Jee, kolmas kerta tänä vuonna (ja koskaan) kun käydään katsomassa Mimiä ja Kukua, mutta minkäs teet, ovat niin kivoja<3
Meidän lapset (kukapa ei?) tykkää niin kovasti ihan ensinnäkin ohjelmasta, levyistä, ja tietenkin hahmoista itsestään. Samalla, kun odoteltiin päivän tokaa esitystä alkamaan, kierreltiin alueella hieman.
Tänään ei ollut varsinainen huvittelupäivä (sillä olin yksin vastuussa kolmesta eri-ikäisestä, eikä näin ollen olisi ollut mahdollista kulkea laitteissa heidän kanssaan, saatika että se olisi ollut ison rahan arvoista), ja kiertelimme alueen ilmaisia kohteita. Ne vaikuttavat vähentyvän joka kerta.
Pieni uusi leikkialue oli tullut lisää, ja se oli kyllä kiva, pienemmät lapset ainakin olisivat viihtyneet siinä pidempäänkin, vaikka 2-vuotias tarvitsi äiskän apua aika paljon. Itse toki olisin mieluummin säilyttänyt yhden-kaksi pikkulasten laitetta tämän yli 4-vuotiaille sopivan leikkialueen sijaan.
Tällä kertaa pienimmän kanssa ehdittiin kahteen laitteeseen, vanhemmat lapset kävivät neljässä...
Onneksi tiedän, että meillä on mahdollisuus kerran kesässä mennä ihan rannekkeiden kanssa (kiitos hyvän arpaonnen), sillä niin paljon joutui tarjota lapsille "ei-oota". Tosin, edelleen olen enemmän kuin tyytyväinen, että alueelle pääsee vapaasti, ja että keikkoja ja jokunen laite löytyy pikkulapsiperheillekin taloustilanteesta riippumatta. Iso lahja sekin.<3
Parasta antia oli, kuten olettaa saattaa, Mimin ja Kukun show. Sadetta alkoi ropista siinä ihan hitusen ennen esitystä, mutta kohtuudella onneksi.
Esikoinen on edelleen omalla tavallaan ujo osallistumaan, mutta eläytyminen tulee kyllä sitten ihan sydämestä. Kolmen keikan kokemuksella hän uskaltautui käymään jo lavan reunallakin, mutta aika monta kertaa kävi myös istumassa sylissä. Nuorempi pojista piti hauskaa yleisössä omalla tavallaan, välillä osallistuen ja välillä muuten vain ilakoiden. Pääasia, että on hauskaa!:D
Voi ei, eiks Kukua oo madotettu?!
Takuuvarman hauska keikka taas, ja liikuttava jopa :') Meidän lapsista taisi vain bonus hypätä matobussin kyytiin, mutta onneksi reippaita lapsia oli yleisössä kyllikseen.
"Noidan taikapata lemuaa...."
Entäs minä sitten? No pyrin keskiyleisössä hieman hillitsemään itseäni, mutta välillä huomaan laulavani ja leikkiväni mukana, oli ne omat lapsukaiset tsempparia vailla tai eivät;)
Kaverille hali<3
Herkkis-esikoinen niin tykkää Mimistä:) Oi sitä ylpeyttä, kun uskalsi käydä Mimin luona, ja sai häneltä kortin! Kukua hän aika paljon vielä jännittää, vaikka itsekin on kuulemma leijona.
Nuorempi pojista haki sankaripassin Kukulta, hän on niin tottunut leijoniin, kun kerran velikin on sellainen.
Esikoinen pääsi Mimin syliinkin:) Ujosti onnellinen pikkupoika<3
Kiitos taas kivasta keikasta, kiva oli käydä Lintsilläkin ekakertaa tänä kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti