Tänä vuonna käväisin Luxissa lasten kanssa ensimmäisenä iltana. Täytyy sanoa, että lasten (ja rattaiden) kanssa kannattaa harkita, mikä olisi se hiljaisin aika kulkea. Ruuhkat olivat etenkin reitin alussa aikamoiset. Siksi valotaiteen tarkempi ihmettely jäi vähemmälle, kun tilaa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi.
Järjestelylle kuitenkin kehuja siitä, että reitti oli selkeä ja johdonmukainen. Karttaa ei pahemmin tarvinnut löytääkseen kaikki kohteet. Reitin varrella oli myös avoimia museoita, jotka tosin jätimme välistä ruuhkasta johtuen. Aikaa meni reitin läpikäymiseen sellaisenaankin aika paljon.
Yksi suosikkikohde oli väriä vaihtava komea paloasema.
Lyhtypuistossa oli paljon jo aikaisemmilta vuosilta tuttuja lyhtyjä, mutta myös paljon uutta ihmeteltävää.
Lapset ihastuivat puistossa leijaileviin kummituksiin!
Ajan rooli.
Valon aikaansaama illuusio yhdistettynä musiikkiin oli vaikuttavaa. Lapsen makuun välillä jopa liian jännittävää.
Yksi meidän suosikeista oli UV-valomaaleilla maalattu graffitikontti Ultraviolet Gallery.
Lux oli oiva tilaisuus tutustua pysyvämpiinkin teoksiin. Valon tuoja - talvisodan muistomerkki Kasarmitorilla.
"my light is your light…"
on minimalistinen neonvaloteos pakomatkalla vaeltavasta pakolaisperheestä
“Sokeripala – joutilaan flaneeraajan etappi" Tähän teokseen olisi sisältynyt lisätty todellisuus, mutta missasin sen paikanpäällä. Tosin puhelimen akku ei olisi kylmässä ehkä jaksanutkaan.
Tämäkin reitti päättyi Senaatintorille, jossa viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä Tuomiokirkon Konstellaatio -teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti