Koska koskaan ei ole liikaa syitä juhlaan, niin mehän tosiaan juhlitaan nimppareitakin.
- Tietty pienemmällä kaavalla kuin synttäreitä, ja yleensä ihan vain perheen kesken.
Sankarille mieluinen teema tulee kuitenkin toteutettua.
Yleensä nimppariteema on sellainen, joka ei välttämättä inspiroi minua ihan niin paljon, kuin synttärijuhliin valittava teema - tai kuten nyt, se on jo aikaisemmin "käytetty".
Mikaelin parin vuoden takaiset synttärit olivat dinosaurusteemaiset. Nyt pääsin toistamaan pari ihanaa niiltäkin kemuilta tuttua juttua, ja lisäämään jotain uutta.
Hyvin simppeli kattaus, pihlaja-valkosuklaatäytteinen kakku, sekahedelmiä ja keksiä. Niin, ja pihlajanmarjamehua.
Dani tunnisti mehun heti "pihnamanmarjamehuksi", vaikka olin salaa keitellyt!
Harmi, että täyte ei haalean värinsä vuoksi juuri erotu kuvassa.
Täytteeseen kuitenkin laitoin kermavaahtoa, valkosuklaata ja pihlajanmarjahilloa.
Pihlaja toimi itseasiassa aivan ihanasti, pehmensi kakun makeutta juuri sopivasti.
Kakku itsessään on perus kuuden munan sokerikakku. Leikkasin kakun puoliksi, jolloin yhdestä puolikkaasta tuli pystyyn aseteltuna vartalo, ja toisesta häntä ja yläleuka. Takajalkaan riitti myös pala, mutta kädet ja alaleuka on sokerimassaa.
Kakun ja sokerimassanahan alla on kreemi, jonka avulla sai näppärästi muotoiltua yksityiskohdat esimerkiksi kasvoihin. Sokerimassan pinnalle painoin kuvioita pienellä silikonisella kuviomatolla ja viimeistelin koristeluvälineillä. Kakku on maalattu reilusti ohennetuilla elintarvikeväreillä.
Herkkujen lisäksi järjestin kolmelle lapselle pientä puuhaa.
Soodamunat - jotka onkin jo kovin tuttuja mun blogista - askartelin taas, ja vieläpä edellisen jämistä. Eli otin viime juhlilta jääneet soodamurskat talteen, ja muovailin veden kanssa uudestaan muniksi. Näissä pienet dinolelut sisällä.
Dinosynttäreillä meillä oli iso kaivauslaatikko parvekkeella, jossa lapset etsivät perus hiekasta fossiileja. Nyt kun väkeä ei ollut paljon, ja leikittiin olkkarissa, niin valjastettiin (Leikkieniltä hankittu) taikahiekka-astia fossiilinetsintään.
Lapset kaivelivat fossiileja innoissaan, ja jatkoivat leikkiä uudestaan ja uudestaan.
Hiekasta paljastui muutama dinosauruksen fossiili. Oli jännää samalla pohtia, minkä dinosauruksen luuranko mikäkin oli.
Ja vielä yhtenä leikkinä tehtiin tulivuoria. Näitäkin on tehty joskus aikaisemmin, joten tiesin, että lapset innostuvat. Käytin helposti sopivan kokoisia ja -mallisia turveruukkuja, kun näitä keväisin kerytyy enemmän kuin ehtii käyttää. Näissä oli vieläpä reikä pohjassa, mikä kannattaa itse tehdä, jos se puuttuu.
Täytetään sitten vain "kuppi" vaikkapa puolilleen soodalla (tietysti soodamunista jääneestä - kierrätetään niin paljon kuin mahdollista). Laitoin vielä tipan punaista elintarvikeväriä pohjan reijästä sisään.
Lapset saivat mittakipossa etikkaa, jota kaataa tulivuoren kraateriin. Tulivuori sitten heräsi ja purkautui!
Joo, lapset olivat vaikuttuneita! Tulivuoret kannattaa teipata alustaan, tai niistä tulee pitää kiinni, jotta etikka ei pääse livahtamaan alakautta ulos. Näin soodan kanssa reagoidessaan se vaahtoaa yläkautta ulos niinkuin purkautuva tulivuori!
Sotkuun kannattaa varautua tietty! Alle kannattaa ainakin laittaa astia, jossa on edes hieman reunaa.
Lapset askartelivat vielä uudetkin tulivuoret, eikä todellakaan olisi kyllästyneet tähän puuhaan!
Koko iltaa ei kuitenkaan "sotkettu", vaan leikin jälkeen lapset katsoivat vielä Dinosaurus-leffan.
Ihan kiva lauantai-ilta perheen kesken!
(Vietimme Mikaelinpäivää siis perjantain sijaan lauantaina, jotta koko perhe olisi koossa)
