Poikien kaikkein rakkaimmat unikaverit pääsivät perjantai-lauantaiyöksi yöpymään Rikhardinkadun kirjastoon.
Pojat olivat mielissään, kun nalle ja lammas pääsivät viettämään jännän yön, mutta ikäväkin tuli. Onneksi ei mitenkään lohduton ikävä, vaan juuri sellainen sopiva, että illalla pystyi puhumaan ikävästä, ja aamupäivällä hakiessa ei maltettu odottaa jälleennäkemistä.
Unikavereita viedessä kirjoitettiin poikien kanssa esitietolomakkeet kirjastolle. Pojat saivat kertoa niihin muun muassa sen, mistä se oma kaveri ihan erityisesti tykkää. Danielin Timppa tykkää kirjaimista, ja Mikaelin nalle mm. lukemisesta, joten kirjastohan on niille aivan erityisen mukava paikka.
Nallet saivat numerolaput kaulaan, ja meille jäi omat kopiot, joilla seuraavana päivänä löytyy oikea kaveri omalle omistajalleen. Isot rutistukset pehmokavereille ennen kotiinlähtöä muutaman lainakirjan kanssa.
Lauantaina sitten haimme rakkaat pehmot kotiin, ja tosiaan Mikaelilla oli kova kiire saada halata omaa nalleaan. Kuulimme, että yö oli mennyt hyvin, ja pehmokavereilla on ollut kivaa ja touhua on riittänyt etenkin sitten, kun kirjasto oli tyhjentynyt ihmisistä. Saatiin pari kuvaa koko yöpyjäjoukosta satuhetkeltä muistoksi, ja kotona katseltiin loput hauskat kuvat.
Yön aikana lelut olikin ihan villiintyneet. Saatiin siis kotona katsella hauskoja kuvia omista pehmoista ja heidän kavereistaan yöpymisen aikana. (Löytyy kokonaisuudessaan Rikhardinkadun kirjaston fb-sivuilta.)
Rakas nalle on saanut hunajaa ja kavereita, mikäs sen parempaa!
...ja hupsuja ideoita myös:D
Pojat olivat innoissaan aina kun se oma kaveri oli kuvissa, mutta tykkäsivät monista monista muistakin hassuista kuvista! Omalle murulle oli kuitenkin kiva näyttää: "Tässä olet sinä!"
Timppahan tosiaan tykkäsi kirjaimista!
Herkkupöytäänkin ovat nallet päässeet!
Ja hyvä että hampaatkin on hoidettu:D
Ihan mahtavan hauska juttu, ihanaa, että vihdoin ehdittiin mukaan! Kannattaa seurailla seuraavia yöpymisiä ja ottaa osaa.
Minusta on etenkin hauskaa, että ihan niistä kaikkein rakkaimmista pehmokavereista saa tosi kivan muiston, tarinaa kerrottavaksi, ja monta hauskaa valokuvaa.
...Ja ihan kuin pehmot olisivat heränneet eloon ihan oikeastikin, tunnistimme omiemme luonteen näistä kuvista kyllä!:) Kiitos Rikhardinkadun kirjasto ja henkilökunta<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti