Maununnevan kaponieeri

Tänä keväänä olemme pyöräilleet lasten kanssa tutkien lähialueita, ja yksi helmi on ollut Maununneva. Siellä ollaan seikkailtu "citysuolla" ja tutkittu pariinkin kertaan ensimmäisen maailmansodan aikaista maalinnoitusta, puolustusasemaa XXIII:1.

 

Maununnevan kaponieeri sijaitsee kauniilla metsäulkoilualueella.

 

Kiviröykkiöt ja juoksuhaudat on aina jänniä, mutta varovaisuutta täytyy muistaa noudattaa.

 

 

Luola oli pojista vähän ehkä pelottava, mutta sitäkin kiinnostavampi.

 

 Lasten toiveesta teimme toisenkin retken tänne. Samalla koluttiin aluetta vähän laajemmin.

 

Tämä on meidän ensimmäinen kunnon pyöräilykesä, sillä molemmat isot ajaa sujuvasti ja nuorimmainen voi kulkea minun kanssani lastenistuimessa.

 

Ja vaikka ensisijaisesti retkeiltiin linnoitukselle, niin vähintään yhtä tärkeää lasten kanssa on matka. Eli monet metsäleikit ja ihmettelyt kuuluu asiaan.

 

 

 

 

 

Tänne suunnistusvinkkinä, Google Maps ohjaa sijaintiin, kun hakee kohdetta Maununnevan kaponieeri. Muita opasteita alueella ei mielestäni ollut, eikä rauniot siis näy pääpolulle.

Eväspaikkakin löytyy. 

 

Lapsilla oli täällä kivat seikkailut.

 

 

  

Lähellä on myös Kasemattikallio, jossa lisää juoksuhautoja -- niistä lisää toisella kertaa!

Kevätlahjaksi voikukkahilloa (lisäksi käyttövinkki)

Yksi kivoimmista tavoista kiittää opettajia/hoitajia kuluneesta lukuvuodesta on yhdessä lapsen kanssa valmistettu siirappi/hillo/marmeladi. Ensinnäkin, makumahdollisuudet on lukemattomat - ei tarvitse tyytyä tavanomaisiin. Me teimme viime keväänä esikoisen eskariopelle sekä hoitajalle voikukkamarmeladia, ja tänä vuonna luokanopettajalle voikukkahilloa.

 

Ajatus tänä vuonna tuli lapsilta, sillä voikukkia nähdessään heti toivoivat jälleen niistä jotain valmistettavan. Samallahan saamme itsekin hieman hilloa omaan käyttöön.

 

Voikukkia tarvitsee kerätä aika runsaasti, mutta siinä on lapset hyvänä apuna. Poimi kukat ajamattomalta puhtaalta alueelta, ja suosi nuoria kukintoja.

Perusohje (me teimme tuplana)

n. 1 litra voikukkaa

4 dl vettä

330 g hillo- ja marmeladisokeria

sitruunan mehua (ja kuoriraaste)

Huuhtele kukat ja sulje ne tilavaan astiaan kannen alle toviksi, jotta mahdolliset ötökät kapuavat pois.

Seuraavaksi nypi kukista vihreät osat pois, ja keltaiset terälehdet kattilaan. Lisää vesi, ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta kattila liedeltä ja anna hautua parikymmentä minuuttia.

Siivilöi ja purista kaikki neste toiseen kattilaan ja lisää sokeri. Kiehauta liemi, ja keitä n. 5 minuuttia, jonka aikana lisää sitruuna, ja halutessasi hieman voikukan keltaisia terälehtiä. 

Kaada hillo puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje kansi. Säilytys viileässä.

 

Eskarikeväänä etsimme metsästä myös irtomateriaalia, ja poika veisteli kukkaruukkujen koristeeksi sydämet. Hänen ryhmänsä nimi oli kaarnat, joten siitä se ajatus lähti. Tänäkin vuonna ekaluokkalainen askartelee lisäksi vielä jonkinlaisen kortin opelle ja avustajalle. 

 

Ja mihin voikukkahilloa sitten voisi käyttää? 

No aivan ihanaa se on ainakin vaikka vohvelin tai lettujen ja jäätelön kaverina.