maanantai 17. elokuuta 2020

Taiteen kotitalo Keravalla

Keravan Ahjossa on purkutuomion saanut viisikerroksinen asuintalo.
Talo hiljeni asukkaista vuoden 2017 lopulla, mutta on jälleen täynnä elämää.
Tämä on Taiteen kotitalo.


Talon tyhjiin asuntoihin muutti 94 taiteilijaa, joiden käsissä kolkot huoneistot saivat aivan uuden tarkoituksen. Joissain asunnoissa mieli lepäsi, joissain heräteltiin voimakkaasti ajatuksia. Jotkut asunnoista oli huikeita taidonnäytteitä ja jotkut elämyksellisiä ja osallistavia.

 

Never Ever Forest & Let It Burn / Taidepaja


Jokainen kerros lupaili seikkailua seesteisen ja sekamelskan välillä, ja jokainen asunto puhutteli tavallaan. Tämä onkin oiva kohde esittelemään taiteen moninaisuutta - talo on kokoelma erilaisia tekniikkoja (on installaatioita, graffiteja, maalauksia, ääni- ja viedokuvaa jne.) ja tyylilajeja.

 

High on Life / Sheikki




oikealla: Loop / Bad Seeds, Nco Kac Dts

Alunperin olimme tulossa koko perhe, mutta sateen ja pitkänä kiemurtelevan jonon vuoksi päädyimme jäämään vain esikoisen kanssa.



Luonnonvalo valaisi suurinta osaa huoneista. Sateella se toki tarkoitti, että oli jokseenkin hämärää.

 

Sticky / Minja Yletyinen




 

Jouni "Psyke" Väänänen ja Emma Salokoski: "Home Made Heaven"


Plan B.

Taide voi olla ajankohtaista ja se voi olla ajatonta.

 

Concrete garden, Jukka Metsäaho


Nopsut / Tuomas Kiuru - Nopsu-tarroja sai vieraat itse liimata haluamaansa paikkaan.

 


 

Mie / Tua Musakka




Nina Kuukari


Hendenvaarallinen yksiö / Pete "Hende" Nieminen

 


Jennifer Backlund / Ykseys


 

Vasen: Vesa Pasanen, oikea: Akku Saarelainen


 

Pääsylippu maksoi 6€/hlö.


Ahjon Lempi ja Toivo / Arsen Kljan

 

Taide ei jäänyt vain talon sisälle, vaan se levittäytyi rakennuksen ulkopuolellekin. 


Ihastuttava elämys, eikä kuvat kerro siitä puoliakaan. Kuten myös moni teos on tässä kuvaamatta. Pahoitteluni myös, että kaikkien taiteilijoiden ja teosten nimiä en kirjannut ylös.

sunnuntai 16. elokuuta 2020

Nuotiopuisto ja Tukikohta XVII


Meidän yksi tämän kesän projekti on ollut tutkia lisää Viaporin maarintaman jäänteitä. 
Yksi näyttävä puolustusasema löytyy Paloheinän Nuotiopuistosta.


Tukikohta n:o XVII on nykyisin puisto. Opastaulu kertoo linnoitteista, alue on aidattu ja juoksuhautojen yli on rakennettu kävelysiltoja. Pidän näistä hoidetummista linnoitusalueista, vaikka eivät tarjoakaan ihan yhtä jännittävää seikkailun kokemusta kuin metsän keskeltä löytyvät paikoin umpeenkasvaneet juoksuhaudat.

 





Yllätyin, että puisto oli näinkin iso ja hieno, sillä en ollut kuullut siitä, vaikka suhteellisen lähellä asumme. Olen myös kehno selvittelemään etukäteen, millaiseen paikkaan milloinkin olemme menossa. Jos ei kohteet löydy retkeillessä ihan vahingossa, niin olen bongannut ne kartalta ainoastaan nimen ja sijainnin mukaan, kuten tässäkin tapauksessa.




Täällä oli helppo liikkua rattaillakin puistopolkujen vuoksi, ja ihmeteltävää riitti. Tänne on kohtuullinen kävelymatka vaikkapa Paloheinän ulkoilu- ja liikuntapaikoilta.














Sorsavuorenpuisto ja hiidenkiuas

Sorsavuorenpuiston länsiosa on jyrkkää kalliota, ja  sen suunnittelussa on menty luonnonmukaisuus edellä. Kallioilla olikin hauska seikkailla, ja pienen "lammen" ylittävä silta on kiva yksityiskohta silokallioiden välissä.

Me seikkailtiin puistossa etsiessämme muinaismuistoa, pronssikautista röykkiöhautaa, eli hiidenkiuasta.

Museoviraston opastaulu kertoo, että kyseessä on ollut hautarovio, ja aikanaan sijainnut pienellä kallioisella saarella merenpinnan silloisen korkeuden mukaan.



Länsipuolella on lisäksi vanha graniittinen kivijalka. Tämä on jäänne alueen huvilahistoriasta. Paikalla on aikanaan ollut alppimajatyylinen kesähuvila, josta on ollut hulppeat näköalat. Aiemmin nämä kalliot olivat rantakallioita ja rantaviiva ulottui kallion reunaan asti. Nykyiset Sorsavuorenpuiston eteläpuolen talot on rakennettu täytemaalle.

Länsi- ja itäpuolen erottaa betoninen kaari, joka on myös pala alueen historiaa. Se on osa öljysäiliön suojavaippaa. 



Puistomainen itäpuoli on kaunis istutuksineen ja puineen. O


Puistomaisen puistopuoliskon hauskin juttu oli söpöt betonipuput! 



lauantai 15. elokuuta 2020

Herttoniemen ranta ja Tuorinniemi

 Meillä on ollut kiva kesä, kun olemme tehneet päiväretkiä ympäri kaupunkia. Hain ihan Google mapsin kautta vinkkejä nähtävyyksistä ja paikoista, joissa emme vielä ole ehtineet käydä, ja sitten "tylsän" päivän varalle pystyimme valitsemaan jonkun alueen ja mieluisat kohteet. 



Herttoniemessä kävimme mm. uimassa, katsomassa nähtävyyden ja leikittiin leikkipuistossa.

Rantatie on ihana, ja Tuorinniemen uimaranta siisti. Rannalla kyltit varoittaa äkkisyvästä. Tuulinen viileä päivä piti meidät muutenkin ihan rantavedessä, vaikka sukelteluun olikin varustauduttu.

 

 


Jätskikiska löytyy rannan tuntumasta.



Rantatietä vähän matkaa uimarannasta löytyy taideinstallaatio Fifty Cities. Rantapuiston taideteos on oikeastaan ympyränmuotoinen penkki, johon on kaiverrettu viidenkymmenen suurkaupungin lentokenttätunnukset.


Vaaleasta Portland - kivestä veistetty pyöreä penkki on läpimitaltaan kuusi metriä, ja se on brittiläisten Ben Langlands:n ja Nikki Bell:n käsialaa.



Me bongailtiin tuttuja kaupunkeja. 


Rannan ja rantapuiston vieressä on myös hyvänkokoinen leikkipuisto, jossa riitti hauskaa tekemistä melkein 2-vuotiaalle sekä 6- ja 8- vuotiaille. 


  


Oli kiipeilytelineitä, liukumäkiä, keinuja, trampoliineja, vesipiste ja muuta kivaa

 











Parasta oli tietysti yhdessä leikkiminen!