Yksi meidän perheen syysperinne on puun istutus.
Osallistuimme Miljoonan puun talkoisiin jo neljännen kerran, kun hain puuntaimia Sinebrychoffin taidemuseolta syyskuussa.
Vaikka muutaman puun istuttaminen vuosittain (samalla kun toisaalla metsiä pistetään matalaksi) ei vielä kokonaiskuvassa tee suurta muutosta, niin tärkeintä on se muutos, mikä syntyy yksilön ajattelussa. Siksi tällainen toistuva tempaus on tarpeellinen - se on tilaisuus meille pysähtyä tärkeän asian äärellä, tehdä konkreettinen teko yhdessä, ja jos hyvin käy, nauttia kasvusta vielä vuosia eteenpäin.
Samalla hoidamme metsäsuhdettamme. Metsä on osa suomalaisuutta ja varmaankin osa jokaisen suomalaisen identiteettiä tavalla tai toisella. Miten eheyttävää onkaan olla vuorovaikutuksessa metsän kanssa.
Kuvitus: Sanna Pelliccioni |
Ihmistaimi istutushommissa 2020.
Maailmaa muuttamassa 2021.
Miljoonan puun talkoissa ei istuteta vain puun taimia, vaan myös ympäristöajattelua, mikä toivottavasti kasvaa ja tuottaa hedelmänään ympäristötekoja.
Tällaiset toistuvat tempaukset ovatkin mielestäni tarpeen, eivätkä ne vähennä sitä, että myös päivittäisillä valinnoilla on valtava merkitys ympäristökysymyksessä. Sen sijaan tempaukset muistuttavat meitä juuri siitä, miksi me kierrätämme, lajittelemme, keräämme roskia ympäristöstä jne. Tässä istutushommassa on myös hyvin paljon positiivisempi vire verrattuna vaikkapa roskien keräämiseen, mikä muistuttaa lähinnä ihmisten vastuuttomuudesta. Mikäli jokainen hoitaisi omat roskansa, voisimme keskittää ekotekomme rakentamiseen paikkaamisen sijaan.
Mistä päästään myös siihen, että lapset ovat muutoksen kasvualusta - on helpompi oppia hyviä toimintatapoja jo pienestä asti, kuin oppia pois huonoista sitten isona. Lapset ovat usein myös hyvin kiinnostuneita ympäristöstä ja ekologisesta kestävyydestä, joten sitä on hyvä vaalia.
Jaoimme yhden taimen myös päiväkotiryhmälle istutettavaksi 💚 2022 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti