maanantai 28. lokakuuta 2024

Helsingan keskiaikapäivä -24

Tuossa jo aikaisemmin postasin, että ajelimme vanhoilla busseilla keskiaikamarkkinoille, mutta tässä nyt vähän niistä markkinoista.

Helsingan keskiaikapäivä on tosi kiva tapahtuma, ja ollaan poikien kanssa siellä käyty vuosittain, jos vaan on päästy. Tapahtuma tuo Helsingin pitäjän kirkonkylään paljon kojuja täynnä ihania käsitöitä, vaatteita, koruja, kosmetiikkaa ja herkkuja yms. Lisäksi monenlaista elävöittäjää, ohjelmaa ja tekemistä.


Tapahtumapaikkana on aito keskiaikainen miljöö Pyhän Laurin kirkon ympäristössä ja Pappilan puistossa Helsingin pitäjän kirkonkylässä Vantaalla.


Meidän koplakin pistettiin jalkapuuhun. Eipä nää vielä toistaiseksi ole kolttosia tehneet, mutta varmuuden vuoksi, että tietävät olla tekemättäkin! 😉




Sää oli vaihteleva - välillä satoi, välillä paistoi. Vaikka sadekuurot välillä oli runsaitakin, niin enemmän saatiin silti nauttia auringon lämmöstä. Sateenvarjosta oli iloa kun jonotettiin jousiammuntaan vähän pidempi aika.


Jeriel kävi ensin ampumassa, ja hienosti lensi nuoli, vaikka ei ihan maaliinsa mennytkään.



 


Isoilta pojilta sujui hienosti, ovat toki jokusen kerran päässeet aiemminkin ampumaan.



Parasta tietty oli pehmomiekkailu, kun pääsi mätkimään toisiaan ihan luvan kanssa!

 



Monenmoista ohjelmaa ja esitystä oli myös pitkin päivää. Aikaisempina kertoina olemme osallistuneet mm. opastetulle aikamatkalle, käyneet tutustumassa kirkkoon sekä museoon. 


 

Päivän aikana on opastuksista, luentoja, musiikkia, messu, käsityö- ja taistelunäytöksiä, työpajoja keskiajan hengessä. Tällä kertaa me vain tutkimme kojuja ja kävimme muutamassa aktiviteetissa, sillä meillä meillä oli suht tiukka aikataulu ja jonottaminen söi siitä myös osan. Ja tosiaan halusimme käyttää aikaa kojuilla kiertelyyn. Yksi lapsista haaveilee omasta "muinaisasusta", mutta nyt ei löydetty sopivaa. Sen sijaan löysimme vaikka mitä muuta ostettavaa.



Ruokailimme myös.





Kiva päivä taas - tosi kiva käydä perheen kanssa!



perjantai 18. lokakuuta 2024

Veljeni Leijonamieli Helsingin Kaupunginteatterissa

Liput saatu: Helsingin Kaupunginteatteri
Veljeni Leijonamieli. Ensi-ilta Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 17.10.2024.


Torstaina pääsimme katsomaan Veljeni Leijonamielen Helsingin kaupunginteatterin ensi-illassa.
Kyseessä on yksi lempisaduistani, joten odotin teatteriversiota innolla.

 

Napattiin alkumaljat ja fiilisteltiin teatterin tunnelmaa ennen esityksen alkua. Tutkailtiin käsiohjelmaa ja muisteltiin kirjan tapahtumia 12-vuotiaani kanssa. 

 

Mikaelillakin taitaa olla jo pari tai kolme vuotta, kun luki Veljeni Leijonamieli -kirjan, eikä tapahtumat olleet aivan kirkkaassa muistissa. Taistelua ja hirviötä (eli Katlaa) hän kuitenkin odotti esitettäväksi näyttämöllä. Itse jännitin jo valmiiksi, että meneekö ihan itkuksi koko ilta.

Kuvassa: Mikko Kauppila, Alexander Wendelin / Kuvaaja: Otto-Ville Väätäinen

Tarina on melkein kuin satu, tai vähän kuin kummitusjuttu, ja silti kaikki on totta. Se kertoo veljeksistä Joonatan ja Kaarle Leijona, ja siitä, kuinka heistä tuli Leijonamieliä.

Tarinan veljesrakkaus koskettaa jo sinänsä tällaista poikalasten äitiä. 
Pikkuveli Korppu, eli Kaarle Leijona, on rumanpuoleinen, vääräsäärinen, arka ja sairas. Hän ihailee suunnattomasti isoveljeään Joonatania, joka on rohkea, komea ja kaikessa etevä. Joonatanille hänen oma pikku Korppunsa on rakkainta maailmassa. Veljesten välinen vuorovaikutus kävi kevyesti ilmi myös lavalla, joskin oma tuntemus tarinasta varmasti tuki tulkintaa.

Keskellä: Alexander Wendelin / Kuvaaja: Otto-Ville Väätäinen

Sairas Korppu tekee kuolemaa, ja siitä tiesivät kaikki muut paitsi hän itse. Asian aavistanut Korppu puhuu veljelleen kuolemanpelostaan, ja Joonatan lohduttaa häntä kertomalla tuonpuoleisesta, Nangijalasta, jossa Korppukin on terve, vahva ja kaunis, ja jonne Joonatankin lopulta seuraa perästä.

Kotitalo syttyy kuitenkin palamaan. Urhea Joonatan nostaa veljensä selkäänsä ja syöksyy ikkunasta. Joonatan menehtyy onnettomuudessa, ja pian kuolee myös kuolemansairas Korppu.

Kuvaaja: Otto-Ville Väätäinen

Joonatan odottaa veljeään kuolemanjälkeisessä Nangijalassa.
Suru väistyy aika nopeasti, kun tempaudutaan värikkääseen ja iloiseen toiseen maailmaan.
Heistä on tullut nyt Leijonamieliä.
Ehkä jäin vähän kaipaamaan jotain syvempää menetyksen ja jälleennäkemisen teemoihin liittyen, mutta toisaalta näytelmässä oli vahvana esillä rohkeuden ja lojaaliuden teemat.

Kuvaaja: Otto-Ville Väätäinen

Parasta näytelmässä oli ehkä kekseliäs monipuolisuus. Lavalla nähtiin nukkehahmoja, keppihevosia, origamikyyhkyjä, eleettömän synkkä pahan armeija vaihtelevine mittasuhteineen ja värikkäissä asuissaan tanssivia Kirsikkalaaksolaisia.

Edessä: Unto Nuora / Kuvaaja: Otto-Ville Väätäinen

Korppu päätyi keskelle jännittävää fantasiatarinaa saapuessaan Nangijalaan. Iloisen värikäs Kirsikkalaakso on uhattuna, joukossa on petturi. Pahan Tengilin armeija on jo vallannut Ruusulaakson, ja se pitää pysäyttää. Nangijalassa myös Korppu on rohkea, ja hän seuraa veljeään läpi taisteluiden. Ympyrä sulkeutuu ja veljesten roolit vaihtuu, kun tarina Nangijalasta loppuu kuten alkoikin. Korppu nostaa kohtalokkaasti haavoittuneen veljensä selkäänsä ja syöksyy kohti kuolemaa. 

Kuvassa: Mikko Kauppila, Alexander Wendelin / Kuvaaja: Otto-Ville Väätäinen

Nangilimassa tavataan!



Näytelmän loppuessa jouduin jo pyyhkimään kyyneleitä ihan samaan tahtiin kun ympärillä taputettiin.


Täytyy sanoa että ollakseen kertomus kuolemasta, esitys oli viihdyttävä ja hauska. Seuralaiseni piti esityksestä myös kovasti ja nosti pari hulvatonta kohtausta lemppareikseen. Hyvänä keskustelunavaajana tämä toimii monistakin näkökulmista, ja suositusikäraja 9+ vuotiaille tuntuu sopivalta.

Kiitos ihanasta illasta, odotukseni oli korkealla ja monilla osa-alueilla odotukseni ylittyi, vaikka tosiaan jotain jäin kaipaamaankin. Voin siis hyvin mielin suositella, ja avecini suosittelee myös!

maanantai 14. lokakuuta 2024

1960-luvun kautta keskiajalle ja takaisin!


Historialliset, 1960-luvun bussit liikennöivät Helsingan keskiaikamarkkinoiden ja Martinlaakson aseman väliä. Päätimme hyödyntää reittiä, kun muutenkin olimme julkisilla liikenteessä. 



Busseja on liikenteessä kaksi, Volvo B-63508S / Wiima M64 / Wi 3 vuosimallia 1966 ja Scania-Vabis B75 / Helko / He 04 vuosimallia 1965.  Menomatkalla hyppäsimme puna-keltaisen Volvon kyytiin.

 



Etenkin pienelle bussifanille tämä oli valtavan hieno elämys!







Matkustaminen oli ilmaista, mutta laitoimme pienen vapaaehtoisen kyytimaksun.



Oli hieman erilainen kyyti kuin moderneilla busseilla!

 



Paluumatkalla pääsimme sinisen Scania-Vabisin kyytiin.


 

Bussit kulkivat 35 minuutin vuoroväleillä, ja vuorotellen, eli paluumatkaa varten kurkkasin aikataulua, jotta pääsisimme juuri eri bussin kyytiin.



 

Hieno oli tämäkin bussi, ja vielä villimpi kyyti kuin tulomatkalla!


Keskiaikamarkkinat olivat ns. autoton tapahtuma, joten tällainen lisäelämys oli todella toimiva tapahtuman yhteyteen. Meiltä ei muutenkaan olisi kovin yksinkertaisesti päässyt alueelle, niin useammalla bussilla kulkeminen ei haitannut, kun osa matkasta oli jo elämys itsessään.


 

Hienot oli bussit, kiva oli kokemus - etenkin tietty nuorimmaiselle mainio tilaisuus matkustaa erilaisilla busseilla.

 

 Historiallisten bussien kuljetuksesta vastasi Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry.