Lapsimessut 2022

Parin vuoden tauon jälkeen vihdoin jälleen Lapsimessut!
Tänä vuonna menin kahdestaan nuorimman poikani kanssa messuilemaan sunnuntaina. Isommatkin olisivat varmasti viihtyneet, mutta nyt tämä oli mun ja kuopuksen kahdenkeskinen retki!

 

Messumieliala vaihteli viekkaasta kettuuntuneeseen. 😅
Jonottamista päästiin harjoittelemaan urakalla (vaikka aika joutuisaan ne jonot liikkuivatkin). Jeriel on myös oppinut hieman jännittämään, eikä kaikkeen hauskaan mennyt enää mukaan aivan estoitta. 

Kirjastoauto oli yksi kolmivuotiaan lempparijutuista Lapsimessuilla. Kävimmekin kirjastoautolla kahdesti, ja toisella vierailukerralla poika olisi tahtonut käydä kirjabussissa yksin, ja "ostaa" minulle sieltä kirjan. 

 

Vaikka laina-aineistoa en voinut antaa hakea minulle lahjoitettavaksi, niin sopivasti osastolla jaettiin ilmaiskirjaa, ja sillä hän pääsi toteuttamaan tämän suloisen suunnitelmansa. Tuo kirja olikin oiva kotiinvietäväksi; Etsiväkaksikko -sarja voisi kiinnostaa meidän alakoululaisia poikia.

 

Paloautossa istuminen kuului myös mieleenpainuviin lempparijuttuihin messuilla!

Varusteita kerrakseen!

 

Pientä kivaa puuhaa siellä sun täällä, ja kivasti pienempiäkin huomioonottavia esittelijöitä!

Jeriel pääsi kalastamaan, temppuilemaan ja mm. istuttamaan ruusupapua.

 

 Lempparijuttuja oli myös onnenpyörät ja heittopelit yms. mistä liki aina sai jonkin pienen palkinnon!

 

Kettuja bongailtiin joka puolella!

Nyt vähän jänskättää nää "tuuppenit"...

 

Ja jännät tilanteet seurasivat toisiaan - viikarin sormenjäljet otettiin poliisiautossa.

...mutta mukaan saatiin kiva muisto tästä koettelemuksesta!

 

Ajoneuvoja ja tuttuja hahmoja!

Yleensä messuilla ollaan oltu enemmän tekemisen perässä, nyt olin vissiin sujauttanut ostohousut jalkaan. Kierreltiin ja katseltiin tuotteita, ja omalla mittarillani ostinkin paljon. Muutamalta osastolta nappasin esitteen/alennuksen, jotta muistan myöhemmin palata asiaan, kun ei tällä kertaa mahtunut budjettiin. Näistä esim. Kupilka -retkiastiat ja pari kivaa vaatemerkkiä.

Muutamia pieniä löytöjä ja messulahjoja. Kettuyövalo Emma's & Mama'silta, Mega-ketutus -tarrat ja ihana kirjanmerkki Kenkämaakarilta. 

Bookyn osastolla oli ilmainen kirjakauppa, ja löysin koko perheelle luettavaa (kuvassa nyt vain messukaverin lemppari)! Voitin peräti yhdessä arvonnassakin, ja sain siitä purkin vitamiineja lapsille. Kuopukselle löytyi hauska Babafan -sorminukkekettu (Nepalissa naisia työllistäen 100% villasta valmistettu), kylpypommeja ja hammastahnaa, sekä paljon kivaa puuhaa kotiinviemisiksi eri osastoilta.

Lähinnä ostamani jutut olivat kylläkin sellaisia, mitä olin jo ennestään havitellut. Nyt säästin tilaamisen vaivan ja kulut. Heräteostoja oli muutama pienempi, ja sitten toki ilahduttavia löytöjä, kuten messutuotteena myyntiin tuotu kettupusero Metsolalta. Kuosi on aivan ihana, mutta meiltä se oli mennyt ohi - saatiin siis ohittamaton uusi tilaisuus!

Kevyt kettuhattu oli myös sellainen, minkä toivoin löytäväni messuilta, ja se löytyi Little Mayan osastolta. Ja vielä näille vaihteleville säille Arksien kettumyssy, mikä sopikin kivasti merkin jumpsuitin kanssa heti kotimatkalla käytettäväksi.

Meillä jäi enimmät riehumiset väliin, niin messujen päätteeksi jaksettiin vielä liukua pihan hauskassa hehkuvanpunaisessa M-liukumäessä. 

 

Kyseessä on siis taideteos Liuku, joka yllyttää hassutteluun ja ajanviettoon. Liuku on seitsemän metriä korkea ja 25 metriä pitkä.

 

Liuku-taideteos on Suomen Messusäätiön lahja sata vuotta täyttäneelle Messukeskukselle.

Kiitämme, kivat oli messut!

Habi Kids 2019

Huonekaluihin, sisustukseen ja designiin painottuneet messut ei ehkä aivan ensimmäisenä herätä mielikuvaa tapahtumasta, johon on ihan ehdottomasti pakko päästä lasten kanssa. Sellainen kuitenkin tämän vuoden Habitare oli.

En tiedä kuvaisinko Habi Kids aluetta ennemmin pienoiskaupungiksi vai jättimäiseksi pelilaudaksi, sillä se oli molempia. Ulottuvuuksia oli vielä enemmänkin, sillä samaan aikaan sukellettiin kaupungin historiaan sekä elettiin nykyhetkeä löytäessämme pelilaudalta tuttuja katuja ja nähtävyyksiä. 

 

Peliohje on peli itsessään. Kotona ollaan jo muutamaan kertaan pelattu Skidipelin pienoisversiota (tai siis normaalikokoista versiota), ja on se käynyt päiväkodissakin pelattavana.

 

Etenimme pelilaudalla joukkueena, ja se oli hauskaa. Isompien ja sujuvasti lukevien lasten kanssa, tai muutaman kierroksen jälkeen, olisi mielellään kisailtukin.

 

 

MAALI!

Paitsi että alueella oli selkeä tapa edetä pelilaudan mukaisesti, se oli täynnä vapaata leikkiä. 

 

 

Yhdestä tuli myymälärosvo, toinen oli poliisi. Välillä jahdattiin rosvoa ja saalista pitkin Helsingin katuja, ja sitten vietiin rosvoa vankilaan. Salapoliisilla oli välillä asiaa puhelinkoppiin, ja välillä tarkkailtiin ympäristöä vanhan Hesarin takaa.

 

 

Pienimmäinen pääsi poliisikärryn kyytiin (vai joutui?) ja ajoi ensi kertaa mopolla. Neppiksetkin kiersivät stadin nähtävyyksiä.

 

 

 

 

Hypittiin myös ruutua ja pyöritettiin hulavannetta - perinneleikit kuului ohjelmaan. 

  

Olin itse taas niin innoissani tästä ideasta ja toteutuksesta, mutta kyllä se vetosi lapsiinkin! 5-vuotiaani jaksaa jatkuvasti muistella, kuinka Skidipeli oli tosi tosi kiva!

 

 

Kioskillakin käytiin, sillä messuihmettelyn, leikin ja ostosten lomassa äidille alkaa helposti maistua kahvi. Nuorimmainen oli ikävä kyllä muuhun messumeininkiin tyytymätön, joten kiertelimme vain hieman, ja ostimme ainoastaan pari sisustuskuvaa. 

Habitaren lastenalueen toteutuksesta vastasi Skidit, yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa.