Ombra - entinen Keimolan moottoriradan valvontatorni

Keimolanmäen Lincolninaukio on viihtyisä kohtaamispaikka, joka tarjoaa niin historiaa, taidetta kuin moottoriurheilutunnelmaa. Keimolanmäen nuori asuinalue on perustettu historialliselle paikalle Keimolan entisen moottoristadionin yhteyteen, ja rakentamisessa on kivasti korostettu alueen menneisyyttä. Keimolan moottoriradan perusti kilpa-autoilija Curt Lincoln vuonna 1965, ja tästä myös juontaa keskeisen aukion nimi.

 

Asuinrakennuksissa on moottoriurheiluun viittaavaa kuvitusta ja muita elementtejä. Osa entisistä moottoristadionin ajoreiteistä on muutettu kaduiksi, ja katujen nimet toistavat samaa historiaa  Lisäksi vaiherikkaaseen menneisyyteen voi tutustua tietotaulujen avulla jopa pistekirjoituksella.

 

Alueen keskeinen maamerkki, Keimolan kilpa-ajojen entinen valvontatorni, on kunnostettu taideteokseksi - tai oikeastaan voisi sanoa, että instrumentiksi. Ombra nimittäin soi liikkeestä tornin ympärillä. Torni lienee myös valaistu, mutta valoisaan aikaan käydessämme emme ole sitä todistaneet vielä. 

 

Alunperin moottoriradan valvontatornin suunnitteli arkkitehti Dag Englund, ja sieltä selostettiin kilpailuja radan toiminta-aikana vuosina 1966–1978. Uuden elämän interaktiivisena tilataideteoksena se sai kuvanveistäjä Marjukka Korhosen ja äänituottaja Markus Raivion yhteistyönä.

 

Ombra kuuluu Vantaan taidemuseon kokoelmaan.

 

Aukio on päällystetty mustin ja valkoisin betonilaatoin muodostaen ruutulippukuvion. Kilparadan pohjakuva löytyy myös tornin läheisyydestä.

   

Valvontatorni koostuu sylinterimäisistä elementeistä ja korkeus maanpinnasta on 16 metriä ja torniin lisätyn lasikatteen ulkohalkaisija on 18 m. Valvontatornin rungon alaosassa on lasielementeillä suojattuja alkuperäisiä mainostekstejä.

 

Valvontatornin ympärillä on betoninen soittoalusta, joka koostuu 24 samankokoisesta elementistä, joihin on asennettu pronssiset sävel- ja soittopaikkamerkit sekä tornin valaisimia.

 Teos reagoi liikkeeseen liiketunnistimien avulla ja näin sitä voi soittaa yksin tai ryhmässä. Mitään kovin eeppistä sävellystä pojat ei tuottaneet, mutta hauskaa oli!

 

Jokainen esitys muuntuu soittajan ja kuulijan sijainnin mukaan. Tornin äänimaisema pohjautuu kilpa-autoilija Leo Kinnusen kilpa-auton ääniin.

  

 

Lapsista tornin soittaminen oli hauskaa, ja pienestä sateesta huolimatta juoksentelivat iloisina Ombran ympärillä.

 

Moottoristadionin tunnelmaa henkii myös hauskat rata-auton renkaita muistuttavat taidepenkit.

Täytyy myöntää, että en niitä penkeiksi oivaltanut, mutta oli silti hauska ja miljööhön sopiva asetelma. 

 

Formula-auton renkaita muistuttavia penkkejä on reilu parikymmentä soittoalustan edustalla. Kaksikymmentä niistä on betonisia, viisi pronssista.

 

 Pronssissa renkaissa on tärinäkaiuttimet, jotta myös tuntoaistilla pystyy kokemaan teoksen äänet.

  

Moottoriradan kartta on massakuvioinnilla toteutettuna tornin läheisyydessä. 

Eikä se juokseminen jäänyt tornin juurelle, vaan seuraavaksi leikittiin kilpa-autoa. 

 

Täällä on ajettu Keimolanajot, Helsingin vauhtikisat ja suurajot sekä Suomen Grand Prix. mutta moottoriurheilun lisäksi oli erilaisia showtapahtumia, juhannusjuhlia ja rock-konsertteja. Formula 1 -kisaa radalla ei koskaan nähty, mutta Keimolassa järjestettiin F2- sekä Formula Vee-kilpailuja.

Rataa on kiertänyt mm. Jim Clark, Graham Hill, Jack Brabham, Jochen Rindt ja Denny Hulme, ja uraansa Keimolassa aloitteli myös suomalaiset F1-kuljettajat Keke Rosberg, Jyrki Järvilehto, Mika Häkkinen ja Mika Salo.

 

Keimolan radalla järjestettiin prototyyppiautojen EM-sarjan osakilpailuja vuosina 1970-1972. 

Leo Kinnusella on Keimolan radan kierrosennätys, 1 minuutti ja 11,74 sekuntia, ajettu Porsche 917/10 TC -autolla vuoden 1972 Interserie-osakilpailussa. Kinnunen voitti sarjan mestaruuden 1971-1973.

Radan viimeisinä vuosina Keimolassa ajettiin myös uudenlaisia kisoja, kuten kiihdytysajoja sekä rallicrossia. Kesäkuussa 1978 Keimolassa järjestetyt Autourheiluliiton Vauhtikisat olivat viimeiset viralliset Keimolassa ajetut kisat. Moottoriradan toiminta päättyi takaperinajon maailmanennätykseen, jossa vuorokaudessa peruutettiin jopa 1770 kilometriä.

Tämän jälkeen alueella harjoitettiin vielä epävirallisia ajotapahtumia ja nuorison "kuutamoajeluja". Hylätty rata sai rapistua sekä hautautua metsään. 1980-luvun lopulla rata tuhottiin ajokelvottomaksi, jolloin myös nuorison radankäyttö loppui. 2004 alueelle sijoitettu rengasvarasto paloi tuhoten tornin puurakenteet.

Mielenkiintoinen ja monivaiheinen historia siis, ja tässä vain hyvin karkeasti kuvattuna. Ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa Lincolninaukioon oli sitten moottoriurheilun ystävä tai ei. Torni on näyttävä ja sen soittaminen kivaa yhdessätekemistä. Pienet tietysti tykkäävät kun saavat vain äänet kuulumaan, isommat ehkä mielellään koittavat tuottaa musiikkiakin. 


Julkaisu tulee nyt viiveellä - vierailimme Keimolassa 2020.