Liput esitykseen saatu: Helsingin Kaupunginteatteri
.JPG)
Vuonna 2019 marraskuussa kävin kahden vanhemman lapseni kanssa katsomassa Pieni Merenneito suurmusikaalin Helsingin Kaupunginteatterissa. Itselleni kovin rakas satu lapsuudesta heräsi eloon näyttämöllä niin upealla tavalla, että ei tuosta kokemuksesta ole neljässä vuodessa kunnolla toipunut - positiivisessa mielessä! (Postaus luettavissa tästä)
Miten iloinen olinkaan, kun sain mahdollisuuden sukeltaa myös nuorimman lapseni kanssa tuohon samaiseen merenalaiseen satumaailmaan. Edellisen kokemuksen myötä tiesin odottaa tältä näytökseltä paljon, ja se kyllä täytti odotukset komeasti!
Esitys poikkesi monilta osin animaatio-esikuvastaan. Hahmoihin onnistuttiin saamaan sovelletun tarinan avulla lisää syvyyttä, mutta toki paikoin sen avulla myös oiottiin mutkia.
Vaikka tiettyjä käänteitä odotti innolla tapahtuvaksi, niin jälkeenpäin ajateltuna kokonaisuus oli varmasti toimivampi ilman niitä. Ja ne kaikkein lemppareimmat kohtaukset kuitenkin oli teatteriversiossa mukana, sekä monta sellaista, joiden vastaavasti olisi toivonut olleen animaatiossakin.
 |
| Kuva: Robert Seger / HKT |
Arvelisin myös teatteriversion tässä ajan myötä kypsyneen. Tai ehkä eri näyttelijöiden myötä eri asiat korostuivat. Tai ainakin oma huomio kiinnittyi eri asioihin kuin aikaisemmin. Sehän teatterissa onkin upeaa, että se tällä tavoin elää ja mukautuu.
Moni näyttelijä oli tosiaan vaihtunut sitten alkuperäisen kokoonpanon. Aivan upeasti suoriutui jokainen tälläkin kertaa, ja etenkin uusi Ariel, Yasmine Yamajako, lunasti paikkansa merten prinsessana.
 |
| Yasmine Yamajako, Aleksi Johansson / kuva: Robert Seger / HKT |
Suositusikäraja näytökseen on 7 vuotta. Vähän jännitti, miten avecini jaksaa olla ns. ihmisiksi, mutta turhaan. Lavalla tapahtui niin paljon - oli värejä ja meininkiä, mukaansatempaavia lauluja ja jännittäviä kohtauksia... todellista karkkia silmille ja mielelle. Ja toki yleisössä saa myös elää mukana. Siellä me jammailtiin kalojen ja katsojien kanssa. Ei mitenkään mahdollista, että lapsi olisi kyllästynyt, vaikka esitys n. 2,5 h kestikin (väliajalla).
Toinen kysymys on sitten se, onko musikaali liian jännittävä kaikkein pienimmille.
Tälläkin kertaa saattoi helma hieman tutista, kun Ursula saapui näyttämölle. Sanna Saarijärvi Ursulan roolissa valtasi lonkeroineen koko tilan katsomoa myöten.
Ja kuinka ollakaan, Ursula oli myös seuralaiseni lempihahmo...
 |
| Sanna Saarijärvi / Kuva: Robert Seger / HKT |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti