Maununnevan suo

Rakastan pitkospuita, ja sitä fiilistä, mitä ne tuovat luonnossa liikkumiseen. Siispä tuskin pystyn vastustamaan pitkosreitille menoa, jos sellainen kohdalle osuu. Maununnevan lyhyt reitti tulikin kuljettua eräälla kotimatkalla vähän ohimennen. Alue tarjoaa pikapyrähdyksen luontoon sijaitessaan asutuksen ja liikenteen keskellä.

 

Pienimmäinen ei vielä kävellyt, mutta konttasi tomerana lankkuja pitkin.Selvästi mielekästä alle vuodenvanhallekin!

Maununnevan suojeltu suo sijaitsee Perhekunnantien varrella.

Kuvat ovat syksyltä.

Neva on puuton avosuo, jolle on suonsilmät ovat tyypillisiä. Puut ja pensaat puuttuvat lähes tyystin vetisyyden vuoksi, tai kasvavat vain metrin parin mittaisiksi. 

 

 

Kotimatkalla riitti vielä sieniä ihmeteltäväksi. 

 

_________________________

Keväällä teimme nevalle uuden pienen retken, kun olimme pyöräilemässä paikan ohi. 

 

Otimme kevätseurantavihkon mukaan, mutta pakko tunnustaa, että luonnon tarkkailu taaperon kanssa ei aina välttämättä suju leppoisan mukavasti. Vauhtia pitää olla, sillä suohon sukeltamisen voittaa vain pitkospuilla juoksentelu!

 

Hirmuisen jännää se suolöllö taaperon silmissä on.

 

 

Isot pojat ehtivät kyllä katsella ympärilleen ja ihmetellä, ja elämys tämä pienimmällekin oli, joten haasteista huolimatta huippu reissu!

 

 

Mummolassa

Talvitunnelmia mummolasta 💙

Nyt ei tosiaan ole postauksella muuta pointtia, kuin julkaista muutama kiva mummolakuva.

 

 

 

Laiskiaispullat

Tänä laskiaissunnuntaina leivoimme lasten kanssa laiskiaispullia! 

Esikoinen on aina puhunut laskiaisesta laiskiaisena (tahattomasti siis, ja vaikka on kovasti korjailtu), ja mielessä on ollut jo pari vuotta, että täytyy sitten laiskiaispullat tehdä laskiaispullien sijaan. Jospa tämä auttaisi muistamaan juhlapyhän oikean nimenkin.

Taikinan tein ensimmäistä kertaa ilman kananmunaa, enkä varmastikaan palaa vanhaan ohjeeseen enää. Oli niin onnistuneen pehmeät pullat!

  

Kerman keskelle sujautin pallon, jossa mantelimassaan on sekoitettu mikrossa pehmennettyä pätkistä. (n. 150 g mantelimassaa ja n. 100 g Pätkis Mini Bites) Idea Hellapoliisilta.

Laiskiaisen kasvokuvion leikkasin talouspaperiarkkista sabluunaksi pullien päälle. Tomusokeria siivilöin päälle, ja sulalla suklaalla kuvioin silmät, nenän ja hymyilevän suun:) Tosi helppo siis, ja hirveän söpö! (Suklaakoristeet voi tehdä vaikka etukäteen leivinpaperille ja antaa jähmettyä, ja siirtää sitten valmiin pullan päälle. Tomusokerin päälle pursottaminen voi olla hieman hankalaa) 

 

Pullat nautimme pätkiskaakaon kera. Hirveän hyvää, mutta makeusvaroitus on pakko antaa!😂

PULLATAIKINA

5 dl maitoa

2 dl sokeria

1 rkl kardemummaa

1 rkl vaniljasokeria

1 tl suolaa

2 pussia kuivahiivaa

n. 13 dl vehnäjauhoja

175 g voita

Lämmitä maito kädenlämpöistä lämpimämmäksi, ja lisää sitten sokeri, kardemumma ja suola.

Lisää kuivahiiva osaan jauhoista ja sekoita, ja vaivaa nesteen joukkoon taikinaksi. Lisää jauhoja vähitellen, jotta taikina jää hieman löysäksi, mutta irtoaa kulhon reunoista. Sekoita loppuvaiheessa taikinaan pehmeä/sula voi.

Anna kohota lämpimässä vedottomassa paikassa liinan alla n. 40 minuuttia.

Leivo haluamasi kaltaisia pullia, kohota vielä liinan alla, ja sitten voitele kananmunalla ja paista uunissa 200-225 asteessa keskitasolla n. 10-20 minuuttia (paistoaika riippuu pullien koosta).

Taikinasta saa täydelliset laskiaispullat,  mutta samalla ohjeella voit tehdä myös esim. voisilmäpullat, korvapuustit, pullapitkot jne.

Helsingin yliopistomuseo

Helsingin yliopistomuseossa, yliopiston päärakennuksen kolmannessa kerroksessa, pääsee tutustumaan tieteen ja yliopiston historiaan. 

Tuntuu jokseenkin hassulta, että museo on ilmestynyt sinne ihan huomaamattani, kun valmistumisestanikaan ei ole kuin vasta parisen vuotta aikaa. 😄 (Toki lähiopintoja juuri päärakennuksessa minulla ei viime vuosina tainnut ollakaan...) Museosta sain kuitenkin hyvän syyn palata "opiskeluaikoihin", ja esitellä lapsillekin sitä osaa elämästäni.

Helsingin yliopistomuseo vaalii Helsingin yliopiston kulttuuriperintöä ja ylläpitää esine-, taide- ja valokuvakokoelmia. "Ajattelun voimaa" on pysyvä näyttely Helsingin yliopistosta, sen opiskelijoista, opettajista ja tutkijoista. Näyttelyssä on esillä tieteen, opetuksen ja yliopiston historiaan liittyviä esineitä, kuten keisarien muotokuvia, eri-ikäisiä mikroskooppeja, anatomisia havaintomalleja, yliopiston alkuperäinen perustamisasiakirja ja hopeiset valtikat vuodelta 1640. Uudempia esineitä näyttelyssä ovat esimerkiksi Linus Torvaldsin käyttämä tietokone ja vuoden 2007 opiskelijahaalari. 

Lähde: Helsingin yliopistomuseo

 

Näyttelyn ensimmäinen osa, Kuninkaallinen Turun akatemia, esittelee mm. rehtorin viitan, palosta säilyneitä mitaleja ja fysiikan kabinetin vanhoja esineitä. Katon valoissa hehkuu Turun palo.

 

Näyttelyn toinen osa, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, sijoittuu 1800 -luvulta 1900 -luvun alkuun. Täältä löytyy keisarimuotokuvia, opetuskokoelmia ja laitteita, ja lyhytaikaiseksi jäänyt naisten ylioppilaslakki. 

Näyttelyn kolmas osa tutustuttaa mm. äitiyspakkauksen ja ylioppilashaalarin historiaan, sodan aikaisiin esineisiin ja mielenosoitusnukkeen.

 

Parasta oli tietenkin availla erilaisia luukkuja...

...ja lyhytelokuvat neljän eri aikakauden opiskelijoiden elämästä kiinnosti kovasti 5-7 -vuotiaitakin.

Museo oli hieno ja lapsillekin kiinnostava, vaikka eivät niin kohderyhmää olekaan. Vuodenikäisen kanssa tosin en itse ehtinyt näyttelyyn syventymään, joten suunnitteilla olisi ehtiä käydä täällä joku kerta ihan yksin.

Näyttely on auki maanantaista torstaihin klo 12–17. Vapaa pääsy.

Näyttelyyn on olemassa myös mobiiliopas, johon voi tutustua kotona tai omalla laitteella vaikka paikanpäällä: Ajattelun voimaa –mobiiliopas