Tallinnan torneissa ja tunneleissa

Olimme siis isolla porukalla Tallinnassa, ja toisena päivänä kävimme omin päin museoissa.
Saatiin helposti tutustuttua oikeastaan neljään museoon samalla kertaa.

Kiek in de Kök -torni, Bastionien tunnelit ja Kiviveistosmuseo opastuksineen sekä Neitsyttorni maksoi neljän hengen perheelle yhteensä 32€.

 

Kiek in de Kök

Massiivinen 38 metriä korkea tykkitorni sisältää kaupungin linnoittamisesta kertovan näyttelyn, keskiaikaisia aseita ja katsauksen keskiaikaisen Tallinnan elämään.


Lapsia kiinnosti kovasti keskiaikaiset aseet, mutta museossa kerrotaan myös, miten kaupungin muuri- ja tornipuolustusjärjestelmä on syntynyt ja kehittynyt. Museossa kerrotaan myös keskiajan tallinnalaisten rikoksista ja rangaistuksista. 

 

Torniin oli kova kapuaminen kapeassa rappukäytävässä. Kovin vaivalloista se ei onneksi ollut, ja pojilta 4&6-v. se kävi ihan sujuvasti. Lapsethan rakastavat jännittäviä torneja, joten oli tässä vähän perässä pysymistä molempiin suuntiin kulkiessa...


 

Maisemat oli mahtavat, ja niitä ihmeteltiin joka kerroksen välissä. Tornin erikoinen nimi todellakin tarkoittaa sananmukaisesti, että 'kurkkaa keittiöön'. Nimi juontaa siitä, että keskiajalla korkeasta tornista vartijat saattoivat nähdä suoraan talojen savupiippuihin ja sitä kautta ihmisten keittiöihin. 



Joka kerroksessa ihmeteltiin maisemien lisäksi ikkunaa läpi tornin keskustan. Toki näkymä ei ollut kirkas, mutta "periaatteessa" saatoimme nähdä ylhäältä pohjakerrokseen.


Yläkerrasta löytyi myös kahvila, joka kuitenkin oli tyhjillään meidän vierailun aikaan.

 


Kiek in de Kök rakettiin alun perin 1470-luvulla, mutta pian sitä laajennettiin ja vahvistettiin, niin että seinistä tuli yli neljä metriä paksut. Liivinmaan sodissa 1500-luvun lopulla Iivana Julman joukot onnistuivat räjäyttämään valtavan reiän torniin, mutta se kesti siitä huolimatta. Sodanjälkeisessä jälleenrakennusvaiheessa paikattuun seinään upotettiin neljän tykinkuulan rivi muistoksi tapahtuneesta. Ne näkyvät yhä tornin kaakkoiskyljellä.

 

 


 

Ylhäältä laskeuduttiin kerros kerrokselta alas, ja kävimme vielä kellarikerroksessa piirtelemässä siihen asti, kunnes opastettu kierroksemme Bastionien kiehtoviin salakäytäviin alkoi. Niihin siis kuljetaan Kiek in de Kök:in kautta.

 


Bastionien tunnelit

1670-luvulla sotilastarkoituksiin rakennettuihin tunneleihin Toompean kukkulan alla pääsee tutustumaan vain oppaan kanssa. Paikka kierrokselle kannattaa varata ajoissa, ja etenkin, jos tahtoo kuulla kertomukset suomeksi. 

 

Meidän kierros oli englanniksi, eikä se mielestäni edes haitannut näin pienten kanssa - sen verran kuin he olisivat jaksaneet kuunnella, saatoin heille itse tulkata samalla. Lapsille seikkailu tunneleissa oli kuitenkin se tärkein juttu, saatika se oivallus, kun kohta kävelimme samaa reittiä maan pinnalla takaisin museolle.


Ennen kulkua tunneleihin katsoimme lyhyen ja hauskan animaatioelokuvan historiasta.

 

Tallinnan maanalaiset käytävät ovat Ruotsin vallan aikana rakennettuja puolustustunneleita.
Rakentamisajankohtana ulkopuolinen hyökkäys oli jatkuva huolenaihe, joten kaupungin suunnittelijat rakensivat korkeita bastioneja linnoitetun kaupungin ympärille. Bastionien alle tehtiin tunneliverkosto, jotta sotilaita ja ammuksia voitiin turvallisesti siirrellä tarpeen mukaan, samoin kuin vakoilla vihollista.

 

Harjun ja Lindan kukkuloiden alla Toompean laidalla kulkevat tunnelit on rakennettu 1670-luvulla, mutta niitä ei käytetty juuri lainkaan, kunnes 1900-luvulla ne muutettiin pommisuojiksi toisen maailmansodan aikana. Neuvostoaikana ne modernisoitiin lisäämällä sähköt, juokseva vesi, ilmastointi ja puhelinlinjat. Tunnelikierroksella nähtiin neuvostoajalta jäänyttä varustelua sekä keskiaikaisia osia. Eri "huoneissa" esiteltiin myös tunnelien muuta käyttöä - se on toiminut esimerkiksi asunnottomien ja punkkareiden piilopaikkana. 

 


 

Tunneleissa on viileää, joten kannattaa varautua lämpimällä puserolla. Museosta saa lainaksi myös vilttejä kierroksen ajaksi.
  
 


Tunnelit jatkuvat vielä kiviveistosmuseoon.

Kiviveistosmuseo


Kiviveistosmuseo yhdistää maanalaisen Tallinnan ja vanhat kivenveistoperinteet.
Tallinnan kaupunginmuseon kiviveistoskokoelmaa esittelevä museo toimii 1600-luvun lopulla rakennetun Inkerin bastionissa. Koristeelliset ja kiehtovat veistoskivifragmentit on asetettu arvokkaasti näytteille: on portaaleja, koristeltuja pylväitä, sukujen tunnuksin varustettuja talojen pääsisäänkäyntien kivitauluja ja ikkunanpuitteita jopa 1400-luvulta. 

 


 


 

Museon kiviesinekokoelma käsittää yli 600 objektia, jotka ovat joskus kuuluneet Tallinnan vanhankaupungin rakennuksiin. Suurin osa kokoelman esineistä on koristeellisesti muotoiltuja kiviä, ja niillä on oma tarina kerrottavanaan. Museossa on esillä yli 200 esinettä, jotka on liitetty yhdeksi kokonaisuudeksi tunnelmallisen valaistuksen ja eri teemahuoneiden avulla.


 

 Perusnäyttelyn nimi on “Raunioiden kaupunki”. Veistetty kivi oli myöhäisellä keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla yksi Tallinnan tärkeimmistä vientituotteista.

 


Tunnelin päästä kävelimme taas takaisin museolle palauttamaan vilttiä, ja Kiek in de Kök:in kautta kävimme myös Neitsyttorniin.


Neitsyttorni

Neitsyttorni, Meghede torne, yksi Tallinnan tunnetuimmista keskiaikaisista puolustuslinnoitteista, on rakennettu  vuosina 1370–1373. Samalla valmistui Tanskan kuninkaan tarhan kautta kulkeva muuri. Vuosina 1461–62 kokonaisuutta korotettiin, uusi katettu kaide lisättiin ja ikkunasyvennyksiä vahvistettiin, että niihin voitiin upottaa jyhkeämpää aseistusta.



Torni tuhoutui Liivinmaan sodissa (1558–1583) ja sen historia sotilaallisena rakennuksena päättyi. Pian uusi bastionilinnoitusten aika teki Tallinnan keskiaikaisista torneista muutenkin vanhanaikaisia. 
Tornia käytettiin asuintiloina vuosina 1842–1960. 
Mittavat jälleenrakennustyöt käynnistettiin vuonna 1968.

 



 

 


Alkuperäinen kahvila Neitsitorn avattiin uudenvuoden yönä 1980/1981. Suosiostaan huolimatta se ei selvinnyt 1990-luvusta. Nyt se on kuitenkin uudessa nousussa.

 



Parasta oli ehdottomasti seikkailu muurilla maisemia ihmetellen.


 





Vaikka tätä suurta seikkailua ei olisi millään malttanut keskeyttää, alkoi nälkä kasvaa sen verran suureksi, että välipalat ei enää riittänyt. Museokierrosten jälkeen lähdimme metsästämään ravintolaa. 


 


Mielestäni nämä museot olivat hyvin käymisen arvoisia. Mitenkään erityisen antoisia ne ei ollut, tai täynnä viihdettä juuri lapsille, mutta mikäli yhtään seikkailu ja mielikuvitusmatkailu kiinnostaa, niin elämyksenä nämä ovat hitti!

Hinta hieman kirpaisi pienen budjetin matkailijoita, mutta toisaalta saimme moneksi tunniksi tekemistä ja seikkailuja.

Ei kommentteja:

Sisällön tarjoaa Blogger.