoka "kokkailu" ja minkun alue leivonta ynnä maailmanvalloitus ja ydinfysiikka. Eli ymmärrän tasan yhtäpaljon leivonnasta kuin sika tuulen syistä.

Kirjoitustapani on "vulgaari" ja usko tai älä, olen ihan täsmälleen samanlainen livenä (paljon pahempi). Kaikki mitä sanon, on mitä _minä_ sanon, ei minkku, joten töttöröö -->

Tarvikkeet:
2 x iso sikanauta (23%) = 1400g
Tilkka öljyä
1 rkl Jauhettu juustokumina (tuoksahtaa tex-mex mausteelle)
2 rkl rouhittu mustapippuri
3 rkl paprikajauhe
muutama töräys (knorr) grillimaustetta
2 rkl suolaa

500g tomaattimurskaa
2 x Sipuli
1 pikkunen pänikkä tomaattipyreetä
valkosippemurskaa (käytin valmista [kallista] ku ei vaan jaksanu näprätä)
chiliä (käytin tuoretta 2 kpl siemenineen)
500g turkkilaista/kreikkalaista/unkarilaista/jupiterilaista maustamatonta jugurttia
Raneja/ranskalaisia/nykynuorten perunaa/potaattia/mäkkäriläistä
Uuni
Työkaluja, kuten uuniritilä
Pirusti kärsivällisyyttä ja aikaa semmonen 6 tuntia :) - 8 tuntia jos "muksut auttaa"
Erityisen vahvaa lidlin foliota (loppusetistä voi sitten muokkailla passelin hatun jos kuumottelee säteilyt)

(salaattiin)

Jäävuorisalaattia
tomaattia
kurkkua

1. Aukaise muoviset jauhelihan säilytyslaatikot. Jos tämä ei luonnistu niin lopeta lukeminen tähän. Kaada kulhoon läskit, öljy, mausteet ja anna kunnolla turpaan. Tässä on nyt siis pointtina "vaivata" ilmat pois lihataikinasta ja saada mausteet leviämään mahdollisimman tasaisesti läpi taikinan. Jos et tätä tee niin lopputuloksena on löysää mureketta eikä kiinteää kebabbia. Eli murjo oikeasti ihan kunnolla. Tässä on hyvä purkaa vaikkapa ruuhkasuomen tieraivoa tai SoMe-ahdistusta :)
Sitten kun tuntuu että nyt riittää niin murjo vielä toinen samanlainen. Tai jos omaat jonkunlaisen monitoimikoneen niin tämä koko kohta on ihan turha :)



2. Ota ihan reilu siipale extravahvaa foliota. Joo, enemmän. Taita kaksin kerroin.

3. Pyörittele taikinasta mahdollisimman tiivis ja tasainen pötkö

4. Kääräse folioon niin tiukalle kuin uskallat. Tämmönen "karkkikäärö" on ihan toimiva ratkasu.

5. tässä oma tuote, kännykkä vain antamassa jonkinlaista kokoreferenssiä

6. tökkää folion läpi muutama reikä että ylimääränen rasva pääsee pois. -pohjaan *doh*

7. laita ~100-125-asteiseen uuniin ja anna olla semmoisen 4-5 tuntia (tää on aina vähän arpomista). Älä yritä nopeuttaa toimintoa nostamalla lämpötilaa sillä lopputulos olisi lihamureke, ei kebab.



8. Punainen kastike:
Tomaattimurska ja tomaattipyre sekasin,
1 pieneksi pilputtu sipuli
2 teelusikallista valkosipulimurskaa,
2tl mustapippuria
2 pieneksipilputtua chiliä (keskivahvaa punasta eikä mitään habaneroa tai nagaa prkl) _siemenien kanssa_ eli tulee semi-tulista tällaselle tissiposkelle (vaimo kestää paljo enempi)
1tl jauhettua juustokuminaa
1 tilkkanen vettä

9.Sotke ihan kaikki kattilaan ja keittele kasaan 30-40 minuuttia. Jos tahdot "tasaisempaa" kastiketta niin soseuta halutessasi mixerillä, tai hurupuikolla, vai mikä sen nimi ny oli?



10. Valkoinen (ei rasistisella tavalla) kastike :
-Kaada universaali ja absoluuttisen tasavertainen maustamaton jugurtti kulhoon.
-nakkaa sekaan 2 tl valkosipulimurskaa, 1 tl rouhittua mustapippuria ja 1 tl suolaa
-sekoita
-TADAA!! se on tehty!



11.Ota kebu ulos uunista. Tämä pökäle olisi saanut olla ehkä inasen enempi uunissa. Ei se joulukinkkukaan kiirehtimällä... ,mutta ihan komia pökäle silti. Kiinteä ja mehukas.



12. anna kebun vetäytyä jääkaapissa ainakin tunnin. Parempaa on huomenna, mutta kun malttamaton on niin piti vähän maistaa :)
-ota terävä veitti, semonen ihan oikeasti terävä ja leikkaa ohkasia siivuja irti pökäleestä ja varo sormias prkl.



13. Paista ne siivut vielä pannulla. ei tartte käristää, kuhan lämmität jämäkäksi.


14. Ainiin ne ranet... olis pitäny olla jo uunissa 20 minuuttia min. (Ah, is there life afer deep frier), ja salaatti ;) mutta tässä tarjoiluehdotus tai pari :)

Ja kyllä maistui :) Ei liian tulinen, eikä mikään vetinen rotanlihakebu. Hifistelijät voi haluta lampaanjauhelihaa (tätä tahdon kokeilla joskus), tai vähärasvaista, mutta aiemmat kokeilut on vain osoittanut että vähärasvainen nautajauhis on kuivaa lopuksi :/

Minecraft-synttärit: kutsujen värkkäilyä

Tytärpuolen synttäriteematoiveena oli Minecraft, ja hieman hän halusi omaa LPS-harrastustaankin siihen mukaan. Jotenkin spesiaalit, mutta melko yksinkertaiset kutsut värkättiin, sillä nämä on niin sanotut "kakkossynttärit". Tilaisuus siis isälle ja isän puolen suvulle (ja toki meidän perhetutuille!) juhlia lapsen tärkeetä päivää:)

Leikkasin punaisesta askartelupaperista n. 15cm x 30 cm palat.Liimakaistalevaran huomioonottaen taittelin paperin pitkältä sivulta puoliksi. Näin kortin mitat on n. 14 x15 cm, ja n. 2 cm kaistaleen päälle laitoin puikkoliimaa ja painoin kiinni kortin sivuun. Sitten vielä kerran taitetaan kortti puoliksi, jolloin taitos tulee n. 7 cm kohdalle.Kortin saa nyt taiteltua niin, että sen sisään muodostuu neliö.

Kortin keskelle (tai hieman alapuolelle) liimasin valkoisesta piirrustuspaperista valkoisen, n. 3,5 cm paksun, kaistaleen.

Viivat ja teksti on mustalla tussilla (vapaalla kädellä, paitsi viivat viivottimen kanssa) piirretty. Aluksi vedin viivoja vähän miten sattui, mutta myöhemmin sitten mallista katsottuna tein 7 viivaa n. 1,5 cm päähän toisistaan. Tussilla rajataan myös kortin reunat ja valkoisen paperin reunat, ja lisätään hieman "varjostuksia" (pienet pyöristykset joissain kulmissa).

Leikkaa kortti vielä jokaisen neljän taitoksen kohdalta valkoiseen kaistaleeseen asti auki, ja tee taitos valkoisen kaistaleen myötäisesti. Näin kortti avautuu taas neljältä sivulta. Niihin sitten voi liimata teeman mukaisia kuvia ja kutsutekstit yms.

Hahmojen kuvat keräsin netistä ja tulostin. Jotta niihin saa hieman tukevuutta (kun kerran pystyssä täytyy seistä), niin liimasin askartelupaperiin ja leikkasin sitten reunoja myöten. Onneksi nämä on melko helppoja leikattavia, sillä hommaa oli paljon.:D Hahmot oli myös lapsen itse valitsemia, ja kivasti kaikkiin kutsuihin tuli hieman eri kattaus. Toki kaikista voi tehdä myös samanlaisia.

Kutsutekstin tein netistä löytyvällä teksigeneraattorilla. Värit tyttö valitsi itse. Tulostus ja leikkaus, ja liimaus aukeaville sivuille.

Kortin sisälle taittele kartongista suorakulmainen kaistale POP UP- hahmoja varten. Etualalle kortin sisään liimasin Steve-hahmon ja takasivulle Creeperin. Kaistaleen päälle kortin keskelle kolme satunnaista hahmoa. Kannattaa olla tarkkana, että hahmot ei ylitä kortin "läppiä" sen ollessa kokonaan kiinni. Näin ne pysyvät vielä yllätyksenä:)

Oikealla etualalla on lisäkortteja, joita tehtiin. Melko iso homma näissä pop up -korteissa olikin, kun melkein parisenkymmentä ilta/yöaikaan tein. Näissä on samanlainen etuosa kuin pop-upeissakin, mutta kortti on yksipuolinen. Takana vain hahmoja liimattuna ja kutsutekstit kuten muissakin. Ja piirrokset kokonaan lapsen itse tekemät! ^^

Tältä valmis kortti siis näyttää, kun se on kiinni, ja läpät vain taitettu alas.

Ajatuksena on, että tämä valmis TNT-kuutio räjähtää, mutta sisältä ponnahtaakin kiva yllätys! :)

"POP"

Ja sitten vielä kaikki kortit kasassa:) Mulla ei nyt sattunut olemaan sopivia kuoria, enkä ehtinyt enää askarrella, kun tosiaan aikaa meni mukavasti, ja kohta jo kiikutettiin kortteja pidemmällä asuville. Loppuihin, joita vielä on, saatan kuoren tehdä esim. sellofaanista, jolloin "pommi" näkyy läpi^^

Tässä vielä tytön, kohta 8 v., itse askartelema kortti. Aikaa hänellä ei ollut tehdä itse enempää, mutta ainakin yksi, ja hyvin sujui, joten lapset mukaan askartelemaan!:)

Kortin kutsuteksteihin voi tosiaan laittaa enemmänkin tietoja, tai sitten takapuolelle voi vielä kirjoitella tarvittaessa.

Jääpalakalastusta

Tässä vinkiksi todella helppoa ja hauskaa puuhaa lasten kanssa. Tarvitset vain kulhon vettä, jääpaloja, narua ja suolaa.

Laita vettä kulhoon, ja jääpalat sekaan. Anna lasten heti koittaa kalastaa jääpaloja narunpätkällä. 

Ei se tietenkään onnistu, joten on taikatempun aika... 

Pyydä lapsia jättämään onkinaru jääpalan päälle, ja ripottele päälle vielä vähän "kalanruokaa", eli suolaa. 

Odottakaa hetki, että kala nappaa... 

...ja varovasti nostakaa kalasaalis vedestä! 

 

Kala tarras niin hyvin, että tarvii oikein irrotella:)

Melkein vois kalastuskisan tehdä, kuka saa eniten kaloja kerralla;)

Ihan älyttömän hauska pieni projekti, lapset tykkäs! Helppoa, hauskaa ja halpaakin. Ja kaiken lisäksi opettavaista:

Kun suola sekoittuu jäähän, se alentaa veden jäätymispistettä. Siksi jää siis alkaa sulamaan, kun suolaa sirotellaan päälle. Koska tässä "kokeessa" suolaa käytetään vain vähän, vesi ympärillä jäätyy uudelleen nopeasti. Siksi naru jää ikäänkuin loukkuun, ja jääpalat pysyvät kiinni.

Herkkuja vesimelonista

Mikäs sen ihanampaa, kuin huomata, että vesimeloni on ihan kauheen halpaa!

Nyt malttaa pienen budjetin opiskelijamammakin ostaa kokonaisen pallon aina silloin tällöin.

Niin, ja toteuttaa hauskoja välipaloja, tai jotain spesiaalia harvinaiselle vieraalle, mutta tärkeälle ystävälle.

Ensinnä tein muutamat pitsat. Viipaloin siis melonin pyöreiksi siivuiksi. Vatkasin kookosmaidon jähmettyneen osan "vaahdoksi", ja levitin sitä siivujen päälle. Täytteeksi sitten oman maun mukaan marjoja/hedelmiä ja vaikka pähkinöitä. Itselläni tässä pensasmustikoita ja mansikkaa sekä paahdettuja kookossuikaleita. Aivan ihana välipala tuli, niin aikuisten kuin lastenkin makuun.

Melonitikkareita. Ja vain mielikuvitus (tai piparimuottivalikoima) on rajana. Kauniita ja herkullisia, ja ehkä sotkeekin vähemmän, kuin vetinen meloni muuten:) Lasten on helppo syödä tikun päästä.

Testasin myös vesimeloni-jätskejä, ja meni täydestä jätskinnälkäisille. Tikkarit voi siis laittaa pakastimeen. Vaihtoehto, josta omatunto ei soimaa. Saavat halutessaan toisenkin;)

 

Tämän kakun tein jokseenkin ruokarajoitteiselle ystävälleni, joka tuli käymään melko lyhyellä varo-ajalla. Nopea ja helppo valmistaa, ja veikkaanpa, että vieras osaa arvostaa yllätyksellisyyttä;)

Koristelu on jälleen kookosmaito-vaahtoa, pensasmustikoita ja itse ruoaksi kasvattamiani orvokeita.

 

Vaikka melonikakuista on noussut jokseenkin kohu, niin uskalsinpa tarjota sitä jo toistamiseen. Itse tarjoaisin mielelläni kaikki herkkuni näin upealla sisällöllä, jos se ei olisi jokseenkin rajoitteinen esim. koristelun osalta. Toki painin myös sen kanssa, että mitä vaikkapa synttärivieraat odottavat saavansa, ja siksi on oltava sokeria sokerin päällä muutaman terveellisemmän lisukkeen (ja esim terveellisen "vauvakakun") lisäksi. Nyt oli hyvä syy tehdä tällainen sokeriton ja gluteeniton tarjottava. Vieraani ei millään arvannut ensin, mitä kakusta paljastuu, ja kun lopulta sai palan leikattua, vallan riemastui:D Kiva, että oli mieleen<3

Piknikillä juodaan poikien kanssa raikasta vettä, ja jääpalaksi sopii nätit vesimelonikukkaset. Lisäksi laseissa on "oikeat" jääpalat, joissa rautayrtin kukkia.

Kuten mainitsin, olen tehnyt aikaisemminkin kakun vesimelonista. Se oli nuoremman poikani ensimmäisenä nimipäivänä, hänen ollessaan vielä alle vuoden vanha. Halusin tendä nimpparikakun, mutta sellaisen, jota saatoin huoletta antaa hänen syödä itsekin. Silloin koristelin sen kuitenkin marsipaanilla/sokerimassalla, mutta koristelu olikin vain koriste.Ja kyllähän se vetistyi, kun en huolella kuivatellut/kylmännyt melonipalloa:)

"Pikku prinssi" <3

​

Fallkullan kotieläintila

Vähintään kerran tai pari vuodessa käymme perheen kanssa Fallkullassa ihailemassa maatilaelämää ja eläimiä. Mahtavaa, että pääkaupunkiseudulla on tällainen paikka, niin ei lapset pääse vahingossa vieraantumaan elämän perustavista asioista.

Omassa lapsuudessani mm. lehmät ja traktorit ovat olleet itsestäänselvä osa näköpiiriä. Nyt kaupunkilaislapsia kasvattaessani joudunkin miettimään nämä itsestäänselvyydet uudelleen, ja tehdä jotain sen eteen, että (tiedostava) itsestäänselvyys säilyy jälkipolville. Kotieläintilat on siihen oiva apu.

Viimeksi kävin Fallkullassa kesäkuussa. Esikoinen oli vielä viimeisiä päiviä päiväkodissa ennen kesälomaa, ja päätin reissata tilalle vain Danielin kanssa. Olkoon pieni ekstrakiva kahdenkeskinen juttu, kun ollaan viimeisiä päiviä kahdestaan ennen lomaa, ja myöhemmin ennen Danielin päiväkotiuraa. Ja kyllähän se kolmevuotias olisi tuon vierailun dominoinut, saatiin nyt rauhassa ihastella eläimiä 1-vuotiaan kanssa. (Ja loppukesästä vieraillaan yhdessä sitten Haltialassa, jos ei Fallkullaan enää mentäisikään.)

Ensimmäistä kertaa leikimme lasten leikkipaikallakin. Poika viihtyi todella hyvin, enimmäkseen juoksi yhteen rakennukseen sisään ja ulos, ja sisään ja ulos, ja....

Huippukivaa oli, ja oli meillä hyvää seuraakin. Mukava paikka viettää kesäpäivää kiireettömästi. Eväät mukaan, tai piipahdus kahvilassa, niin jaksaa koko päivän.

Kamerasta loppui akku kesken kaiken, joten loput kuvat on puhelimessa tallessa. Harmi. Aina pitäisi muistaa ottaa vara-akku mukaan.:)