Ihastuttava Lammassaari ja Kuusiluoto. Vaikka mielikuvani tästä kohteesta on, että sen tuntee kaikki, ja että se on suosituin tai ainakin suosituimpia luontopolkuja Helsingissä, en ole siitä vielä postausta tehnyt. Ollaan toki kerran tai pari käyty, mutta viime kerrasta on sen verran aikaa, että nyt piti tulla uusintamaan kokemus.
Ja eipä tämä onneksi pääse puhki kulumaan, vaikka useammin kävisi (oletuksenani tietysti vastuullinen retkeily). Lammassaaren luontopolkua emme kuitenkaan kiertäneet kokonaan tällä kertaa, mutta "uutena" kävimme esimerkiksi Pornaistenniemen lintubongauspaikoilla.
Kivat puiset opastaulut tahditti matkaa reitin varrella.
Lapset olivat innoissaan kaikesta elävästä, mitä bongailivat pitkin matkaa. Parasta oli sisiliskot.
Harmitti, että juuri tältä reissulta unohdimme kiikarit kotiin. Ne kun kulki rattaissa muuten lähes koko kesän.
Pelattiinpa Pokemon Go:takin välillä.
Niin kauniit maisemat. Ja ei se kaupunki kovin kaukana ole, vaikka siltä saattaa tuntuakin.
Kohti Kuusiluotoa. Rattaat oli jätettävä parkkiin, maa oli niin juurakkoista ja pitkospolkukin kapeampi. (Toki kapeilla rattailla saattaa jotenkuten mahtua, mutta kun mahdollista, niin mieluummin ilman.)
Pitkospuut on aina elämys. Erityisen kivat on nämä kapeammat ja keikkuvat puut, ja korkea ruovikko ympärillä.
Saappaat olisi kyllä ollut hyvä varustevalinta!
Lapset odottivat kovasti lampaiden kohtaamista. Lammas on yksi esikoisen suosikkieläimistä, joten olipa ihana päästä niitä silittelemään.
Taaperon kanssa aina vähän jännittää, osaako olla rauhallinen ja helläkätinen eläinten kanssa. Hienosti meni kyllä, vaikka päälle näki, että pakahtuu innosta.
Mitenkään huomattavan paljon ei ollut ihmisiä samaan aikaan, eikä lampaiden luoksekaan syntynyt isompaa ruuhkaa.
Meillä oli vain pientä evästä mukana, mutta täällä olisi kelvannut pistää paremmankin piknikin pystyyn. Ihanat maisemat ja lapsilla tutkittavaa yllinkyllin.
Lähdettiin sitten takaisinpäin, taaperon johdolla hyvää vauhtia. Lintutornille!
Jatkettiin tosiaan vielä Pornaistenniemen luontopolkua ja mentiin kapeilla pitkoksilla nyt rattailla. Vastaantulijoita oli muutama, ja välillä oli hankala pitää kaikki renkaat lankkujen päällä, joten suosittelen jättämään vaunut pois, vaikka juuri ja juuri ihan hyvin mahduttiinkin kulkemaan.
Piilokoju oli mahtava. Esikoinen olisi halunnut jäädä sinne isojen bongareiden kanssa pidemmäksikin aikaa, mutta kun ne kiikaritkin jäi kotiin, niin jatkettiin matkaa.
Hiljaista oli kylläkin. Siksikin olisi ollut kiva jäädä odottelemaan luonnon näytelmää.
Lapset vielä kapusivat lintutorniin, itse jäin rattaisiin nukahtaneen taaperon kanssa alas.
Huippu retkipäivä. Palatessamme herkuteltiin jäätelöt. 💙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti