Rakastan pitkospuita, ja sitä fiilistä, mitä ne tuovat luonnossa liikkumiseen. Siispä tuskin pystyn vastustamaan pitkosreitille menoa, jos sellainen kohdalle osuu. Maununnevan lyhyt reitti tulikin kuljettua eräälla kotimatkalla vähän ohimennen. Alue tarjoaa pikapyrähdyksen luontoon sijaitessaan asutuksen ja liikenteen keskellä.
Pienimmäinen ei vielä kävellyt, mutta konttasi tomerana lankkuja pitkin.Selvästi mielekästä alle vuodenvanhallekin!
Maununnevan suojeltu suo sijaitsee Perhekunnantien varrella.
Kuvat ovat syksyltä.
Neva on puuton avosuo, jolle on suonsilmät ovat tyypillisiä. Puut ja pensaat puuttuvat lähes tyystin vetisyyden vuoksi, tai kasvavat vain metrin parin mittaisiksi.
Kotimatkalla riitti vielä sieniä ihmeteltäväksi.
_________________________
Keväällä teimme nevalle uuden pienen retken, kun olimme pyöräilemässä paikan ohi.
Otimme kevätseurantavihkon mukaan, mutta pakko tunnustaa, että luonnon tarkkailu taaperon kanssa ei aina välttämättä suju leppoisan mukavasti. Vauhtia pitää olla, sillä suohon sukeltamisen voittaa vain pitkospuilla juoksentelu!
Hirmuisen jännää se suolöllö taaperon silmissä on.
Isot pojat ehtivät kyllä katsella ympärilleen ja ihmetellä, ja elämys tämä pienimmällekin oli, joten haasteista huolimatta huippu reissu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti