perjantai 30. toukokuuta 2025

Kiitokseksi herkkuja persoonallisesti paketoituna




Meidän lapsukaiset veivät tärkeille aikuisille koulussa ja eskarissa pienet kiitoslahjat kevään kunniaksi. Päädyttiin nyt antamaan suklaata tai skumppakuulia, ja paketoitiin ne kivasti lasten itsensä näköisiksi.


 

Nuorimmainen askarteli suklaille söpöt kettukuoret, koska ketut on hänen kaikkien aikojen lemppariasia.


Lisäksi yhdessä ryhmän muiden vanhempien kanssa kiitimme hoitajia/opettajia kukin ja lahjakortein.


Nelosluokkalainen vei karkkirasian futiskenttään käärittynä. Kiitostekstin kirjoitimme teemaan sopivaksi. Uskon, että opettajat onnistuivat hyvin tunnistamaan lapsen vahvuudet ja kannustivat niiden käyttöön myös siellä luokassa.


  

Ja nyt jo yläkouluun siirtyvä esikoiseni vei söpöt saukko-suklaalevyt opettajilleen. Hän tykkää kovasti saukoista, ja saatiin myös hauska enkunkielinen kiitosteksti/sanaleikki mukaan.


Luulenpa, että pitäisi tosiaan kiittää 😁





maanantai 3. maaliskuuta 2025

Minkun perinteiset laiskiaispullat


Laiskiaispullat on ihan ehdoton perinneherkku ja meidän perheessä niitä on tehtävä aivan joka talvi.
Mitään ehdottomuutta ei kuitenkaan ole täytteiden ja muun suhteen, vaan usein kokeillaan jotain uutta ja erilaista.


Tänä vuonna teinkin kaakaopullia, ja sunnuntaipulliin kermavaahdon sekaan sekoitin minttusuklaata ja kaveriksi meni mansikkahillo. Hillo kuuluu laskiaispulliin, mutta mantelimassaakin kokeillaan aina välillä, ja tiistaina tein pulliin tavallisen kerman, ja puolet täytin mansikkahillolla ja puolet mantelimassalla ja ohuella rapealla kerroksella tummaa suklaata 


Pullataikinaan lisätty kaakao antaa pullille kivan suklaisen värin, ja samoin suklaa värjää kerman sopimaan oikein hyvin laiskiaismaiseen ulkonäköön. Tomusokeria sirottelin pullien hattuihin kotitekoisen (talouspaperi) sabluunan avulla, ja sulatin tummaa suklaata silmiä, nenää ja suuta varten.


Tänä vuonna kun laskusäät oli mitä oli, niin meni sunnuntai ihan laiskotteluksi. Laiskiaispullat sopi siis hyvin kruunaamaan hitaan pyhän. Laskiaistiistaina ainakin eskarilainen pääsi jopa laskemaan mäkeä, kun kävivät läheisessä ylläpidetyssä pulkkamäessä.


Pursotan kasvot ihan suoraan hatun päälle, mutta tomusokerin päälle se on joskus vähän hankalaa. Kokeilin tiistaina kuonon pursottaa leivinpaperille ja siirtää jähmetyttyään pullan päälle, ja toimi ihan ok sekin, mutta ei istu niin hyvin ainakaan pyöreällä pullalla, eikä pysy välttämättä paikoillaan. Teen siis jatkossakin mieluummin suoraan pullalle, mutta ok vaihtoehto tämäkin, ja ainakin nopeampi. Silmät kannattaa joka tapauksessa pursottaa suoraan pullan päälle, kun silmien kohdassa ei ole tomusokeria.


Mantelimassan päälle levitin hieman ylijäänyttä tummasuklaata. Valmiissa pullassa jähmettyneenä ja rapeana se toimi tosi kivasti! Teen yleensä pienen kuopan hillolle, niin se pysyy paremmin paikallaan ja ehkä hilloa mahtuukin enemmän, mutta nyt skippasin sen vaiheen. 


Kermavaahto vielä ja hattu - tai naama - päälle.




Irtona tehdyt nassut voisi olla hyvä tehdä vaikka kuperalla alustalla, niin istuisivat ehkä paremmin. Mutta omasta mielestäni paras kuitenkin tehdä suoraan pullalle, sillä niin on aina pysynyt paikallaan ongelmitta, vaikka työstäminen saattaa hankalampaa ollakin.





perjantai 13. joulukuuta 2024

Futispurkit lahjaksi


Meidän futarin kanssa askarreltiin opettajille simppelistä purkista jalkapalloaiheinen purnukka, ja täytettiin se jalkapallokääreisillä suklailla.


Jalkapallo-softikset sekä suklaat löytyi Tokmannilta, muovinen purkki puukannella on Clas Ohlsonilta. Softikseen tarvittiin vain pieni reikä keskelle, josta kannen nuppi läpi, ja reunat kiinnitin kuumaliimalla. Saksilla piti vain hieman siistiä reunoja. Erittäin helppo toteutus siis, ja jälleen hyvin antajansa näköinen käytännöllinen/käyttöön menevä lahja.


Nämä tosiaan menevät opettajille, mutta sopisi kivasti lahjaksi myös vaikkapa valmentajille.
(Ja jos suklaan antaminen saa epäröimään, niin voihan purkkiin laittaa herkkujen sijaan jotain terveellisempää tai muuten saajalleen sopivaa.👌)

torstai 12. joulukuuta 2024

Kettukarkkipurkki lahjaksi

Tänä vuonna joululahjaksi metsäeskarin opettajille ja hoitajille valmistui söpöt kettupurkit kotitekoisilla "kettukarkeilla" eli pihlajanmarjamarmeladeilla.

 

Lasipurnukoiden kansiin liimasin kuumaliimalla pienet kettufiguurit, ja maalasin kannen kettuineen kauttaaltaan punaiseksi. Lisäsin hieman juhlavuutta lehtikullalla ja lahjanauhalla.
Keräsin syksyllä marjoja sen verran, että tein marmeladeja sekä tuoreeltaan, että nyt joululahjoja varten pakastetuista pihlajanmarjoista. (Syksyllä julkaistu postaus: Pihlajanmarjamarmeladit )

Pakastetuista pihlajanmarjoista tehtynä marmeladien pitäisi olla makoisampia, joten lahjaksi tehtynä ehkä parempi niin! Ei niin happamia, että kelpaisi kai ketullekin 😉
Kettukarkkeja on ollut tarkoitus tehdä lahjaksi jo monet kerrat, mutta aina on ollut joko huono pihlajasato tai muita haasteita. Nyt vihdoin muistin, ehdin ja keräsin pihlajat talteen!

Kettumaisen kiva lahja, ja ihan antajansa näköinen! 🦊
Alkuperäinen reseptipostaus - klikkaa tästä!

torstai 5. joulukuuta 2024

Prinsessa Ruusunen – paluu tulevaisuuteen: toinen ensi-ilta

Liput saatu: Helsingin Kaupunginteatteri

Joulunodotukseen kuuluu näyttämötaide. 

  

Musiikki, sadut ja klassikkotarinat herättelevät joulumieltä. Vaikka joulumieli nukkuisi Ruususen unta, sen saa kyllä ravisteltua hereille Shedin nuorten jokajouluisella musikaalilla.

Kuvaaja: Cata Portin

Eikä sillä ole niinkään merkitystä, ettei tämän vuoden näytelmä mikään varsinainen joulutarina ole. Lopputulos on kuitenkin sama, esityksen päätteeksi olo on vaikuttunut, herkistynyt ja nostalginen.

Tämän vuoden näytelmä sekoittelee luovalla tavalla kahta klassikkoa - vanhaa tarua prinsessa Ruususesta sekä kasarikomediaa aikamatkailusta. Musikaali on brittiläisen Chickenshed-teatterin versioon pohjaava uusi sovitus.

Kuvaaja: Cata Portin

Tarinaan meidät johdattaa Hyvä ja Paha omatunto.

Kuvaaja: Cata Portin

Prinsessa Ruusunen syntyy ja hänelle järjestetään hienot ristiäiset. Haltijatarkummit, tai tässä tapauksessa maagisen sisäoppilaitoksen hullunkuriset opettajat, antavat prinsessalle lahjoja.

Kuvaaja: Cata Portin

Kuten alkuperäisessä tarinassa, lahjat ovat materian sijaan sisäisiä lahjoja, ominaisuuksia ja taitoja. Ehkä vähän yllättäviäkin taitoja, mutta taatusti hyödyllisiä! 

Kuvaaja: Cata Portin

Lopuksi - kutsumattomana vieraana - virastaan erotettu käsityön opettaja antaa lahjansa. Lahja on kuolema.

Kuvaaja: Cata Portin

Lahjaa ei voi kumota, mutta se lievennetään satavuotiseksi uneksi. Lohtu on pieni, joten uneen johtavaa haavaa sormeen pyritään kaikin keinoin välttämään.

Kuvaaja: Cata Portin

 Ilkikurinen prinsessa elää lapsuutensa yltiösuojattua elämää, kunnes kapinoiva teini lähetetään kohtaloaan pakoon kummiensa huomaan sisäoppilaitokseen.

Kuvaaja: Cata Portin

 Kohtalolla on kuitenkin keinonsa. Ruusunen nukahtaa... 

Kuvaaja: Cata Portin

...herätäkseen seiskytluvulla, hippien ja punkkarien keskellä.

Kuvaaja: Cata Portin

Kun kruunu on vaarassa, onko aikamatkailu uhka vai mahdollisuus?
Hyvä ja Paha omatunto pyrkivät pitämään Ruususen oikealla polulla samaan aikaan, kun ilkeä kummitäti koettaa keinoja kaihtamatta saada poikansa valtakunnan hallitsijaksi. Koko tulevaisuus - tai siis nykyisyys - on vaakalaudalla, kun aikamatkaajat sekoittavat menneisyyden kulkua.

Kuvaaja: Cata Portin

Mitä Ruusunen sitten oppii -70 -luvulla? Ainakin sen, että äiti ja isäkin oli joskus 16-vuotiaita. Niin, ja vastuun kantamista sekä ystävyyttä ja muita elämän tosiasioita. Rakkaushan se on tämänkin tarinan keskiössä, vaikka Ruususen prinssiä ei vielä tavattukaan. Taitaa joka tapauksessa olla Ruususen kohtalo kiinni tosirakkauden suudelmasta.

Kuvaaja: Cata Portin

Lisäksi opitaan, että koskaan ei pidä vähätellä putkimiestaitoja!


Koko perheen (suositusikä 5+) musikaali on hauska ja lämmin tarina aikuiseksi kasvamisen kipuilusta. Kutosluokkalainen avecini pohti, miten tarina teatterissa usein onkin alkuperäiskertomusta parempi, ja päädyimme pohtimaan hyvin syvästikin tarinan tasoja ja kohtauksia, jotka tarjosivat samastumispintaa.

Kuvaaja: Cata Portin

Erityisen vaikuttunut olin jälleen roolisuorituksista. Hienoa Shedin nuoret!

Shed-musiikkiteatteri on lapsille ja nuorille kohdennettu kaikille avoin teatteriharrastus. Lavalla näkyykin ilahduttavaa monimuotoisuutta. Katsoja ei kuitenkaan voi välttyä huomaamasta kaikkia yhdistävää tekijää: teatteria tehdään ilolla ja intohimolla. Se ilo tarttuu myös yleisöön!

 

 Joulumusikaali on tehty yhdsessä Helsingin Kaupunginteatterin ammattilaisten kanssa, ja sitä esitetään Studio Pasilassa 17. joulukuuta asti (kahdella roolituksella). Kävimme toisessa ensi-illassa 04.12.2024.