Dinosaurussynttärit

11.18
Synttärit on nyt juhlittu, ja sanottakoon heti alkuunsa, että kivaa oli. Ja hurjaa.

Kuten kutsut jo lupailivatkin, niin seikkailua on tiedossa. Pienillä puuhapisteillä ja somistuksella sainkin ihan mukavasti asiaankuuluvaa tunnelmaa. Heti ovesta sisään tultaessa meillä oli "luolapiirrosseinä".



Kiinnitin seinään dinoaiheisesta värityskirjasta irroitettuja maisemasivuja, ja lapset saivat vapaasti piirtää ja värittää (omat terveisensä synttärisankarille). Olin valmistanut tätä varten dinosaurusten muotoisia vahaliituja. Liituja oli sen verran paljon, että tein kaikille myös kotiinvietäväksi pienen pussukan.

Ihanasti seinustalla olikin kuhinaa vähän väliä, ja saatiin värikäs muisto Mikaelille!



Lattialla oli dinosauruksen jalanjälkiä, ja niitä seuraamalla saattoi löytää nämä "puuhapisteet". Väriliitujen kanssa samalla pöydällä oli "dinokulaarit", jotka tutkija sai ottaa mukaan etsintöihin. 



Jalanjäliä pitkin pääsi lastenhuoneeseen, jossa oli dinosaurusten pesintäalue. Huoneessa oli Dinosaurusten luola (lasten teltta hieman naamioituna) ja sielä saattoi koettaa kiinnittää Triceratopsille sarvea.



Mikaelilla oli toki silmikko, mutta "vähän" saattoi kurkkia! ;) Oli aika suloista, kun pikkulapset (Mikaelia lukuun ottamatta) laittoivat sarven mihin sattuu, vaikka näkivät kohteen.

Osallistujapalkkiona lapset saivat mukaansa lahjapussin, johon voivat sitten kerätä löytöjään tämän päivän aikana.




Toisessa suunnassa jalanjäljet johtivat parvekkeen ovelle. Sielä paleontologeja odotti kaivuualue.




Dinoilla oli bileet parvekkeella.





Keskellä lattiaa oli iso laatikko täynnä hiekkaa. Lähemmin tarkasteltuna siinä oli kyllä muutakin, hiekkaa, kiviä ja simpukoita. Ja vielä lähemmin tarkasteltuna myös dinosauruksen luita ja luurankoja. Lapsille oli varattuna hieman työvälineitä, lapioita, suteja, siivilöitä ja suurennuslaseja. Niitä käyttäen lapset alkoivatkin innokkaasti etsiä hiekasta fossiileja. Nähtävästi olin piilottanut ne aika hyvin, sillä löytäminen ei vaikuttanut olevan kovin helppoa. Dinoja oli kyllä joka kohdassa, mutta alempana oli kiinteämpää hiekkaa kuin pinnassa, joten pienimmät keskittyivät siirtelemään päällyshiekkaa edes takaisin. 





Veikkaan, että tuo löytäminen ei ollutkaan lapsille se suurin prioriteetti, jos edes ymmärsivät jotain tiettyä etsivänsä. Simpukoiden ja kivien löytäminen oli ihan yhtä jännää. Kun tässä yhteistyötä oltiin tekemässä, niin enemmän fossiileja löytävät tietenkin auttoivat muita niin, että kaikki saivat viedä dinosauruksen mukanaan.

Kun hiekkalaatikolla oli pemotettu kohtuullisen hyvin, kävin hakemassa "löytämäni" dinosauruksen pesän. Pesässä oli monta värikästä dinosauruksen munaa. Jokainen lapsi sai yhden, ja innokkaasti koettivat omansa rikkoa. Tehtävä ei ollut kovinkaan helppo. Tekemäni munat olivat kuivuneet niin koviksi, että niitä ei saatu rikki noin vain.







Tutkimuspöydällä oli rekvisiittana oikeita kiviä, joten käytimme niitä munien rikkomiseen. Munan sisältä löytyvän pienen dinosauruksen lapset saivat laittaa taas lahjapussiinsa. Harmi, että en ollut tehnyt munia enempää, tämä oli kovin hauskaa. Mikael muistelee synttäreiltä tätä tehtävää kakun lisäksi kaikkein eniten. Varmasti teen vastaavia toistekin.

Lastenhuoneessa oli vielä hieman tekemistä. Iso dinosauruksenmuna-pinjata. Sinne siirryimme kaivauksilta, ja lapset huitoivat munaa lapioilla, kun ei mulla ollutkaan varattuna järeämpiä aseita. En ollut varma, keksinkö edes, mihin sen pistän roikkumaan, kun mitään ruuveja meillä ei katossa ole (vielä). Tämä oli siis aika lonkalta vedetty juttu. Mimin mielestä tämä oli ohjelmanumeroista hauskin, joten ei kai pieni haparointikaan haittaa.:)


Muna on tehty ilmapallon päälle sanomalehtisivuilla ja vesi-liimaseoksella. Päälle maalattu jo tarpeeksi kauan kuivuneilla maaleilla, eli hyötykäytön kautta vasta roskikseen.;) Kunnon kuivumisen jälkeen puhkaisin ilmapallon, ja leikkasin "munan" auki. Liimasin aukileikkauskohdan vielä, mutta kevyemmin. Myöhemmin ajateltuna pelkkä reikä olisi riittänyt ilmapallon poistamiseen, narun pujottamiseen ja yllätyksillä täyttämiseen. Olin ajatellut aukileikkauksen auttavan pinjatan rikkomisessa, mikä voi olla liian vaikeaa pienemmille lapsille. Ehkä se auttoikin, mutta ei tarpeeksi. Vahvaa liimaa.

Lopulta muna halkesi, kun Mimi löi alkuun jakoavaimella, ja pienemmät lapset jatkoivat lapioineen. Lattialle tippui pieniä dinoleluja, dinosaurustarroja ja suklaamunia sekä tikkareita, ja lapset keräsivät niitä innokkaasti lahjapusseihinsa.


Kronologisesti ensimmäinen ohjelmanumero oli kyllä lahjojen avaus. Ohjelmaksi se tosiaan muodostui, sillä sankari tullessa paikalle, oli melkeinpä kaikki lahjojat ja lahjat jo odottamassa. 



Liskodiskon DJ oli yllättäen kohdannut sukupuuton, joten hännät heiluivat enimmäkseen muualla!


No joko se Mikael tulee?




Mikael sai hurjan kivoja lahjoja! Luultavasti paras oli kuitenkin se kaikkein isoin. Tietty. Pienenä vinkkinä vaan, että tällaiset lahjat kannattaa antaa vasta juhlien päätteeksi. Ei ole nimittäin se kaikkein paras paikka harjoitella motskarilla ajoa ahtaassa asunnossa ja väenpaljoudessa.;)


Danikin tykkäs Miksun lahjoista. Meillä on tässä tuleva koripalloilija! ;)



Keittiössä oli tarjolla kaikille kaikkea. Eli Naminsyöjille, Lihansyöjille ja Kasvinsyöjille omat herkkunsa. 


Namuliskot saivat syödäkseen mm. valkosuklaaluita. Niitä löytyi minttusuklaa-popparikulhosta, joka oli toimitettu suoraan kaivauksilta.


Pteranodoninmunia pesineen (suklaalla kuorrutettuja suolatikkuja ja pääsiäismunia)


Sain hankittua erikoiserän meripihkaa hyönteisillä (appelsiinihyytelöä ja korintteja).


Suklaatulivuoria candy-laavalla


Viiniliskon munia


Alunperin ensimmäinen ideani dinosaurus-pöytään oli tulivuori. Ajattelin tehdä itse synttärikakusta tulivuoren, tai maiseman, jossa tulivuori on tärkeässä osassa. Lopulta tein vain pienen "ylimääräkakun", kun ideoita vain oli liikaa. Tein "kakkutikkarimassan" suklaakakkutaikinasta, dominokekseistä, mascarponesta ja limecurdista. Koristeet on sokerimassaa ja laava candymeltsiä.


Tämä valkosuklainen fossiili löytyi piirakasta, jossa on kirjaimellisesti suklaata suklaan päällä. Huhhuh. 

The Synttärikakku (eli Ättylinkakku) on tällainen pieni "Kolmisarvi". Tein kaksi 6 munan kakkutaikinaa ja paistoin yhteensä kolme kakkua. Ensimmäinen taikina suorakulmaisessa vuoassa, toinen taikina isossa ja pienessä pyöreässä vuoassa. Kovin moneen osaan ei kakkua tarvinnut enää pilkkoa, mutta pikkukakusta taisi jäädä puolikas yli. Kakussa oli kahdessa kerroksessa itse keitetty mustikkacurd ja vaniljakiisselitäyte, kostutus maidolla. Sarvet ja "luukauluri" on riisimuromassaa, ja lopuksi koko komeus on kuorrutettu kreemillä ja viimeistelty sokerimassalla. Niin ja sitten toki maalattu elintarvikeväreillä. Tämä oli mun ensimmäinen muotokakku, ja olen kyllä siihen nähden tyytyväinen!


Tässä vielä kuva ennen väritystä. Mä tykkään albiinosta.


Tulivuoreen upotin juhlasoihdun. Tässä kuvia testikierrokselta.



Kasvissyöjille oli porkkanaa (ja paprikaakin tuli lisäksi) ja vihreää ruokaa (salaattia ja kurkkua). Ei nyt järin monipuolisesti, mutta nyt ei ollut kauhesti kasvinsyöjiä paikallakaan, yli jäi.;)




Tee-Rex tarjoili tietenkin teetä (ja toki kahviakin), ja limuliskot limua. 


Velociraptorin munat on tuotu suoraan Ikeasta.


Lihansyöjille oli myös Tyrannosauruksen munia, ja pitkäkauloja (leipää). Juustot ja leikkeleet nyt vain unohtui pöydästä...


Biosauruksia, maustettuja maissinaksuja dinohahmoissa. Aivan paras löytö lähimarketista.


Synttärisankarin sanottavat kakusta: "Hurja nukkuu" (vaimealla äänellä).

Hieman reippaammin sitten totesi, että äiti on tehnyt, ja istui kuuntelemaan onnittelulaulua <3



Kynttilänpuhalluksen jälkeen sytytettiin tulivuori. Mikael oli selkeästi haltioissaan purkauksesta.




Iskä auttoi kakunleikkuussa. Meidän kakkumonsteri oli kyllä niin synttäritunnelmissa, että kakunpala jäi suurimmaksi osaksi syömättä. Kakku maistui sitten seuraavana päivänä paljon paremmin.

Kaikenlaisia pikku unohduksia sattui kaiken järkkäilyn - ja etenkin kiireen - keskellä. Pikkuleivät oli sievässä astiassa ylähyllyllä. Leikkeleet oli aseteltu lautaselle ja jääkaappiin vasta hetkeä ennen vieraiden saapumista, ja täsmälleen samasta paikasta ne löytyi juhlien jälkeenkin.

Pakko silti laittaa fossiilikekseistä kuvia, että vieraat tietää mitä menetti. ;) Ihan perus kanelikeksejä oli.




Ja sitten vielä nuo juhlapillit... Mikael toki hoiti, että kaikkia oli käytetty päivän päätteeksi.;)


Mikaelilla oli ainakin tosi tosi kiva päivä. Kiitos kaikille vieraille mahtavasta seurasta, läsnäolosta, ja tietty lahjoista;)

Ei kommentteja:

Sisällön tarjoaa Blogger.