tiistai 16. syyskuuta 2014

Führerhauptquartier Wolfsschanze


Führerhauptquartier Wolfsschanze, eli Johtajan päämaja Sudenpesä, oli koodinimi, jota käytettiin Adolf Hitlerin Itä-Preussissa sijainneesta päämajasta toisen maailmansodan aikana.

Alue on hyvin opastettu, eikä reiteiltä pidä poistua. Lasten kanssa kiersimme mieluummin ilman opasta.

 

Operaatio Valkyyria, eli 20. heinäkuuta 1944 Hitleriä vastaan tehty murhayritys, tehtiin juuri Wolfsschanzessa. Neljä Hitlerin upseeria kreivi Claus Schenk von Stauffenbergin johdolla suunnitteli ja toteutti operaation, joka kuitenkin epäonnistui. Operaatiossa mukana olleet upseerit menettivät myöhemmin valtionpetoksen vuoksi henkensä, ja heille on alueella muistomerkki.
Lisäksi vieressä on muistomerkki miinanraivaustyössä menehtyneille puolalaisille sotilaille.


 

Päämajan rauniot löytyy Puolasta, läheltä Kętrzynia. Sodan aikana alue oli osa Saksan Itä-Preussin maakuntaa.


Sudenpesä kärsi mittavat vauriot saksalaisten perääntyessä. Tukikohta oli venäläisten käsiin jätettäväksi liian arvokas, joten Hitler määräsi sen räjäytykset.


Rakennuksiin ja bunkkereihin ei ollut lupa mennä sisäpuolelle (joihinkin ehkä omalla vastuulla), mutta ihan mielellään katseltiin vain ovi- ja ikkuna-aukoista.


 

Wolfsschanze koostui bunkkereista ja rakennuksista metsäisellä alueella ja se oli ympäröity piikkilangoin vahvistetuilla puolustusrakennelmilla. Päämaja rakennettiin vuonna 1941, ja se hylättiin vasta 1944 puna-armeijan lähestyessä Itä-Preussia.





 

 

Vuosien 1945–1956 aikana Puolan armeija raivasi alueelta noin 54 000 miinaa.




 21. kesäkuuta 1941 Hitler saapui alueelle ensimmäistä kertaa. Seuraavana aamuna kello 03.15 operaatio Barbarossa alkoi akselivaltojen lentokoneiden pommitettua Neuvostoliiton hallussa olevia puolalaisia kaupunkeja. Hitler oleskeli Sudenpesässä yli 800 päivää, ja viimeisen kerran hän poistui sieltä 22. marraskuuta 1944. Itsensä Führerin lisäksi pesässä työskentelivät mm. Goring, Himmler, Bormann, Keitel, Goebbels, Dr. Fritz Todt ja Speer. Ajatukset poukkoilevat historian ja nykyajan välillä. Niin epätodelliselta kuin se tuntuukin, tässä vehreässä metsässä - ei edes kovin kauan sitten - suunniteltiin ja toteutettiin hyvin synkkiä asioita.


Rakennus numero 13 on Hitlerin oma bunkkeri. Sen seinät olivat viiden ja katto kahdeksan metrin paksuiset. Rakennuksessa oli kaksi osaa, työ- ja asuintila. 

 




 



Alueella pääsi ihastelemaan sotarekvisiittaa ja -ajoneuvoja, ja maksullisia kokeiluja oli myös tarjolla. Paikan historiaan liittyvää dokumenttia pääsi katsomaan, ja muistaakseni ostimme dvd:n kotiinkin. 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Kiero metsä




Reissumme ehkä erikoisin nähtävyys oli pieni metsäalue Puolassa, jonka lähes kaikki puut ovat hauskasti muodostuneet koukeroiksi.

Metsä sijaitsee lähellä Gryfinon kaupunkia. Paikkaa ei ollut ihan helppo löytää ainakaan tuolloin vuonna 2014, kun täällä kävimme.



 

Lieneekö kierojen puiden taustalla joku velho taikka metsänhaltija?

 


Neljäsataa mäntyä istutettiin Nowe Czarnowon kylään kolmekymmentäluvulla. Puut taipuvat voimakkaasti pohjoisen suuntaan heti maatasolla ja kaartuvat jälleen kohti taivasta. Puiden erikoisen kasvutavan takana uskotaan olevan ihminen. Kuitenkaan välinettä tai tekniikkaa, jolla tämä olisi mahdollista, ei ole tunnistettu. Kieron metsän synty on siis edelleen mysteeri.


 


Mikäli tosiaan oletetaan, että ihminen on kaarevien puiden taustalla, meillä on toinenkin avoin kysymys. Sen lisäksi, että ei tiedetä miten puut on saatu kasvamaan näin, niin myös motiivi on mysteeri. Vaihtoehdoksi on esitetty puuseppää, joka halusi valmiiksi kaarevaa raaka-ainetta. 



Myös lumimyrskyn ollaan spekuloitu taivuttaneen runkoja. Tästä ei kuitenkaan ole näyttöä. Ehkäpä syynä voisi olla joku ainutlaatuinen vetovoima juuri kyseisellä alueella, mutta sekään teoria ei kestä tieteellistä tutkistelua, sillä painovoima vetää alas, ei väännä kaarelle.


Vaikka ehdottomasti haluaisin selityksen tälle ilmiölle, niin mysteerinä metsä on toki jännittävämpi. Ihmeellinen luonto 💚 

Senckenbergin luonnonmuseo


Frankfurtissa pistäydyimme luonnontieteellisessä museossa.
Suuri ja hieno museo esitteli dinosauruksia, evoluutiota, anatomiaa, nisäkkäitä, ötököitä, lintuja ja vaikka mitä.

 

Lucy mittakaavassa.



 

Meille tärkein anti lasten kanssa oli dinosaurukset - kuten jo aikaisemmin mainittu, niin taaperomme ihaili kovasti hirmuliskoja.

 



Pääsimme ihmettelemään suuria luurankoja.




Ja hoivaamaan dinopoikasta.


 


Tämä oli tilava ja siisti museo, jossa kannattaa poiketa, jos aihealueet suinkin kiinnostaa.