Esikoiseni on totaalisen hurahtanut dinosauruksiin. Mikä niissä niin kiehtookin tuollaisia 2-3 vuotiaita?:D
Halusin tehdä jotain erityistä ja hauskaa jo ihan kutsukortteihin. Kutsusta ei tullut niinkään kutsu synttäreille, vaan kutsu seikkailuun. Synttärit on sitten alusta loppuun roolileikkiä, mikäli lapsi siihen innostuu eläytymään.
Tämä juhlan henki piti siis vangita kutsuun. Kehitin taustatarinan ja loin itselleni kuvitteellisen identiteetin juhlan organisoijana.
Ja meillä on siis kova dinosaurusongelma. Jostain syystä olen havainnut näitä dinoesiintymiä nyt n. kolmen vuoden ajalta. Lieneekö pojan dinoinnostuksella jotain yhteyttä tähän? Pitkään olen vain tutkinut ja ihmetellyt, mut nyt on pakko saada apua. Onneksi tunnen monta pientä alan harrastajaa. On aika järjestää Dinomiitti!
Taustakertomuksen lisäksi oli kehiteltävä muitakin todisteita, joten valoin kipsistä muotilla dinosauruksen luurankoja.
Tein kutsuttaville lapsille omat puuhaboxit, joista sitten varsinainen kutsu löytyy. Foliolaatikoita sai mukavaan joulun jälkeiseen poistohintaan, joten sellaiseen oli hyvä alkaa rakentamaan.
Pohjalle tein soodan, veden ja elintarvikevärin sekoituksesta "maamassan". Mietin pitkään, millä tuon toteutan, mutta kaikessa tuntui olevan ongelmansa. Ja tämäkään ei tosiaan ollut ongelmaton. Massan etu on se, että se hieman kovettuu, jotta fossiilia saa hieman kaivaa. Ja seuraava ongelma sitten taas on se kosteus. Kipsifossiili imi osan väristä itseensä. Jälkikäteen kokeilin vähän muunlaisiakin massoja, joista yhdistämällä tuli sitten luiden päälle kevyempi kerros, jonka alta luut voivat paljastua pelkästään sutimalla. Pääasiassa sekalaisia jauhoja, mitä nyt kaapissa sattui olemaan... Jos teen tällaisia toistamiseen, niin luultavasti päädyn käyttämään jotain muuta massaa...
Kansiin "taiteilin" varsin yksinkertaisesti kuplamuovia käyttäen dinosauruksen "nahkaa". Käytin samalla pois vanhoja maaleja, jotka oli tosin jo turhan kuivettuneita. Ihan hauska kuvio tuli, vaikka paremminkin olisi voinut tehdä.
Lavastekuvaa kutsun kaivamisesta;) Mukaan laitoin pienen setin välineitä, joskin lopullinen setti poikkeaa hieman kuvan mukaisesta.
Jauhoseoksen seassa oli vielä hieman värjättyjä kananmunankuoren palasia, ehkä meillä on myös pesä jossain.
Lapsi voikin sitten tuntea itsensä oikeaksi tutkijaksi, jolla on omat tutkijan välineet, ja halutessaan (eläytyessään siihen) voi ottaa ne mukaansa synttäreille:) Ja käyttöähän niille löytyy! (Paikan päällä on tietenkin sitten talon puolesta välineitä myös, joten ei niitä varsinaisesti tarvitse mukanaan raahata:D)
Yksi kutsuista jäi meille itsellemme yhdessä tutkittavaksi. Näin sankari sai itsekin osansa tästä tunnelmanvirittäjästä.
Laitoin kutsuihin vielä salaisen kutsuviestin tyhjennettyjen ja koristeltuhen kananmunien sisässä.
Nyt jännäillään jo tulevana lauantaina olevia synttäreitä. Pari palautetta kutsuista on tullut, ja sillä perusteella odotan juhlia innolla.
(Mainittakoon vielä, että kutsut on rakennettu pääosin kierrätys- ja perusaskartelutarvikkeista, eli kovin paljon ei näihin tarvinnut rahaa upottaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti