lauantai 3. syyskuuta 2022

Sinebrychoffin taidemuseo


Sinebrychoffin taidemuseon rakennus Helsingin Punavuoressa valmistui vuonna 1842 Bulevardin varrelle. Talon rakennutti liikemies Nikolai Sinebrychoff. Alkujaan se toimi Sinebrychoff-suvun yksityiskotina ja tehtaankonttorina. Rakennuksen länsipuolella sijaitsi Sinebrychoffin panimo 1800-luvulta vuoteen 1992 saakka. Nikolai itse ei muuttanut koskaan taloon, vaan talo oli hänen veljensä perheen asuntona ja edustuskäytössä. Kun taidemuseo perustettiin, sen käytössä oli aluksi vain osa rakennuksesta, sillä osa siitä oli Sinebrychoffin toimitusjohtajan asuntona 1970-luvulle saakka.

Rakennuksen takana sijaitsee Sinebrychoffin puisto. Nikolai Sinebrychoff perusti sen omistamansa panimon tontille, mutta se oli alusta lähtien avoinna myös yleisölle. Nykyään Koffin puisto kuuluu Helsingin kaupungille, ja se on Helsingin suosituimpia puistoja. Mekin vietimme monen muun tavoin eväshetken puistossa rennon museopäivän lomassa.

 

Kadulta katsottuna Sinebrychoffin rakennuksen molemmilla puolilla on portti puistoon. Puistosta löytyy muun muassa vanha muistomerkki-lehmus ja eteläosan kalliolla vanha tiilinen kahdeksankulmainen torni.

 

Sinebrychoffin taidemuseo on osa Suomen Kansallisgalleriaa, ja se on Suomen ainoa vanhaa eurooppalaista taidetta esittelevä museo.


 

Esillä oli näyttely "Linné ja pieni pala paratiisia".
Puutarhateema on mielenkiintoinen, sillä se sijoittuu kulttuurin ja luonnon rajamaastoon. Se peilaa maailmankuvia ja haaveita, tuottaa hyvinvointia, ja toisaalta puutarhataiteella on ollut vahva kytkös myös kasvitieteelliseen tutkimukseen.


Maalaukset ei suuremmin innostanut nuoria museoseuralaisiani - kotimuseo oli kiinnostavampi puoli.

 


 

Kotimuseossa pääsee tutustumaan Sinebrychoffien kotiin sellaisena, kuin se oli 1910-luvulla. Taidekokoelma, esineet ja kalustus on sijoitettu alkuperäisille omille paikoilleen, ja salien pintamateriaalit ja maalit valittiin siten, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin kymppilukua.


 

Museolla on useita yksityishenkilöiltä lahjaksi saatuja kokoelmia. Keskeisimpänä, Paul ja Fanny Sinebrychoffin kokoamat teokset sisältää 400 pienoismaalausta, ruotsalaisten taiteilijoiden maalaamia muotokuvia Kristiina-kuningattaren ajoilta 1800-luvulle, kymmeniä flaamilais-hollantilaisten mestarien maalauksia sekä italialaisia renessanssiajan maalauksia. Kokoelmaan kuuluu myös arvokkaita huonekaluja, pronssi- ja hopeaesineitä sekä posliiniastioita.

Paul ja Fanny Sinebrychoffin hopeakokoelmassa on 29 esinettä ja se on läpileikkaus pohjoismaisesta kultasepäntyöstä vuosina 1660-1760. Siihen kuuluu sekä Kööpenhaminassa, Tukholmassa ja Kristianiassa valmistettuja esineitä, että maaseutukaupunkien kultaseppien töitä.

 


Museossa on lisäksi vanha grafiikan kokoelma (Collanin kokoelma ja vuonna 1919 testamenttilahjoituksena saatu Ramsayn kokoelma), sekä ikonikokoelma, jossa on bysanttilaisia, kreetalaisia, venäläisiä ja karjalaisia ikoneja myöhäiskeskiajalta 1800-luvulle.


Sinebrychoffit keräilivät myös antiikkihuonekaluja. Museon empiresalin kalusto hankittiin todennäköisesti 1850-luvulla. Perimätiedon mukaan kalusto ostettiin keisarillisesta hovista, Ropshan linnasta Venäjältä. Kustavilaisen salongin huonekalut ovat 1700- ja 1800-luvuilta.


Pienimmäinen on leikkinyt viime aikoina bussia, ja silloin kun on leikki päällä, niin museovierailut voi olla hankalia (bussilla kun ei ole käsiä, mistä voisi pitää kiinni, esim.). Olikin kivaa, miten henkilökunta ohjasi pienen huomion kelloihin, mitä huoneissa olikin monta - päästiin hyvin taas eteenpäin, kun bongailtiin aina niin kiinnostavia kelloja.



Sinebrychoffien lahjoituskokoelmaan kuuluu myös Keski-Euroopassa tehtyjä lasiesineitä, joiden joukossa on pikareita, juomalaseja ja pokaaleja pääasiassa 1700- ja 1800-luvuilta. Kokoelmassa on myös muutamia pienikokoisia pronssisia pöytäveistoksia. 


 

Museon erikoiskokoelmissa on yli sata maalausta käsittävä vanhemman ruotsalaisen muotokuvataiteen kokoelma. Se painottuu 1600- ja 1700-lukujen taiteeseen. Maalauskokoelmaa on kartutettu yli sadan vuoden ajan ostoin ja lahjoituksin.

Paul Sinebrychoffin vuosina 1899-1910 keräämä miniatyyrimaalausten kokoelma on Pohjoismaiden suurimpia. Se antaa kattavan katsauksen ruotsalaisen miniatyyritaiteen kehityksestä, ja kokoelmassa on myös esimerkkejä muiden maiden miniatyyritaiteesta.


Tämä oli lapsista kiinnostavaa, kun teoksia pääsi tutkailemaan tarkemmin digitaalisesti.


Museo on avoinna tiistaista perjantaihin n. 11–18 (katso päiväkohtaiset aukioloajat museon omilta sivuilta), viikonloppuna 10–17
Pääsylippu: museokortti / aikuiset 16 €, alennusryhmät 14 €, lapset maksutta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti