...paaston aika alkaa.
Laskiainen on helppo typistää mäenlaskuun ja herkullisiin pulliin (ja ikuisuuskiistaan siitä, kuuluuko täytteeksi hillo vaiko mantelimassa). Kirkkovuosi tarjoaa aiheeseen kuitenkin hieman lisää pureskeltavaa.
Laskiaisesta alkaa Jeesuksen vaellus Jerusalemiin - tie kohti kärsimystä ja kuolemaa. "Tuhkakeskiviikkona tunnustamme, että olemme syyllisiä Kristuksen kärsimykseen." Keskiviikosta alkavan 40 päivän paaston onkin tarkoitus pysäyttää ihminen katumuksen äärelle ja ohjata kohti parannusta.
Paastoon liittyy itsetutkiskelua, hyväntekeväisyyttä tai vaikkapa jonkin huonon tavan kitkeminen. Itse taidan harjoittaa paastoa mm. käymällä läpi tarpeettomia vaatteita ja tavaroita, ja luopumalla niistä jonkun hyväksi.
On kuitenkin luonnollista, että paasto unohtuu laskiaisen vietossa, sillä se ei kuuluu luterilaiseen perinteeseen. Sen sijaan suomalainen laskiainen on ikään kuin "naisten töiden" juhla. Käsityöt ja karjanhoito liittyvät keskeisesti laskiaisen tapoihin, taikoihin ja enteisiin.
Vitsailinkin pulkkamäkeen mennessä, että tytön pitäisi jättää hiukset auki, jotta tulee vahvaa pellavaa.
Siinä pari huomiota laskiaisesta, mutta pakko vielä palata siihen kaikista oleellisimpaan kysymykseen: Hillolla!
Meillä noudatetaan hillopullaperinnettä. Sen verran poikettiin tavallisesta, että kerman joukkoon laitoin mauksi hieman kinuskia.
Keittelin sunnuntaina aamupäivällä tuhdin satsin lihaisaa hernekeittoa, ja pullat leivottiin yhdessä lasten kanssa. Ennen ruokailua käytiin monien muiden tavoin laskemassa mäkeä ja huutamassa pitkiä pellavia. Oikeastaan vietimmekin "laskiaiskarnevaalin" sunnuntaina, ja tämä tiistai on sujunut arkisemmin.
Mitä laskiaisperinteitä teillä vaalitaan? 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti