Pysähdyimme kotimatkalla myös Valamon luostarissa. Tai ehkäpä tänne joutui hieman kaartamaan reitiltä, mutta kun luostarivierailu on aina kiinnostanut. niin olihan se kiva vihdoin kokea itsekin.
Valamon munkkiluostari on ortodoksisen uskonelämän ja kulttuurin elävä keskus. Vaikka itse olenkin luterilainen, niin ortodoksisuus on aina kiehtonut ja kiinnostanut minua (kuten myös vanha venäläinen kirjallisuus, josta ortodoksista maailmankuvaa ei juurikaan voi erottaa - uskonnollista tai ei).
Näen lapsissani myös sitä samaa kiinnostusta uskonasioihin, mitä itselläni on, ja se näkyi vilkkaissa kavereissa siten, että katselivat hyvinkin rauhallisesti ympärilleen kirkkorakennuksissa, ja muistoiksi ostivat itselleen ikonikuvat.
Uusi kirkko.
Vanhassa kirkossa pääsi kurkistamaan myös munkin keljaan.
Hetken ehtivät lapset leikkimään, vaikka aikataulumme oli tiukka.
Mukaan lähti muutamat tuohukset - myös pari punaista tulevaa pääsiäistä ajatellen. Lisäksi ostimme pullon luostariviiniä sekä olutta. Matkan varrella tehdyn yllättävän luotoretken vuoksi vierailumme luostarissa jäi pintapuoliseksi - olisi ollut kiva piipahtaa museossa, luontopoluilla ja ravintola Trapesassa, mutta luulen, että tämä ei jäänyt ainutkertaiseksi vierailuksi. Tänne, sekä Lintulan luostariin, voisi tulla tutustumaan uudemman kerran, kun lapset ovat jo vähän isompia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti