Syyslomalla kävimme parissa museossa. Urheilumuseo on ollut meidän menolistalla siitä lähtien, kun se viime vuoden lokakuussa avattiin uudistetuissa tiloissaan Olympiastadionin peruskorjauksen jälkeen. Lasten kiinnostus urheilua (ja etenkin jalkapalloa) kohtaan on myös viime aikoina kasvanut kohisten, joten nyt oli sopiva aika tutustua urheilumuseon aarteisiin. Toisen kerran kävimme Urheilumuseossa jo talvilomalla, kuvat siis kahdelta eri kerralta.
Lapset saivat suunnistuskartat mukaansa (niistäkin löytyi kaksi versiota - lapset valitsivat etenkin pienimmille sopivan kuvasuunnistuksen).
Suihkun kautta!
Huippu-urheilu on paljon muutakin, kuin mitä ruudun välityksellä näkee. Oli antoisaa pohtia etenkin tätä puolta lasten kanssa.
Olympialaiset onkin kiinnostava aihe. Museossa pääsi myös kokeilemaan malliolympiasoihdun kantamista.
Museossa oli monta pientä puuhapistettä. Yhtenä suosikkina varmaan tämä nopeustesti.
Lisäksi kokeiltiin mm. muistipeliä, koristeltiin lumilautaa magneeteilla sekä pähkäiltiin ilmansuuntia.
Esittelyssä oli monipuolisesti eri lajeja.
Vertailtiin eri urheilijoiden kenkien kokoa - oli siinä sirompaakin jalanjälkeä, mutta isommissa oli ihmettelemistä. Marko Anttilan maila saattaisi myös olla vielä jonkin aikaa turhan iso meidän junnuille!
Lumipalloheitto oli tietenkin parasta. Lumisateita odotellessa...
Tutustuimme mm. Matti Nykäsen uraan ja menestykseen.
Näytillä on monia muitakin upeita menestystarinoita.
Museossa on monia hahmoja, jotka tarjoavat lapsille hieman tekemistä kierroksen ohessa.
Stadionin rakennusta.
Voittajan on helppo hymyillä!
Mainio museo, urheiluinnostus vain kasvoi, ja myös käsitys siitä, miten monipuolisesti lajeja, kisoja ja kaikkea muuta aiheeseen liittyykään. Lapset saivat kierroksen päätteeksi diplomin ja tarran/postimerkin.
Samalla reissulla kannattaa piipahtaa myös stadionin tornissa!
Museoon ja torniin voi ostaa kätevän yhteislipun, mutta ne ovat kuitenkin toisistaan riippumattomat kohteet. Itse esimerkiksi museokorttilaisena vierailin museossa maksutta (lapset myös pääsivät ilmaiseksi), mutta torniin maksoin sitten erikseen oman ja koululaisten pääsyliput.
Urheilumuseoon pääsee lapset ilmaiseksi, aikuisille lippu maksaa 15€, alennusryhmille 10€ (Museokortilla vapaa pääsy).
Stadionin torniin pääsee aikuiset hintaan 6,50€, ja lapset ja nuoret 7-16 v. sekä alennusryhmät maksavat 4 € (alle 7-vuotiaat maksutta maksavan aikuisen kanssa).
Yhteislippu urheilumuseoon ja stadionin torniin maksaa aikuisilta 18,00 € ja alennusryhmiltä 12,50 €.
Ylhäällä odotti huikeat maisemat!
Olympiastadionin 72 metriä korkea torni onkin yksi parhaista paikoista ihailla kaupunkimaisemaa. Koska torni on avoinna iltaan asti, ensi kerralla täytyy tähdätä myöhempään ajankohtaan - kaupungin valot on varmaan upeat täältä katsottuna.
Stadionin torniin oli tarkoitus sytyttää olympiatuli jo vuonna 1940, mutta maailmantilanteen vuoksi Helsinki luopui kisaisännyydestä. Viimein 19.7.1952 olympiatuli syttyi tornin huipulle Hannes Kolehmaisen sytyttämänä. Paavo Nurmi sytytti tulen kentän maljaan, luovutti tulen neljälle nuorelle urheilijalle, jotka kuljettivat olympiatulen portaita pitkin ylös torniin Kolehmaiselle. Tuli tornissa sammutettiin kisojen päätöspäivänä 3. elokuuta.
Tornilla on ollut muitakin, kuin urheiluun liittyviä tehtäviä. Vuoden 1941 keväällä torni suljettiin yleisöltä ja varattiin Helsingin Ilmasuojelukeskuksen tähystysasemaksi. Stadionin torni oli tärkeä osa maamme ilmapuolustusta sotavuosina 1941-1944. Yleisölle torni avattiin uudelleen vasta 3.3.1945 toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Lisäksi vuoden 1957 alussa torniin sijoitettiin kuvansiirtoa varten mikroaaltolinkki ja Yle käynnisti stadionin tornin välityksellä ensimmäiset koelähetykset. Aluksi televisiolähetyksiä pystyttiin seuraamaan vain pääkaupunkiseudulla, sillä tornin lähettimen signaali ylsi 50 kilometrin etäisyydelle tornista.
Maratontorniksikin kutsutun stadionin tornin yksi symbolinen tehtävä oli olla juoksijoille merkkinä loppumatkan alkamisesta ja sen ilmestyminen näkökenttään motivoi kilpailijoita loppukiriin. Ennen remonttia mekin juoksimme esikoisen kanssa minimaratonissa Olympiastadionille - kisan lopuksi käytiin myös tornissa. Vuosia vierähti, ja nyt vasta kapusimme uudestaan!
Ollaan käyty myös jumppaamassa Olympiastadionilla lasten kanssa (pian remontin jälkeen) - kiva temppurata on jäänyt hyvin lasten mieleen, ja mullakin oli hauskaa taaperon perässä juostessa!
Millaisia kokemuksia sulla on Olympiastadionilta? Onko esim. vaikkapa museo tai torni tuttu? Vai oletko ehkä ollut yleisössä?
Olympiastadionilla olemme nauttineet myös valotaiteesta sekä hiihtämisestä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti