Vaikka luonto onkin nykyisellä asuinalueellamme vielä enemmän läsnä, niin luonnonläheisyys oli myös edellisten kotikontujemme paras puoli. Teimme metsäretkiä usein, etenkin Slåttmossenin ja Vaaralan-Jakomäen lampien alueella.
Kauniina kevät- ja kesäpäivinä moni kävi itsensä kastelemassa lammissa.
Alueen neljästä lammesta yksi on Helsingin ja kolme Vantaan puolella. Hiekkakuopat eivät täytä virallisen uimarannan vaatimuksia, eikä paikalla ole pukukoppeja, pelastusrenkaita saati edes vedenlaadun valvontaa. Vaikka lammissa käy paljon uimareita, niin sitä ei juuri valvomattomuuden vuoksi suositella. Mekin olemme hieman uittaneet varpaita vesissä, mutta uimassa käymme muilla rannoilla (katso kivat uimapaikkavinkit menun "lähimatkailu"-osiosta). Koiraa on kyllä uitettu täällä.
(Lampien vedenlaadun tutkimus on nyt käynnissä, ja vireillä on hanke alueen mahdollisesta kunnostamisesta uimakäyttöön.)
Slåttmossen on luonnonsuojelualue ja itse asiassa Helsingin ainut tyypillinen keidassuo (jossa suoalue on sen reunoja korkeammalla). Rauhoitusalueella on luonnontilaista keidasrämettä, isovarpurämettä, nevakorpea ja turvekangasta. Suon keskiosa on aukeata ja muodostunut kuivahkoista rahkarämejänteistä (kermeistä) ja niiden välissä vetisistä nevapainanteista (kuljuista). Suon reunaosat ovat isovarpuista rämettä.
Suolla kasvaa sellaisia karuimpien räme- ja nevatyyppien tunnuskasveja, joita ei muualta Helsingistä tapaa. Suon perhos- ja hyönteislajisto on myös edustava.
Alue on siis erittäin mielenkiintoinen luontoretkikohde, sillä tutkittavaa ja tunnistettavaa riittää.
Pojat ovat kamalan kiinnostuneita soista, ja Leijonanmetsästyslaulun "mättäältä mättäälle" hyppely on jäänyt hiertämään mieltä. Slåttmossenilla on erittäin havainnollistavia alueita selittämään laulun sanoja.
"Edessä on suo.
Märkä, upottava suo.
Sitä ei voi ylittää.
Sitä ei voi alittaa.
Sitä ei voi kiertää.
Täytyy pomppia mättäältä mättäälle."
Tehtiin hiekkakuoppien läheisyydestä löytämistämme kaarnapaloista kaarnaveneet, ja käytiin niitä uittamassa.
Pojat innostuivat myös pommittamaan "merirosvolaivoja".
Kevätbingo täyttyi hyvää tahtia.
Syksyllä luonto tarjoilee jälleen uutta nähtävää ja koettavaa. Alkusyksystä meitä on ilahduttanut mustikat, ja jopa harvakseltaan kasvavat lakat - ja myöhemmin hiljenevän luonnon kauneus.
Tippuneiden lehtien koristamat pitkospuut luo seikkailumieltä. Pitää varoa, ettei liukastu, ja ympärillä on paljon mutaisempaa suolöllöä - jännittävää!
Metsässä on upeat värit!
Mukavia luontoretkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti