Pihlajamäessä on Suomen vanhimmat hiidenkirnut. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100000-vuotiaita. Tätä ainutlaatuista luonnonmuistomerkkiä kävimme katsomassa jo viime kesänä, ja lapset olivat hyvin vaikuttuneita (keskimmäiseni etenkin) - siispä teimme uuden retken hiidenkirnuille tänä kesänä.
On niin hienoa palata aikaisemmille retkipaikoille, kun lapset tunnistavat maisemista, että "tää on se paikka, mä muistan!" Sen sijaan, että samoilla paikoilla käyminen olisi tylsää, niin innoissaan tutkivat, onko paikat muistojen mukaisia ja kertaavat aikaisempia tietojaan.
Aarnipata
Aarnipata on kirnuista isompi, ja sen suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä ja sen suurin jauhinkivi on halkaisijaltaan 1,6 metriä ja painaa noin 6 tonnia.
Tällä kertaa myös nuorimmainen innostui ihmettelemään suuria kirnuja.
Rauninmalja
Rauninmaljan halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.
Hiidenkirnut löytyivät perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 ja vuonna 1995 ne rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä. Arkkitehti Sulo Savolainen teki löydöt liittyen viereisen tien alikulkuyhteyden parantamiseen. Onneksi löytyivät, eivätkä tuhoutuneet tiehankkeen vuoksi.
Tällä kertaa bongasin läheltä toisenkin kiinnostavan nähtävyyden, joten retki ei ollut pelkkää vanhan kertausta. Aivan hiidenkirnujen läheisyydessä on myös tukikohdat X:5 ja X:6. Niistä oma postaus myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti