Kiitoslahja päiväkotiin

Nuoremman pojan päiväkotiryhmä on Lemmikit, joten ryhmän aikuiset osaavat hoitaa ainakin lemmikeitä tosi hyvin. Siispä poju saa viedä heille lemmikinsiemeniä:)

2-vuotias maalasi itse saviruukun, joten sitä lapsen kädenjälkeä sai aika helposti ja kivannäköisesti mukaan. Laitoin pohjalle silkkipaperia ja jokusen Fazerin sininen-konvehdin.

Vihreät puutarhahanskat on kuin lehdet, kiinnitettynä vihreäksi värjättyyn ruukkutikkuun vihreällä juuttinarulla. Tikun päähän kiinnitin kukan muotoisen kortin. "Kuvapuolelle" siemenpussi, taakse aiheeseen sopivaksi sommittelemani runo.

Laita siemenet itämään

Kasvata, helli ja hoida

Kohta katsoo sua tähtisilmillään

Lemmikeitä aika monta!

Forget-me-not! Hyvää kesää, ja kiitos hyvästä hoidosta! (Lapsen nimi)

Älä unohda minua -teema toistuu lemmikkien nimissä ainakin englannissa, ruotsissa, saksassa ja italiassa. Nimen takana on useita tarinoita, ja nimi lemmen ja ystävyyden kukasta on jäänyt elämään.

Pohdiskelin hyvän aikaa, kirjoitanko lausahduksen korttiin suomeksi vai jollain muulla kielellä, ja päädyin englanninkieleen väliviivoineen, jotta viittaus kukan nimeen olisi selkeä. Jälkeenpäin mietin, että ei sen nyt olisi ollut niin väliä, vaikka yhteyttä ei ihan ymmärtäisikään, ja lapsen korttiin olisin sittenkin mieluummin kirjoittanut vain suomea.

Elias Lönnrot antoi kasvisuvulle lemmikki-nimen. Suomeksi muita nimityksiä ovat olleet muun muassa muistonkukka, muistiainen, orpolapsenkukka, lemmenkukka, ikävänkukka ja sormuskukka. Sininen väri on yhdistetty ystävyyteen ja rakkauteen, joten myös se voi olla nimeämisen taustalla. Myös vuohensilmäksi kutsutun lemmikin teriö muistuttaa sinistä silmää pupillia myöten. Kukan keskiosaan muodostuu tähtikuvio. Tähtisilmäiseen ulkonäköön viittaan myös runossa, ja onhan Lemmikit-ryhmän lapsetkin ihania tähtisilmiä kaikki!

Ruukut pakettiin, ja tänään kevätjuhlassa opelle ja lastenhoitajille. Jännittää, miten kiva kevätjuhlaesitys mahtaa olla järjestettynä, ja jännittääköhän poika tilannetta sylissä, kuten joulujuhlassa:D

Hanami 2016

Hanami, eli kirsikkajuhla järjestettiin Roihuvuoren Kirsikkapuistossa. Sunnuntaille luvattiin sadetta, ja tiesimme kirsikkapuiden pudottaneen lehtensä, joten meinattiin jättää tänäkin vuonna Hanami väliin. Viime keskiviikkona oli Viikissä lehdet maassa, joten kukinnasta myöhästyttiin selvästi.

Keli sunnuntaina oli ennustusten vastaisesti kauniin aurinkoinen, ja tuulettomina hetkinä jopa paahtava, niin päätettiin käydä tarkistamassa Roihuvuoren Kirsikkapuisto alkuillasta, samalla, kun vietiin tytärpuoli kotiin. Varsinainen juhlaohjelma jäi meiltä näkemättä myöhäisen aikataulun vuoksi, mutta kierrettiin puisto ja mentiin tutustumaan japanilaistyyliseen puutarhaan, joka todella oli käymisen arvoinen paikka.

Kirsikkapuistossa ja Japanilaistyylisessä puutarhassa on noin 240 kirsikkapuuta, joten näky kukinta-aikaan on varmasti ihana. Roihuvuori on meiltä nähden sen verran hankalalla sijainnilla, niin ei olla aikaisemmin puistossa käyty. Ensi vuonna on kuitenkin pakko nähdä se kukkaloistossa. Kukinta kestää normaalisti säästä riippuen vajaasta viikosta reiluun kahteen viikkoon, joten kukkien tilannetta kannattaa seurata tarkasti, jos haluaa ajoittaa vierailun kauneimpaan aikaan.

Ostettiin lapsille uusi lemmikki, poika nimesi sen Lankoksi.

Nyt ihailtiin lähinnä terälehdettömiä puita. Tytön asu on oikeastaan tyyliltään kiinalainen, mutta juuri sopivan sointuva näihin maisemiin. Toimme sen pari vuotta sitten hänelle tuliaisiksi Ranskasta. Puistossa näkyi paljon ihmisiä pukeutuneina teeman mukaan japanilaisiin asuihin tai erilaisiksi hahmoiksi, joten näkemistä oli siltäkin osin.

 

Japanilainen puutarha on jaoteltu neljään pienempään osaan, ja osat on nimetty "neljän eläimen" mukaan. (kts. Neljä eläintä)

 

Ensin tutustuimme Valkoisen tiikerin puutarhaan.

 

Lasten perässä kulkiessa en ole ihan varma, miten nämä osat jaottui, mutta toisena tutustuimme Pienen sinisen lohikäärmeen puutarhaan. 

 

 

Kolmanneksi Punaisen fenix-linnun puutarha.

 

Ja viimeisenä ehkä eniten minun mieleeni ollut Mustan kilpikonnan puistometsä.

 

Ihastuttava puutarha, etenkin sielä kannattaa käydä. Lapset tykkäsivät kauheasti, kun oli erikoisia siltoja, kiviä ja kallioita... Myös ilman lapsia voisi olla mukava piipahtaa rauhoittumassa tuolla. Ihania luonnonelementtejä sointuisasti pienellä alueella. Etenkin ensi keväänä kannattaa muistaa käydä siis Roihuvuoressa, mutta toki Japanilaistyylisessä puutarhassa on kukkivan kirsikan lisäksi paljon muutakin katseltavaa. Läheisyydessä oli myös leikkipuisto, jossa emme ehtineet tällä kertaa leikkiä.

Turvallisuustapahtuma

On ihanaa asua pääkaupunkiseudulla, kun lapset on pieniä. Aina jossain joku järjestää jotain tapahtumaa, ja lapset pääsevät näkemään, tekemään ja kokemaan asioita yhdessä vanhempien kanssa. Ja jos ei mitään tapahtumaa olekaan tarjolla, niin monia kohteita on kuitenkin, joissa käydä ilmaiseksi tai halvalla. Me ollaan perhetapahtumien ja -kohteiden suurkuluttajia, ja haluan kannustaa muitakin kulkemaan lasten kanssa rohkeammin "ihmisten ilmoilla". Kirjoittelen jaksamisen ja ehtimisen rajoissa tänne siis niistä tapahtumista ja kohteista, joissa ollaan käyty, ja toivottavasti muutkin löytävät sitä kautta kivaa tekemistä lasten kanssa. 

Lauantaina kauppa- ja kirjastoreissun yhteydessä pysähdyttiin torille Turvallisuustapahtumaan. Sielä oli paloauto, ja pari palomiestä opastamassa lapsia palosammuttimen käytössä. Isin kanssa kokeili myös meidän 4- ja 8-vuotiaat sammutella lieskoja. Vähän jänskäähän se oli, mutta palo sammui, ja ainakin poika oli kovin ylpeä sen jälkeen!

  

 Kaksivuotiaskin huuteli, että "MINÄ HALUUN SAMMUTTAA!", mutta koska kurja keli, jono ja muu tekeminen, niin saa malttaa vielä kasvaa, edes vähän pidemmäksi, kuin se kokeiltavana ollut vaahtosammutin!;)

 

Paloautossa istui kuitenkin ihan jokainen lapsukainen.

Ja teeman mukaisia pinssejä päästiin painamaan.

Esikoiselle valikoitui pinssiin kuvan lieskoja sammuttavasta palomiehestä. Oli niin mahtava kokemus, kun itse sammutteli samalla tavalla hetki sitten. 

 

Poliisihevosiakin saatiin paikalle, ja nehän oli aivan upeita!

Kaikki vähän paijasi, ihaili, jutteli ja nauroi. 

Tietoa oli tietenkin ihan ensisijaisesti tarjolla. Hauskan tapahtuman kautta suhtautuminen näihin turvallisuusasioihin on positiivinen, ja on paljon helpompi myöhemminkin opettaa lapsille vaikka paloturvallisuutta, kun heillä on joku kokemuksellinen tietopohja asiasta. Kiitos siis kovasti tapahtuman järjestäjille!

Äitienpäivänä Valkovuokkosaaressa

Lähdettiin äitienpäiväviikonlopuksi mummolaan Kristiinankaupunkiin, ja käytiin samalla reissulla Peruksessa sijaitsevalla Storholmenilla, jota tuttavallisemmin kutsutaan Valkovuokkosaareksi. 

Vanhalta vesivoimalalta lähtee kävelysilta luonnonkauniiseen saareen, joka tähän aikaan vuodesta kukkii valkoisenaan.

 

 

Pojat oli ihmeissään ja ihastuksissaan vedestä, joka virtasi ja kuohui.

Itse muistan lapsuudessani kouluretkiä tänne, ja vapaa-ajalla käytiin lähellä asuneiden kavereiden kanssa leikkimässä monipuolisessa maastossa. Itseäni aivan hirvitti muistella noita leikkejä nyt kun omien rasavillien kanssa sielä käytiin. Olo ei ollut koko ajan ihan turvallinen:D 

Pojista parasta oli kerätä keppejä ja heittää niitä virtaavaan veteen. 

Malttoivat pojat vaivoin kuvattavanakin istua vuokkojen keskellä

 

Kukat on syytä jättää luontoon, vaikka äitienpäiväkimpun kerääminen houkuttaisikin. Näin jää muillekin ihasteltavaa.

Mukavaa olisi ollut ottaa grillattavaa mukaan, sillä nuotiopaikkakin löytyy. 

 

Sunnuntaina sain herätä sänkyaamiaisen sijaan masutautiin, joten varsinaisesti äitienpäivää ei oikein vietetty. Lapset antoi ihanat askartelunsa päivemmällä, ja mummulle oli lahjat ja kakkua tehty. Anoppia/famua käytiin myös kotimatkalla tervehtimässä. Onneksi viikonloppu mummolassa oli muuten oikein mukava, grillattiin makkaraa ja oltiin paljon ulkona, saunottiin ja sukuloitiin. Nyt toivotaan, että nämä sairastelut alkaisi pikku hiljaa väistyä, ja päästäisiin todella nauttimaan varhain alkaneesta kesästä<3