Ruutinkoski (ja Haltialan tila)

Ruutinkoski on ihana luontokohde Haltialan tuntumassa.

Me olemme ajaneet tänne pyörillä keskuspuiston kautta, mutta mikäli liikut autolla, niin se käy helpoiten Haltialan tilan kautta, josta on lyhyehkö kävelymatka luontoreitille. 

Perinteisen peltomaiseman keskellä sijaitseva Ruutinkoski on monipuolinen luontokohde kosteikkoineen ja lehtoineen. 

 

Luonnonsuojelualueen alkupäähän voi jättää pyörät telineisiin. Pöytä ja penkit löytyy myös eväiden nauttimista varten.

1700-luvun lopulla täällä on ollut sahamylly. 

Jauhomyllyn kivi.

Tämä Vantaanjoen alin luonnontilainen koski on 300 metriä pitkä.

 

 

Ihanaa luontoa ja maisemia!

 

Ekakerralla kävin vain nopeasti esikoisen kanssa katsastamassa paikat, ja toisella kerralla teimme hieman pidemmän retken kolmestaan isompien poikien kanssa. Jälkimmäisellä retkellä kävelimme Ruutinkosken kautta Haltialan tilalle. Polkupyörät jätimme telineisiin odottamaan (sillä luonnonsuojelualueella ei tule pyöräillä). Haltialan ja Ruutinkosken väliä voi tietty vaihtoehtoisesti myös pyöräillä, mutta luontoreitin sijaan tien kautta.

 

 

Tilalta lähtee opasteet Ruutinkoskelle, joten kannattaa tosiaan reippailla polkua pitkin katselemaan kosken kuohuja. 

 

 

Lähettyvillä käytiin vielä kalassa (ei syönyt), ja ajettiin sitten ilta-auringossa kohti kotia.

Näsin luontopolku (vanha rautatiesilta)

 

Noormarkussa Näsin luontopolku, ja etenkin sen komea vanha rautatiesilta, oli loistava nähtävyyslöytö matkallamme Porista kohti mummolaa. Ostin Porista Puuvillan cittarista viimeiset saatavilla olleet Sarpin sammakkoleivokset matkalle, ja haaveilin kivasta paikasta pysähtyä nauttimaan nämä paikkakunnan hittileivokset.

 

Sammakkoleivoksista kuulin vasta joskus lähivuosina (en nyt muista, missä tuli vastaan), vaikka olen koko lapsuuteni kulkenut Poriin mummolaan ja muiden sukulaisten luokse. Porista kotoisin olevalta äidiltäni kysyinkin, missä pimennossa on meitä lapsia pitänyt, kun ei olla sammakkoleivoksia koskaan saatu. Kumma kyllä, ei ollut äitikään näistä tietoinen, vaikka leivosta kuvataan Porin epävirallisen viralliseksi kaupunkileivokseksi. Näin ne salaisuuden verhot aukeaa sosiaalisen median myötä. Harmi, että sammakkoleivoksia ei ollut enempää kaupassa - olisin vienyt äidille sellaisen tuliaisena!

 

Kaupan viimeisessä paketissa oli perinteisen vihreät Kurnut. Sammakkoja saa myös eri värisinä. Kun niitä tosiaan oli vain kaksi, niin sain hieman maistaa, mutta muuten katosivat äkkiä parempiin suihin. Söpöjä oli, ja lapset tykkäsivät!

 

Ajeltiin tosiaan Porista mummolaa kohden ja tarkkailin Google mapsia kivojen pysähdyspaikkojen varalta. Porissa olisi tietenkin ollut kivoja nähtävyyksiä ja näköaloja, mutta ilman ennakkosuunnittelua lähdettiin vain kaupungista ulospäin. Oikeastaan hyvä näin, tämä oli nimittäin nähtävyys mun mieleen. 

Komea vanha rautatiesilta sijaitsee Noormarkussa Laviantien läheisyydessä. Pieni viitaton tie Näsin luontopolun parkkialueelle oli hankala hoksata, mutta kartalla se onneksi oli merkittynä, jotta löydettiin paikalle. Varsinainen Näsin alue alkaa sillan ylityksen ja pienen kävelymatkan perästä. 

 

Varsinainen luontoreitti on n. kolmen kilometrin pituinen ja esteetön. 

 

Junat on siistejä, joten mikäs sen kivempaa, kuin leikkiä junaa vanhalla radanpätkällä. 

 

Itse silta taasen oli jännittävä ylitettävä. Ei siis varmastikaan vaarallinen, mutta itseäni hieman ahdisti katsella ylitettävää jokea raiteiden väliin jäävistä koloista. 😅 

Kauniit maisemat. mutta itikoita piisasi. Emme kiertäneet koko luontopolkua, mutta tää silta oli kyllä itsessäänkin pysähdyksen arvoinen.

 

Porista tänne tosiaan ajeltiin hyvän matkaa, että ei ihan kaupunkiloman yhteydessä välttämättä pääse tätä maisemaa ihailemaan. Sen sijaan road tripillä kannattaa ainakin hetkeksi pysähtyä ja virkistäytyä luonnon äärellä. 

 

Parkour-puisto

Kaivokselan parkour-puisto on kiva kiipeilyyn ja temppuiluun painottunut aidattu alue muun liikuntapuiston kyljessä. 

Me ollaan toisinaan käyty siellä hieman tuhlaamassa energiaa, sillä on suhteellisen lyhyen kävely/pyörämatkan päässä.

 

Ekakertaa kävimme, kun nuorin oli vielä alle vuoden, isommat 5- ja 7-vuotiaita.

 

 

Paikka sopii hyvin pienemmillekin, mutta toki nyt pari vuotta myöhemmin on entistäkin antoisampaa.

 

 

Isommat myös pelasivat jalkapalloa parkour-alueen yhteydessä olevalla aidatulla kentällä muun nuorison kanssa, ja taapero hyppi innoissaan pituutta siinä vieressä. 

 

 

Vaikka taapero ei ihan hirveän hyvin vielä itsenäisesti yllä täällä kiipeilemään, niin piiloleikki veljien kanssa onnistui mainiosti.

 

  

Alkaa nämä isot pojat olla jo niin isoja, että kaipaavatkin enemmän tällaisia puuhapaikkoja perinteisten leikkipuistojen sijaan. Esim. skeittipuistot ja pallokentät on nyt in.

 

Suositelkaa pk-seudun kivoja leikkiliikuntapaikkoja alakouluikäisille, mieluusti niin, että taaperokaan ei jää jalkoihin? Täällä esim. on yleensä ollut sen verran vähän lapsia, että alle kolmevuotiaan kanssa on mahtunut touhuamaan ongelmitta. Kivaa olisi, jos pienille ja isoille olisi oma alueet tms. suht lähekkäin.